Bloggaaja Monna Pursiainen pelkäsi hukkaavansa itsensä äitiyteen – ”Ilkeät kommentit osuivat sydämeen”

Monnan mies oli lapsena sanonut äidilleen, että hänestä tulisi koiramummi. Monna pelkäsi letkautusta enteeksi. Kun lasta ei kuulunut, hän valmistautui olemaan äiti vain koirilleen.

Teksti Elina Hovinen
Monna Pursiainen
Monnasta tuli hassutteleva äiti, jollainen hän toivoikin olevansa.

Kun personal trainer Monna Pursiainen alkoi kirjoittaa Monna treenaa -blogia seitsemän vuotta sitten, siitä tuli nopeasti suosittu. Monnan iloinen ja värikäs luonne ja mutkaton kirjoitustyyli puri lukijoihin.

Hänen lukijansa eivät tuolloin tienneet, että Monna ja puoliso Tuukka toivoivat tulevansa vanhemmiksi. He olivat menneet naimisiin pari vuotta aiemmin ja yrittäneet lasta puoli vuotta. Yrittäminen kävi Monnalle niin stressaavaksi, että he päättivät lykätä vauvahaavetta ja ottivat ehkäisyn jälleen vuosiksi käyttöön.

– Vuonna 2014 jätimme taas ehkäisyn pois. Ajattelimme, että tällä kertaa ei stressata. Se meni kuitenkin nopeasti taas ovulaatiotikkujen tuijotteluun. Joka kuukautiset olivat tosi kova pettymys, Monna muistelee.

Kun vauvaa ei ruvennut kuulumaan, pari meni lapsettomuustutkimuksiin.

– Mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan. En vain tullut raskaaksi.

Monna muisti Tuukan lapsena äidilleen lausumat sanat ja uskoi niiden olevan enne.

– Tuukka oli joskus pikkupoikana sanononut äidilleen, että hänestä tulee vain koiramummi.

Monna tyytyi ajatukseen, että elämä on riittävän hyvää näin. Tuohon aikaan Monna kirjoitti blogiin ajatuksiaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.

– Emme aloittaneet lapsettomuushoitoja, vaan keskityimme koiran hoitamiseen.

Uusi pelko oli äityli, joka kulkee kakkaa otsassa

Pariskunta eli pari vuotta kiireistä yrittäjäarkea. Yleisö kasvoi blogissa, kun perhe taas kasvoi toisella koiralla.

– Keskitimme kaiken energiamme koiriin. Yhtäkkiä teinkin positiivisen raskaustestin.

Raskaus oli aluksi sokki.

– Olin onneni kukkuloilla, mutta samaan aikaan pelotti. Minulla oli hassuja mielikuvia siitä, miten äitiys muuttaa ihmistä. Mieleeni oli piirtynyt kauhukuva ”äitylistä”, joka on hukannut itsensä äitiyteen ja kulkee ympäriinsä kakkaa otsassa, Monna sanoo hersyvästi nauraen.

Raskausaika oli myllerrystä eikä äidiksi kasveta yhdessä yössä.

– Olin aika naiivi. Kirjoitin blogiin puolessa välissä raskautta, että raskauskilot ovat vain tekosyy. Sen jälkeen minullekin alkoi tulla kiloja. Olin synnytyssairaalaan mennessä 90-kiloinen.

Samalla Monnaa seurasivat kymmenet tuhannet ihmiset. Hän kirjoitti avoimesti kaikenlaisista ajatuksistaan blogiin.

– Ajattelin blogissa ääneen. Tulin sanoneeksi kaikenlaista ja ehkä siksi muut äidit kokivat, että minua pitää näpäyttää ja kommentoivat, että ”äläpäs tyttö luule”.

Monna Pursiainen

Monna ei ole enää epävarma äitiydestään. Emma on nyt 2-vuotias.

”Tajusin, kuinka ilkeitä ihmiset voivat olla”

Emma-tyttären syntymän jälkeen äitiys osoittautui rankaksi tunnemylläkäksi. Synnytys oli vaikea ja se päättyi kiireelliseen sektioon.

– Leikkaushaava tulehtui, eikä imetys ottanut millään onnistuakseen. Nännit vuosivat verta. Itkin ja imetin. Kokeilin kaikkea rintapumpusta kaalinlehtiin. Olisin niin paljon halunnut, että imetys onnistuu.

Monna päätti lopettaa imettämisen, koska siitä stressaaminen pahensi hänen oloaan. Monna kertoi aikeistaan blogiin: ehkä moni kaipaisi vertaistukea vastaavassa tilanteessa. Hän yllättyi, kun kirjoitus kirvoitti ryöpyn ilkeitä kommentteja.

Lapsettomuushoitojen vaiettu puoli: masennusta ja kateutta

– Olin epävarma äitiydestäni. Kommentit satuttivat, ne osuivat suoraan sydämeen. Silloin tajusin, kuinka ilkeitä ihmiset voivat olla.

Vielä vuosien päästä tämän kertominen saa Monnan äänen särkymään.

– Minulle sanottiin, että olin vain laiska enkä yrittänyt tarpeeksi.

Imetyskohussa Monnalle paljastuivat valtavat paineet ja odotukset, joita äiteihin kohdistuu.

– Minua ihmetytti, kun Tuukka sai ihastelevia kommentteja siitä, että hän osallistuu vauvanhoitoon. Kommentteja lähettivät samat ihmiset, jotka kritisoivat minua siitä, etten onnistunut imetyksessä.

”Sanottiin, että hienoa kun jätän vauvan hoitoon. Ärsytti. Vauva oli isänsä kanssa, ei missään hoidossa.”

Ensimmäisen puolikkaan vauvavuodesta Monna nukkui vain kaksi tuntia yössä. Silloin hän mietti, miksi halusikaan äidiksi.

Monna otti välillä irtiottoja vauva-arjesta ja kävi elokuvissa tai treenaamassa. Vauva jäi tuoksi ajaksi isänsä kanssa kotiin.

– Sain sellaisia kommentteja, joissa sanottiin, että hienoa kun jätät vauvan hoitoon. Ärsytti. Vauva oli isänsä kanssa, ei missään hoidossa, Monna toteaa.

– Tuntuu, että iseiltä ei vaadita muuta kuin sen, että ovat paikalla, mutta äiteihin kohdistuva vaatimuslista on pitkä.

Monnasta tuli varovainen. Hän ei uskaltanut enää kirjoittaa niin avoimesti kuin ennen, vaan pelkäsi jatkuvasti uutta hyökkäystä.

– Muistan, kun istuin meidän vanhassa Töölön asunnossamme lapsen kanssa ja itkin. Olin kirjoittanut viestin valmiiksi, jossa luki, että haluan lopettaa bloggaamisen. Jokin sai minut kuitenkin jatkamaan, vaikka läheiset ja neuvolan täti kannustivat lopettamaan.

View this post on Instagram

ÄITIYS ❤ Se on parasta maailmassa! Se on parasta mitä mulle on tapahtunut! ❤❤ Äidiksi tulon myötä oon saanut niin paljon rikkautta elämään ja oikeasti myös merkityksen elämääni. ❤ Oon saanut oppia hullun paljon uutta, niin itsestäni kuin elämästä ja ennen kaikkea maailman ihannimmasta lapsesta. ❤❤ On myös hurjaa, kuinka laaja ja nopea tunteiden kirjo on äitinä. Kun n.4 sekuntia aiemmin on meinannut palaa pinna johonkin taaperon temppuun, on yhtäkkiä taas hymy huulilla ja maailman suurin rakkaus sydämessä. ❤ . . Äitiys on vaan kaikkine kulmineen ja muotoineen maailman parasta!! ❤❤❤ . . . IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE!!! Äitejä on monenlaisia, on koira- ja kissaäitejä, on sijaisäitejä ja äitipuolia. On äidiksi haluavia ja tulevia äitejä. ❤ Ihanaa äitienpävää tietysti myös omalle super rakkaalle äidilleni!! ❤🥰😘 . . #äitienpäivä #äitiys #perhepursiainen

A post shared by MONNA – HYVINVOIVA ÄITIYS ❤ (@monnapursiainen) on

”Nyt voisin tatuoida otsaani sanan äityli”

Monna jakaa somessa arkeaan realistisesti, mutta pyrkii nykyään jättämään Emma-tyttärensä hiukan taka-alalle suojellakseen häntä.

– Kaikkia hetkiä en halua jakaa. Ne ovat minun ja Emman välisiä, eivätkä ne kuulu muille.

Lapsen näyttäminen somessa on mietityttänyt Monnaa. He ovat miehensä kanssa sopineet, että lasta ei koskaan näytetä vähissä vaatteissa, lapsen kiukunpurkauksia ei taltioida eikä lasta muutenkaan esitetä huonossa valossa.

Voiko hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa lapsettomuutta? Tarkista faktat tästä

Jatkuvan kritiikin kohteena oleminen on edelleenkin välillä vaikeaa, vaikka Monna ei enää ole epävarma äitiydestään.

– Aina aika ajoin haaveilen siitä, että voisin tehdä sellaista työtä, jota ei tarvitsisi miettiä vapaa-ajalla.

Monna on viime aikoina kyseenalaistanut somen kautta välitettyä kuvaa perheistä ja äitiydestä. Täydellisiltä vaikuttavat äidit eivät välttämättä kerro koko totuutta. Äideillä saattaa olla lastenhoitaja arjen apuna.

Viedäänkö lapsi Lintsille, että saadaan kiva kuva someen?

Kun jätetään asioita sanomatta, se luo entistä enemmän paineita muille äideille.

–Mennäänkö Lintsille sen takia, että siitä saadaan kiva kuva someen vai sen takia, että saadaan olla yhdessä? Ovatko ne hetket lasten mielestä kivoja, jos kaikkialla ollaan kännykän kanssa? Monna pohtii.

Monnasta ei tullut äitiä, jolla on kakkaa otsassa. Pelko osoittautui turhaksi. Hän on pysynyt samana ihmisenä kuin ennen raskautta ja on hassutteleva äiti, jollainen hän toivoikin olevansa.

– Nyt tuntuu, että äitiys on kaikkea sitä, mitä olen aina halunnut. Nyt voisin tatuoida otsaani sanan äityli. Äitiys on minulle meriitti.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä