Äidin alkoholiongelma oli viedä lapsuuden ­– SOS-Lapsikylä antoi uuden mahdollisuuden

Teksti Piia Sainio
SOS-Lapsikylässä nuorena asunut Antony Ubaud pitää edelleen yhteyttä sijaisperheensä äitiin.
SOS-Lapsikylässä nuorena asunut Antony Ubaud pitää edelleen yhteyttä sijaisperheensä äitiin.

Sijaisperheisiin otetaan kaikenikäisiä lapsia, vastasyntyneistä koululaisiin. Anthony Ubaud, 40, muutti Espoon Tapiolan SOS-Lapsikylään samana syksynä, kun hän aloitti yläasteen.

– Olin kokenut jo paljon, mutta onneksi en ollut lähtenyt huonoille teille. Minulla oli ollut halu pärjätä ja pitää äidistä huolta. Asuin kahdestaan äitini kanssa, jolla oli alkoholiongelma. Elämä oli rikkonaista. Usein pakenin isovanhempieni luo Hyvinkäälle, kun en pystynyt olemaan kotona, Anthony kertoo.

Sijaisperheessä oli ennestään kolme lasta: kaksi tyttöä ja Anthonya hieman nuorempi poika.

– Pojan kanssa meistä tuli kavereita, viihdyimme siinä pihalla.

Liikunta oli tärkeää

Koulukaveritkin kävivät mielellään Anthonyn luona, olihan Lapsikylässä oma liikuntasali ja koriskenttä. Nimenomaan urheileminen oli Anthonylle tärkeää. Säännöllinen harrastaminen ei ollut aiemmin onnistunut.

– Urheilemalla normalisoin elämäni. Yleisurheilin, pelasin koripalloa ja lumilautailin.

Hän oppi myös arjen rutiineja. Perheessä oli kerran viikossa siivouspäivä. Silloin kukin vuorollaan imuroi, luuttusi lattiat tai pyyhki pölyt. Koko ajan Anthony kävi samaa koulua ja sai tukea niin opettajiltaan kuin kavereiltaankin ja näiden vanhemmilta. Hän ei koskaan tuntenut olevansa mitenkään poikkeava.

– Tarinani voisi olla toisenlainen, jos olisin esimerkiksi joutunut usein vaihtamaan koulua.

Huolet veivät muistot

Nuorena Anthony haaveili urasta mainosalalla. Nykyään hän työskentelee valokuvaajana. Viime vuonna julkaistua kirjaansa Suuria unelmia varten hän paitsi kuvasi julkisuuden henkilöitä myös muisteli lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Yllättäen hän tajusi, että on unohtanut paljon, hyviäkin muistoja.

– Kaverini ovat kertoneet kouluajoistani yksityiskohtaisesti asioita, joista minulle ei ole muistikuvia. Oli musertavaa tajuta se. Luulen, että silloin elämässäni on ollut liikaa huolta. Minulla ei ollut mahdollisuutta olla lapsi, nauttia lapsena olemisesta.

Oma lapsi sai Anthonyn pohtimaan lapsuuttaan.

– Syvästi ihmettelen, miksi jotkut aikuiset tekevät niin itsekkäitä valintoja, että lapsi joudutaan ottamaan huostaan, hän sanoo.

Anthony on nyt uusperheen isä. Vaimon lapset aiemmasta liitosta ovat 7- ja 10-vuotiaat, ja yhteinen tytär on vuoden ikäinen.

– Meidän perheessämme lapset harrastavat paljon, mutta olen huomannut, että tärkeintä lapsille on turvallinen ja hyvä koti, joka antaa rakkautta ja aikaa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä