Lapsella on aikuista suurempi riski traumatisoitua kriisissä – milloin tarvitaan ammattiapua?

Lähestulkoon kaikki perheet kohtaavat jossain vaiheessa myös ikäviä elämäntapahtumia. Sukulaisen sairastuminen tai kuolema ovat usein ensimmäisiä suuren surun aiheita myös pienelle lapselle.

Joskus perhettä voi kuitenkin kohdata kriisi, joka järkyttää lasta suuresti. Yllättävä onnettomuus, oman vanhemman vakava sairastuminen, kuolema tai väkivalta horjuttavat lapsen turvallisuudentunnetta suuresti. Myös avioero on vanhempien lisäksi lapselle kriisin paikka.

Miten tukea lasta kriisin keskellä?

Näin tuet lasta kotona

Lapsi tarvitsee kriisin kohdatessa runsaasti vanhemman tai muun läheisen ihmisen tukea ja lohdutusta, vaikka ei ilmaisisikaan surua tai järkytystään kuten aikuiset. Lapsi tuntee kuitenkin samanlaista tunteiden sekamelskaa sisällään.

Lapsilla on myös nuoria ja aikuisia suurempi riski traumatisoitua. Tämän takia läheisten apu tapahtuneen ymmärtämiseksi ja selviytymiskeinojen oppiminen ovat lapselle erityisen tärkeitä.

1. Säilytä arkirutiinit

Yksi suurimmista tekijöistä on noudattaa kotona tuttuja rutiineja. Syökää ja menkää nukkumaan kuten ennenkin, ja anna lapsen käydä harrastuksissa normaalisti. Rutiinien ohella yhdessäolon tarve on nyt hyvin suuri.

2. Ota asia puheeksi

Se, että järkyttävä asia yritetään unohtaa ja sitä vältellään, ei auta lasta. Puhuminen on erityisen tärkeää. Asioista tulee puhua todenmukaisesti ja niiden oikeilla nimillä, sillä epäselvät vertauskuvat, kuten poisnukkuminen voivat hämmentää lasta.

Lapsen täytyy ymmärtää, että tapahtunut on totta, ja hänelle on annettava tapahtuneen syistä ja seurauksista riittävä käsitys lapsen kätason mukaisesti. Kaikkia ikäviä yksityiskohtia ei kannata kaataa lapsen niskaan, mutta riittävä tieto ehkäisee muita lapsen mielen kehittämiä kauhukuvia.

Läheisten ihmisten tuesta ja lohdusta on lapselle kaikkein eniten hyötyä.

3. Kuuntele lapsen ajatuksia asiasta

Anna lapselle tilaisuus kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan niin, ettei häntä keskeytetä. Jos lapsesta tuntuu vaikealta löytää sanoja kuvailemaan tunteitaan, auta häntä löytämään ne. Kannusta lasta myös kyselemään kaikista asioista, jotka painavat hänen mieltään. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei löytyisikään vastausta, on tärkeää tuntea, että aikuinen on lapsen tukena.

4. Anna lapsen käsitellä tunteitaan omalla tavallaan

Lapsi voi ilmaista ja käsitellä tunteitaan esimerkiksi leikkimällä tai piirtämällä. Onnettomuusleikit on hyvä sallia, jos lapsi haluaa niitä leikkiä, mutta lasta kannattaa auttaa löytämään leikkeihin lohduttava ratkaisu. Myös valokuvien ottaminen tai askartelu voivat auttaa lasta käsittelemään pahaa oloaan.

5. Salli kotona tunteiden näyttäminen, myös itsellesi

Lapselle kannattaa selittää, että aikuiset voivat käyttäytyä nyt hieman omituisesti tai normaalista poikkeavasti, mutta että se johtuu surusta. Kun selittää, miksi aikuiset itkevät tai reagoivat muulla tavalla kriisiin, myös lapsi ymmärtää, että kotona saa näyttää, mitä tuntee. Lapsen on myös hyvä kuulla, että ilo ja suru saattavat vuorotella, ja että välillä voi olla mukavaa ja välillä ikävä asia palaa mieleen.

6. Rauhoita koti mediatulvalta

Kun lapsen mieli käsittelee järkyttävää tapahtumaa, olisi koti hyvä pitää mahdollisimman turvallisena ja rauhallisena paikkana. Rajut pelit, tv-sarjat ja elokuvat voivat sekoittaa päätä entisestään: järkyttävät kuvat ja kovat ääniefektit kannattaa nyt minimoida. On hyvä huomioida, että myös lastensarjassa, josta lapsi ennen piti, voikin olla nyt jotakin pelottavaa ja lasta häiritsevää.

Lapsi voi purkaa pahaa oloaan myös piirtämällä.

Myös oman uutisten seuraamisen voi siirtää aikaan, jolloin lapsi on jo nukkumassa. Noudata silloin samaa periaatetta, äläkä anna uutisäänten kaikua lapsen sänkyyn ja uniin.

Mistä tietää, että kodin tuki ei riitä?

Kriisi ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi tarvitsisi ammattiapua. Järkyttävän tapahtuman kohdatessa lapselle tärkeimmät ihmiset ovat useimmiten vanhemmat ja muut läheiset.

Väkivaltakokemus sen sjaan vaatii ammattilaisen apua jo yhden kerran jälkeen.

Ulkopuolista apua kannattaa miettiä myös jo lähtökohtaisesti silloin, jos lapsi on menettänyt toisen vanhemmistaan traagisesti tai lapsi on ollut tilanteessa paikalla.

Erilaiset kriisit kuormittavat koko perhettä, ja jokainen toipuu niistä tavallaan. Vaikka perheen antama tuki olisikin tilanteessa paras mahdollinen, voi olla, että lapsi tarvitsee myös ammattiapua selviytyäkseen ja välttääkseen pitkäkestoiset, elämää rajoittavat traumaattiset vaikutukset.

Täytyy muistaa, että pienimpiä elämän muutokset ja menetykset satuttavat usein eniten. Tämän takia ulkopuolista apua kannattaakin hakea herkästi, jos tuntuu, että siitä voisi olla perheelle apua.

Apua voi hakea esimerkiksi oman kunnan terveydenhuollosta, perheneuvolasta tai kriisikeskuksesta.

Lähteet: Suomen Mielenterveysseura, THL, Hämeenlinnan kaupunki