Erityislapsen vanhemmuus: Lauralla on yksi ihana tytär, mutta diagnoosin takia hän luopui sisarusmietteistä – ”Meillä on tarpeeksi tässä”

Vanhemmuus on kaikille ajoittain raskasta, mutta erityislapsen vanhemmuus voi viedä moninkertaisesti voimia. Erityislapsiarki on yksi syy siihen, miksi Lauran lapsiluku jäi yhteen.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat iStock
Erityislapsen vanhemmuus voi koetella parisuhdetta.
Erityislapsiarki koettelee usein myös parisuhdetta. Laura on kiitollinen siitä, että heidän perheessään on kaksi aikuista jakamassa sekä vastuuta että ilonhetkiä. Kuvituskuva.

Laura ja hänen miehensä eivät pitkään tienneet olevansa erityislapsen vanhemmat. He ei eivät olleet huomanneet esikoistyttäressään mitään erikoista. Vauvana Iida kärsi koliikista ja refluksista, mutta muita vaivoja tytöllä ei ollut.

Neuvolankin mukaan tyttö kasvoi ja kehittyi normaalisti.

Vasta kun Iida 3-vuotiaana aloitti päiväkodin, hänestä huolestuttiin. Päiväkotiryhmän opettaja ja hoitajat huomasivat, että tyttö käyttäytyi ryhmässä poikkeuksellisesti.

Iida saattoi juoksennella ympäriinsä ja säikähtää kiljuen, kun ruokakärry saapui kolisten huoneeseen. Ohjeiden vastaanottaminen ja ryhmässä toimiminen oli hänelle haastavampaa kuin muille.

Iida sai lähetteen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin.

– Siitä alkoivat huolen ja tarkkailun vuodet, Laura sanoo.

Vähitellen perheelle alkoi selvitä, että Iidalla oli neurologisia erityisvaikeuksia. Varsinaiset diagnoosit tyttö sai kuitenkin vasta 9-vuotiaana. Iidalla todettiin autismikirjon häiriö, mutta lievä sellainen.

– Iida on hyvin sosiaalinen lapsi, ei lainkaan sulkeutunut, Laura selittää.

Lisäksi Iidalla todettiin lukihäiriö sekä tarkkaavuuden häiriö ADD. ADD:sta kärsivän lapsen keskittymiskyky on heikko, mutta lapsella ei ole poikkeavaa motorista levottomuutta kuten ADHD:ssa.

Erityislapsen vanhemmat: ”Diagnoosit eivät ole mörköjä vaan työkaluja”

Diagnoosien saaminen oli Laura-äidille samaan aikaan sekä helpotus että isku vasten kasvoja. Vaikka oli huojentavaa saada vihdoin tietää, mistä on kysymys, Laura koki myös voimakasta syyllisyyttä.

– Aluksi syyllistin itseäni, sekä hetken myös miestäni. Olinko tehnyt raskausaikana jotain väärin? Tai olimmeko Iidan ensimmäisinä elinvuosina tehneet vanhempina jotain väärin?

Laura pohti myös, oliko synnytyksessä tapahtunut jotain sellaista, mikä olisi aiheuttanut Iidan ongelmat. Tyttö syntyi kaksi viikkoa yliaikaisena kiireellisellä sektiolla. Hän oli syntyessään sininen eikä hengittänyt, ja hänet vietiin heti teholle. Apgar-pisteitä Iida sai neljä.

– Ehkä Iidalla saattoi olla jo viimeisillä viikoilla vatsassa happivajausta.

Laura ei kuitenkaan syytä tyttärensä erityisvaikeuksista ketään. Ei enää edes itseään. Neuropsykologiset ongelmat ovat fysiologisia ominaisuuksia, eivätkä koskaan johdu esimerkiksi kasvatuksesta.

Laura pääsi itsesyytöksistään eroon, kun hän pääsi keskustelemaan asiasta terapeutin kanssa.

– Terapeutti sanoi myös ihanasti, että erityisille vanhemmille annetaan erityisiä lapsia. Se lause on lämmittänyt mieltäni vaikeina hetkinä.

Nykyään Laura ajattelee myös, etteivät diagnoosit ole mörköjä vaan työkaluja, joilla lasta voidaan auttaa.

– Lapsen diagnoosit eivät myöskään välttämättä ole koko loppuelämän diagnooseja, vaan ne voivat muuttua, kun lapsi kasvaa, kehittyy ja saa tukea.

Erityislapsen vanhemmat auttavat tytärtään muun muassa läksyjen teossa.

Iida lukee paljon kirjoja, ja hänen lukihäiriönsä ilmenee ennemmin kirjoittamisen kuin lukemisen vaikeuksina. Kuvituskuva.

Erityislapsen vanhemmuus voi viedä voimavarat – perheen lapsiluku jäi yhteen

Vanhemmuus on varmasti kaikille vanhemmille ajoittain raskasta, mutta erityislapsen vanhemmuus vie moninkertaisesti voimia, Laura näkee.

Hänen voimavaransa olivat koetuksella etenkin Iidan ollessa pieni, kun tyttöä tutkittiin ja perhettä palloteltiin taholta toiselle. Myös rankka vauva-aika koliikkeineen oli jättänyt jälkensä Lauraan.

Samaan aikaan Lauran oma terveys reistaili. Hän kamppaili monta vuotta kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttamien ongelmien, kuten unettomuuden ja rytmihäiriöiden kanssa.

Sekä Iidan vaativuuden että oman vointinsa vuoksi Lauran mielessä vahvistui vähitellen ajatus siitä, että lapsiluku jää heidän perheessään yhteen. Lauran ikäkin alkoi tulla vastaan.

– Mieheni oli jonkin aikaa sitä mieltä, että yritetään toista lasta, mutta pian hänkin totesi, että meillä on tarpeeksi tässä.

Laura ei usko heidän perheensä olevan ainut, joissa lapsiluku jää erityislapsiarjen haasteiden vuoksi yhteen.

– Joillain perheillä saattaa tietysti olla enemmän voimavaroja, mutta minulla ei ollut.

Laura jätti aikataulutetun elämän taakse

Tällä hetkellä 12-vuotiaalla Iidalla on hyvin moni asia elämässään mainiosti. Hän on älykäs ja looginen, hänellä on mieluisia harrastuksia. Joitain kavereitakin on, mutta ei hänen toivomaansa sydänystävää.

Iida saa viettää paljon aikaa äitinsä kanssa, sillä Laura ei työskentele täysipäiväisesti. Erityislapsen vanhemmuus sai hänet luopumaan tiukan aikataulutetusta elämästä. Laura on todennut freelancer-työn olevan paras ratkaisu sekä Iidan että hänen oman jaksamisensa kannalta.

Kun elämä on hankalaa, Laura pyrkii keskittymään kaikkeen hyvään. Kiitollisuusharjoitusten myötä Lauran mielessä vahvistui myös ajatus siitä, että jonain päivänä kaikki järjestyy.

– Kaikkien ei toisaalta tarvitsekaan asettua johonkin tiettyyn muottiin.

Laura toivoo, että erityiset lapset otettaisiin vastaan lapsina, ei diagnooseina.

– Jokaisen lapsen tulisi saada kokea olevansa arvokas.

Miten voisin auttaa erityislapsiperhettä?

Jos lähipiiriisi kuuluu perhe, jossa on erityislapsi, voit helpottaa heidän arkeaan läsnäolollasi. Laura antaa kolme vinkkiä, joilla erityislapsiperhettä voi tukea.

  • Kohtele lasta lapsena, ei diagnoosina.
  • Anna lapsen kokea, että hän on arvokas. Muista häntä, vietä hänen kanssaan aikaa, äläkä jätä häntä yksin.
  • Anna väsyneiden vanhempien hengähtää. Lähde käymään lapsen kanssa jossain tai ota hänet yökylään.

Lue myös: Onko lapsella vaikeuksia sopeutua ryhmään? Taustalla voi olla ADHD, autismi tai Touretten syndrooma

Lauran ja Iidan nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Meilläkin on yksi lapsi ja erityinen hänkin. Viimeiset melkein 13v hänen vanhempiaan on vaatinut niin paljon että lisää emme uskaltaneet ja halunneet vaikka alunperin toiveissa oli pari kolme lasta. Tämä ainoa odotutti itseään vuosia ja täytti sen toiveen.
Näin on hyvä ja paremmin jaksaa olla hänelle äiti ja huolehtija.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä