Sisarussuhde ja 6 tyypillistä tilannetta – vanhempi, ethän puutu sisarusten väleihin liikaa? – 6 tyypillistä tilannetta

Sisarussuhde voi olla etäisyyttä tai sellaista tappelua, ettei perhe voi lähteä automatkalle. Voiko sisarusten suhdetta vahvistaa? Perheterapeutti vastaa.

Teksti Kaisa Pastila
Kuvat iStock
sisarussuhde
En todellakaan leiki tuon ipanan kanssa!

Sisarussuhde on äärimmäisen merkityksellinen, siksi vanhemman kannattaa olla puuttumatta siihen liikaa. Sisarussuhteita ei voi pakottaa, muistuttaa perheterapeutti, lasten psykoterapeutti Pekka Holm.

Lapsi voi alkaa vetää juuri toiseen suuntaan, jos häntä yritetään laittaa väkisin esimerkiksi leikkimään siskonsa kanssa. Se, mitä vanhempi voi tehdä lasten suhteen eteen, on tarjota heille hyviä muistoja yhdessä.

– Lapset tarvitsevat hyviä muistoja. Ne auttavat kestämään myöhemmin tulevia vaikeuksia ja sisaruksia tukeutumaan silloin toisiinsa.

Muistojen ei tarvitse olla mitään supermuistoja lomamatkoilta, vaan arkiset kohtaamiset riittävät. Joku muistaa sen, kun aina sunnuntaina mentiin yhdessä isän mahan päälle hänen lukiessaan lehteä. Joku toinen sen, kun leivottiin yhdessä.

Holm varoittaa myös vertaamasta omaa perhettään muihin tai ottamasta vinkkejä liian kirjaimellisesti.

– Se, mikä toimii toisessa perheessä, ei ehkä toimi omassa, ja se, mikä toimii yhdellä lapsella, ei toimi ehkä toisella. Itselläni on viisi lasta, ja olemme edenneet jokaisen lapsen kohdalla vähän eri lailla.

Tapaus 1: Ei yhdessäoloa

Vanhempi on huolissaan siitä, etteivät päiväkoti-ikäiset sisarukset leiki keskenään. Mitä kannattaisi tehdä?

– Ymmärrän huolen. Sisarussuhde voi olla elämän pisin ihmissuhde. Toki vanhempi toivoo, että lapsilla olisi hyvät välit, Pekka Holm sanoo.

Hän kehottaa silti odottamaan asian kanssa ja tarkkailemaan ja kuulostelemaan sisarusten välejä kaikessa rauhassa. Kyse saattaa olla esimerkiksi toisen lapsen kehitysvaiheesta, jossa halutaan leikkiä nimenomaan yksinään.

– Konkreettinen, toiminnallinen sisarussuhde on yksi vaihtoehto, mutta jos se puuttuu, se ei aina merkitse sitä, etteivätkö sisarukset kokisi emotionaalista läheisyyttä.

Sisarukset saattavat tuntea vahvaa keskinäistä merkityksellisyyttä. Pienelläkin lapsella on tarkka tietoisuus siitä, että tuo on minun veli tai sisko ja me olemme samaa perhettä.

– Yhdessä oleminen on tärkeä osa sisaruutta. Sitä voi olla esimerkiksi iltasadun kuuntelu yhtä aikaa, samassa ruokapöydässä istuminen, samassa huoneessa nukkuminen, Pikku Kakkosen katselu vierekkäin…

Tapaus 2: Riita poikki

Vanhempi kuulee, että lapsille tulee kesken leikin riita. Kannattaako antaa lasten selvittää oma riitansa?

– En jättäisi käyttämättä näin hyvää tilaisuutta opettaa lapsille tärkeitä sosiaalisia taitoja. Auttaisin lapsia riidan selvittämisessä. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sen parempi on mennä auttamaan – ei puuttumaan tai rajoittamaan, Holm sanoo.

– Perhe on tärkeä sosiaalisten taitojen harjoittelupaikka. Siellä opitaan rakkautta, anteeksiantoa ja riitelyä. Perheen merkitys saattaa unohtua välillä tässä ajassa. Nykyaikana ihannoidaan yhteisöllisyyttä, mutta sekin alkaa perheyksiköstä, Holm sanoo.

sisarussuhde

Sisarussuhde, tapaus 3: Kolmiodraama

Perheessä on kolme lasta, joista kaksi leikkii usein parina. Miten huolehtia siitä, että kolmas sisarus ei jää aina yksin?

– Kolmio on aina haaste kaikissa tärkeissä ihmissuhteissa. Ainakaan lapsia ei saa laittaa väkisin yhteen, Holm huomauttaa.

Vanhemman ei ehkä kannata sanoa, että nyt otatte siskon tai veljen mukaan leikkiin. Sen sijaan perhe voi yrittää rakentaa arkeen enemmän kahden lapsen tilanteita. Jos yksi lapsista lähtee kauppaan toisen vanhemman kanssa, kotona olevat keksivät ehkä yhteisen jutun.

Vanhemman olisi tärkeä myös miettiä, kärsiikö ”kolmas pyörä” tilanteesta vai onko kyse vain vanhemman omasta tunteesta.

– Meidän on vaikea samastua lapsen kokemukseen. Aika usein tulkintamme lähtevät siitä, miten me itse koemme.

Holmin mukaan pelkäämme usein sanoa ääneen, että joku sisarus tykkää enemmän toisen lapsen seurasta kuin toisen tai rakastaa esimerkiksi enemmän toista vanhempaa. Pelko on turhaa.

– Jotkut vain tulevat paremmin toimeen keskenään kuin toiset. Elämä on tällaista. Työssäni olen nähnyt, että voi olla esimerkiksi niin, että lapsi tykkää enemmän äidistään kuin isästään tai toisinpäin. Mutta kulttuurimme ei suostu uskomaan tätä.

Vanhemman kannattaakin miettiä omia sisarussuhteitaan: millaisia ne ovat.

– Aikuisena voimme sanoa ihan luontevasti, että meidän kolmen sisarussarjassa me kaksi olimme aina enemmän tekemisissä. Huomaamme, ettei asian toteaminen traumatisoi ketään.

Tapaus 4: Ikäerokriisi

Lapsilla on kolme vuotta ikäeroa. Isoveli on alkanut julistaa, että hän ei voi olla pikkuveljen kaveri, koska veli ei osaa leikkiä pikkulegoilla tai pelata Monopolia. Miten asiaan kannattaisi suhtautua?

– Tässä voisi miettiä, miten lasten erilaisuuden saisi mielekkääseen käyttöön. Miten voisi hyödyntää sitä, että toinen on isompi ja toinen pienempi? Holm miettii.

Isoveljelle ei kannata ehkä sanoa, että sinun pitää nyt isompana ymmärtää, että veli on vasta pieni ja ottaa se leikkeihin mukaan. Parempi avaus voisi olla esimerkiksi: ”Voisitko sä alkaa neuvoa veljellesi, miten pelataan Monopolia, kun sä jo osaat?” Tai: ”Muistatko miten sä opit laskemaan? Haluaisitko sä opettaa veikalle matematiikkaa?”

Pienempää sisarusta voi tukea tilanteessa sanomalla: ”Kalle osaa pelata nyt tuota peliä, mutta sinäkin osaat kahden vuoden päästä.”

– Sisarussuhteissa aina joku on välkympi, joku nopeampi juoksemaan, joku suositumpi kavereiden kesken… Tämän tyyppisiä tilanteita tulee paljon. Eroja ei saa pois, mutta erilaisuuden kanssa opetellaan elämään.

Tapaus 5: Riitapukarit

Perheessä on kaksi lasta, eskarilainen ja ekaluokkalainen. Sisarussuhde on kovaa tappelua – niin kovaa, että vanhemmat ovat alkaneet vältellä automatkoja ja lomareissuja.

– Toivoisin, ettei elämää kavennettaisi lasten takia. Vaikka riitely on hermoja raastavaa, se kuuluu elämään, Holm sanoo.

Riitely veljen tai siskon kanssa valmistaa lapsia tulevaisuuteen. Pettymykset, konfliktit ja vastoinkäymiset sujuvat sitten aikuisena.

– Vanhempina teemme paljon sitä, että yritämme tarjota lapsillemme vähän liian siistiä elämää. On turha rakentaa sellaista maailmaa, etteivät sisarukset muka riitelisi keskenään.

H-hetkellä vanhemman kannattaa yrittää välttää omaa riitaisuuttaan. Sen sijaan riitaa olisi hyvä yrittää lähestyä lempeästi ja ystävällisesti.

– On parempi pysäyttää auto ja lähteä itse ulos autosta ja jättää riitapukarit sinne kuin huutaa takapenkkiläisille, että nyt olette hiljaa tai joudutte kävelemään.

Lapsia voi laittaa myös pohtimaan omaa toimintaansa. Heiltä voi kysyä esimerkiksi riitaa seuraavana aamuna, että miten te nyt ajattelette: miten kannattaa toimia, jos tulee riitaa?

– Tässä ajassa korostuu liikaa oman itsen laittaminen aina edelle. Olisi viisasta opettaa lapsille myös joustavuutta, periksi antamista ja toisten huomioimista, Holm sanoo.

Sisarussuhde, tapaus 6: Huomionhaku

Kolmilapsisen perheen esikoinen puhkeaa itkuun, kun hän kuulee, että pienemmät sisarukset ovat palaamassa kotiin mummolalomalta. ”En halua, että ne tulevat koskaan kotiin”, esikoinen sanoo. Pitäisikö reaktiosta olla huolissaan?

– Vanhemman ensimmäinen tehtävä on vastata lapsen tunteeseen, ei miettiä, mistä reaktio kertoo, Holm sanoo.

Esikoisen voi ottaa syliin ja sanoa hänelle, että itke vaan. Kyllä saa harmittaa. Saa olla äkäinen.

Holmin mielestä nykyaikana liian usein rynnätään heti etsimään ymmärrystä ja unohdetaan tärkein asia: avunhuutoon vastaaminen.

– Oma poikani sanoi seitsenvuotiaana, että isä, en mä siksi itke, että sattuu, vaan sen takia, että joku kuulisi ja auttaisi minua. Se herätteli minua.

Kun tilanne on ohi ja lapsi on taas rauhoittunut, häneltä voi kysyä: ”Mitä sä nyt ajattelet siitä, kun sua alkoi itkettää aamulla?” Jos lapsi vastaa esimerkiksi, että tuntuu epäreilulta, kun pienet saavat enemmän huomiota, lapselle voi sanoa: ”Hyvä kun kerroit! Minä pidän tämän mielessä. Uskon sinua. Yritetään muuttaa tilannetta.” Tai: ”Uskon, että olet harmissasi. Nuoremmat saavatkin varmaan välillä enemmän aikuisen huomiota, mutta muista, että sinä olet aina äidin ja isän ensimmäinen lapsi.”

Vanhempien kannattaa pohtia myös keskenään, miten esikoista voitaisiin ottaa enemmän huomioon kolmilapsisessa arjessa ja miten kateuteen voitaisiin vastata seuraavalla kerralla.

Lue myös:

Pikkusisko – raivostuttava ja rakastettava: näistä perheesi muistaa sinut!

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä