Perhe-elämä 01.04.2018 Päivitetty 29.11.2021

Kirjailija Satu Rämö: ”Kun mieheni on työmatkoilla, soitan salaa siivoojan”

Islannissa asuva kirjailija Satu Rämö on huomannut, että Islannissa lapset viedään nuorempina päiväkotiin, turvaverkko on aina lähellä eivätkä islantilaiset pue lapsiaan riittävän lämpimästi.

Teksti
Elisa Hurtig
Kuvat
Pekka Nieminen / Otavamedia ja Satu Rämön kotialbumi

Kirjailija ja bloggaaja Satu Rämö kertoo elämästään Islannissa:

Islantilainen lapsiperhearki poikkeaa suomalaisesta. Meillä Islannissa ei esimerkiksi ole hiekkalaatikkovanhemmuutta, eli että asioita tehtäisiin pelkästään lasten ehdoilla. Islantilaiset perheet harrastavat ja retkeilevät yhdessä, eikä kukaan mieti, onko joku lapsiystävällinen paikka. Lapset voi ottaa mukaan minne tahansa

Arjessa parasta on tavallinen oleminen. On ihanaa tietää, mitä minäkin päivänä tapahtuu: perjantaisin uidaan ja maanantaisin on lapsen kuoroharrastus. Tytötkin pitävät rutiineista. Joskus on toki kiva lomailla, mutta en elä niitä hetkiä varten.

Mieheni on jäätikköopas, ja hänen innoittaminaan myös lapsemme ovat kiinnostuneet kiipeilystä. Meillä on kolmimetrinen kiipeilyseinä kotona. Esikoisemme Saga, 8, on jo taitava kiipeilijä ja osallistuu kilpailuihin.”

Retkeily on mukavaa yhdessäoloa. Satu Rämö satsaa lasten ulkoiluvaatteisiin ja on todennut suomalaiset ulkoiluvaatteet parhaiksi.

Islantilaiset lapset varhain päiväkotiin

”Aamut ovat kaoottisia, ja aamu on päivän stressaavin hetki. Asumme koulun lähellä, joten esikoinen syö aamiaisen puoli tuntia ennen koulun alkamista ja kävelee itse kouluun. Kuopus viedään tarhaan puoli yhdeksältä, tai sitten, kun uhmakohtaus on selätetty. Islannissa vanhemmat palaavat töihin, kun lapset ovat yhdeksän kuukauden ikäisiä, eikä kukaan kysele, miksi laitoit lapsesi noin pienenä hoitoon.”

Saan päiväkodista positiivista palautetta siitä, että lapsellani on aina oikeat ja lämpimät varusteet mukana. Vaikka Islannissa on usein huono sää, monet vanhemmat eivät pue lapsiaan kunnolla. He kulkevat kaikkialle autoillaan ja käyvät talvellakin jakkupuvuissa töissä, joten he eivät tule ajatelleeksi, että lapset ulkoilevat monta tuntia. Kun itse menen ulkoiluvaatteissa töihin, minulta kysellään, olenko lenkillä.”

Mikäs näiden kanssa on ulkoillessa! Satu Rämö on kahden lapsen äiti.

Tukiverkosto auttaa aina

”Kun tarvitsen apua, käännyn mieheni puoleen. Olemme aina hoitaneet kaiken puoleksi. Hän muun muassa kesti vauva-aikojen univelkaa paremmin kuin minä. Anoppini myös neuvoo mielellään, onneksi hyvällä tavalla. Islannissa perhe on laajempi kuin Suomessa: perheeseemme kuuluvat myös mieheni siskot, heidän puolisonsa ja lapset, mieheni puoliveljet, anoppini, anoppini sisko ja anopin siskon mies. Jos tarvitsemme apua, verkostosta löytyy aina joku, joka pelastaa.

Meille on mieheni kanssa tärkeää järjestää kahdenkeskistä aikaa. Voimme joskus jättää lapset anopilleni yöksi ja käydä vaikka pienellä matkalla. Yhteisen ajan eteen kannattaa nähdä vaivaa, jotta suhde pysyy perhearjessakin voimissaan, eikä mene sellaiseksi, että puhutaan vain lasten läksyistä. Olen ihmeissäni, että vielä tänä päivänä saan blogini kautta negatiivista palautetta siitä, että anoppini hoitaa välillä tyttöjä.”

Satu rämö

Satu Rämön mies saattaa aavistaa, miksi kotona on todella siistiä hänen tullessaan työmatkalta, mutta on toistaiseksi vaiennut aiheesta.

Satu Rämö: Mieheni on hyvä siivoaja

”Inhoan siivoamista. Mieheni on hyvä siivoaja, mutta itse olen valmis vaikka maksamaan siivouksesta. Jos puolisoni on työmatkoilla, soitan meille siivoojan, mutta en kerro sitä miehelleni. On ihanaa, kun ammattilaiset tulevat, siivoavat ja vievät tavaransa mennessään, eikä minun tarvitse ostella ajaxeja ja sieniä kotiimme. Björgvin ehkä arvaa asianlaidan, mutta emme puhu siitä.

Pidän ruoanlaitosta ja olen kokkikirjojen suurkuluttaja. Ihan hatusta en osaa laittaa ruokaa vaan tarvitsen ohjeen. Turska on täkäläistä jauhelihaa, joten usein itsekin laitan sitä tai lasten rakastamaa nakkikastiketta. Nakkikastiketta paikalliset ovat ihmetelleet, mutta jokainen on siitä silti tykännyt – ja pyytänyt reseptiä.

Minusta on kiva lukea lapsille. Molemmat tytöt ovat myös itse innokkaita lukemaan. Nuorempi haluaa kuunnella Reuhurinnettä, ja hän on sellainen liima-aivo, että hänellä jää heti päähän, että tuossa on Pöntinen ja tuo tuossa on Musti. Esikoinen pitää Kurenniemen Onnelista ja Annelista, ja se on myös minun mielestäni hyvä. Harmi, ettei niitä tule enää uusia.

Tärkein kasvatusperiaatteeni on kasvattaa lapsista humaaneja toisiaan kohtaan, etteivät he hölmöilisi ja kiusaisi muita. Hölmöily ei tarkoita sitä, että jättää märän takin reppuun, vaan sitä, että ollaan ilkeitä.”

satu rämö

Satu Rämö puhuu lapsilleen suomea, mutta hänen miehensä juttelee tyttöjen kanssa islanniksi. –Haluan myös lukea heille suomeksi, jotta suomen kieli säilyy.

Paheksuttava some-vanhempi

”Hemmottelen itseäni kuuntelemalla äänikirjoja ja urheilemalla. Koska olen yrittäjä, voin polkea kesken päivän crossfit-salille ja olla illan sitten lasten kanssa. Kun lapset nukahtavat, teen usein vielä muutaman tunnin töitä.

Käytän paljon sosiaalista mediaa. Olen juuri se vanhempi, jota katsotaan paheksuen, että tuolla se on taas kännykkä kädessään. Luen lehdet ja kirjat kännykästä ja olen somessa myös työni vuoksi, sillä bloggaan ja hoidan muutaman matkailuyrityksen Instagramia. Pidän kovasti sosiaalisesta mediasta. Se on minun työtäni ja siksi myös osa muutakin elämääni. Saga tykkää olla kuvattavana, mutta hän haluaa tarkistaa kuvat ennen julkaisua.”

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X