Suositusta lasten käytöshäiriöihin uudistettiin: Enemmän kehuja, vähemmän rangaistuksia!
Nykyisen Käypä hoito -suosituksen mukaan lasten käytöhäiriöt tulisi hoitaa ensisijaisesti vanhempien ohjauksella. Myös päiväkotien ja koulujen merkitys tunnetaitojen opettamisessa korostuu häiriöiden ehkäisemisessä.
Alle kouluikäisten lasten käytöshäiriöt tulisi hoitaa erityisesti parantamalla vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta ja ohjaamalla sitä positiivisempaan suuntaan, kertoo uudistettu Käypä hoito -suositus.
Tuoreiden tutkimusten mukaan vanhemmuustaito-ohjaus on tuloksellisin keino lasten käytöshäiriöiden hoidossa. Vaikeissa tapauksissa lääkehoito osana muuta hoitoa on edelleen tarpeen.
Hyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot ehkäisevät häiriöitä
Noin viidellä prosentilla lapsista ja nuorista esiintyy käytöshäiriöitä. Nykyisen Käypä hoito -suosituksen mukaan häiriöitä ehkäistään parhaiten turvallisilla ja lämpimillä ihmissuhteilla sekä positiivisilla kasvatuskäytännöillä.
Esimerkiksi lapsen kehumisen hänen tehdessään oikein on osoitettu ehkäisevän käytöshäiriöitä paremmin kuin lapsen huonosta käytöksestä rankaisemisen. Ympäristön tarjoamat myönteiset mallit opettavat lapselle käyttäytymistä kaikkein parhaiten.
Käytöshäiriöitä voidaan ehkäistä myös päiväkodissa tai koulussa. Vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä ongelmanratkaisukykyä voisi opettaa lapsiryhmille entistä enemmän.
– Uudessa opetussuunnitelmassa näiden taitojen opettaminen onneksi korostuukin, toteaa suositustyöryhmän puheenjohtaja, lastenpsykiatrian professori Eeva Aronen.
– Sujuva yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, koulun, opiskeluhuollon ja muiden toimijoiden välillä on tärkeää.
Lastenpsykiatrian dosentti, apulaisylilääkäri Päivi Santalahden mukaan erityistä tukea arjessa tulisi kohdistaa niihin lapsiin, joilla on ikätasoaan heikommat kielelliset taidot tai puutteita toiminnanohjauksessa. Myös lapsen kielellisen kehityksen tukeminen vähentää käytöshäiriöiden riskitekijöitä.
– Voidaan esimerkiksi käyttää kuvia kommunikaation apuna ennen kuin varsinaisia käytösongelmia esiintyy, Santalahti sanoo.
Lääkkeitä vain erityistapauksissa
Myös lasten käytöshäiriöiden hoidossa vanhempien rooli ja heille suunnattu ohjaus korostuu. Vanhemmustaito-ohjauksen on todettu olevan pienten lasten kohdalla tuloksellisin hoitokeino.
Vanhemmuustaito-ohjauksessa tuetaan lapsen ja vanhemman myönteistä suhdetta ja vahvistetaan lapsen positiivista käytöstä. Tämä voi olla ohjausta lapsen halutun käytöksen huomioimiseen kehumalla ja kannustamalla sen sijaan, että vain huono käytös tuo huomiota ja rangaistuksia.
Nämä lääkkeettömät, psykososiaaliset hoitomuodot ovat keskiössä myös kouluikäisillä ja nuorilla.
– Hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää sitouttaa perhe käytöshäiriöllä oirehtivan lapsen tai nuoren hoitoon. Se edellyttää luottamuksellista yhteistyösuhdetta, jossa vahvistetaan perheen ja nuoren toimijuutta. Jatkuvuus on tärkeää, Aronen toteaa.
Kouluikään tullessa myös lapselle itselleen sunnattu ohjaus tulisi kuitenkin lisätä hoitovalikoimaan.
Lääkehoitoa ei tule käyttää ensisijaisena hoitomuotona tai rutiiniluontoisesti käytöshäiriöiden hoidossa. Vaikeissa tapauksissa lääkehoito osana muuta hoitoa on kuitenkin tarpeen.
– Lääkehoito saattaa osana muuta hoitoa edistää aggressiivisen ja impulsiivisen käyttäytymisen hallintaa sekä yksilön kykyä hyötyä psykososiaalisesta hoidosta, sanoo oikeuspsykiatrian professori, nuorisopsykiatrian dosentti Nina Lindberg.
Lääkityksen tarpeen arvioi aina lääkäri tapauskohtaisesti.
Lähde: Duodecim: Käypä hoito -suositus
Lue myös: Katri Manninen: ”Lapsiperhearki oli kaaosta ennen ADHD-diagnoosiani”
Otsikkoa ja juttua on päivitetty 26.5.2020.
Kommentit (1)
Eeva Arponen tietää, että uudet opetussuunnitelmat painottavat tunne-ja vuorovaikutustaitoja. Häne ei vain ole kentällä työssä esim.päiväkodeissa, joissa ei vain asiaan panosteta läheskään riittävällä intensiteetillä, kosla siellä on niin väärää toimintakulttuuria ikiaikojen vanhoja ajatuksia juurtuneina. Sekä paljon paljon henkilökuntaa, jolla ei riittävää tietoa ja ymmärrystä näiden taitojen juurruttamisesta jokapäiväiseen arkeen ja jokaiseen kohtaamiseen lapsen kanssa. Tunteet, kun ovat läsnä ja kokoajan. Eivät vain 15min aamupiirin ajan. Siksi koen, että niitä pitäisi ja voisi ottaa huomioon läpi päivän. Jotenkin vaan ei näin käy. Useassa päiväkodissa suuresti pettynyt, että hienot on Ops ja Vasu, mutta kuka valvoo niiden todellista toteutumista lapsen hyväksi? Ilman valvontaa näyttää olevan hyvin heikoilla kantimilla nämä kauniit ajatukset. Siitä suuri huoli ja suru mieltäni vaivaa.😢