Päivi sai 4 poikaa kahdessa vuodessa: ”Rakensimme elämän sellaiseksi, ettei se ole vain selviytymistä vaan siitä voi nauttia”

Päivi ja hänen miehensä olivat 1-vuotiaan pojan vanhempia, kun se saivat tietää odottavansa kolmosia. Elämä meni kertarysäyksellä uusiksi.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat Mirva Kakko
Erkkilöiden kuusihenkisen perheen arkeen kuuluu paljon yhdessäoloa ja naurua.
Erkkilöiden kuusihenkisen perheen arkeen kuuluu paljon yhdessäoloa ja naurua.

Vaikka Päivi Erkkilä leikki lapsuudessaan paljon nukkeleikkejä, hän ei kuulunut heihin, jotka jo pikkutyttönä tietävät haluavansa jonain päivänä äidiksi. Päivi ei koskaan haaveillut lapsista, saati suurperheen äitiydestä.

Sellainen hän nyt kuitenkin on. Päivin, 39, perheeseen kuuluu mies ja neljä poikaa: 9-vuotias esikoinen ja 7-vuotiaat identtiset kolmoset.

– Tunnen välillä itseni kuningattareksi, Päivi sanoo nauraen.

Toisinkin voisi olla. Neljän lapsen äiti saattaisi tuntea olonsa uupuneeksi, riittämättömäksi ja uhrautuneeksi.

– Kun saimme tietää, että odotan kolmosia, päätimme mieheni kanssa, että selviämme tästä. Päätimme myös, ettei elämästämme saa tulla pelkkää selviytymistä.

Se vaati ison elämänasennemuutoksen.

Kolmospojat laittoivat suunnitelmat uusiksi

Päivi ja hänen miehensä Marko asuivat vuoden ikäisen esikoispoikansa kanssa Tanskassa, kun Päivi huomasi olevansa jälleen raskaana. Ultraäänessä paljastui, että Päivin kohdussa sykki kolme sydäntä.

Tanskan terveydenhuolto suhtautui kolmosraskauteen aluksi hyvin kielteisesti.

– Meille suositeltiin vahvasti raskauden keskeyttämistä, mutta päätimme luottaa siihen, että kaikki menee hyvin ja saamme kolmospojat.

Koko elämä oli kuitenkin mullistettava. Erkkilät muuttivat takaisin Suomeen ja hankkivat isolle perheelle sopivan kodin.

– Meidän oli hyväksyttävä, ettei elämä tulekaan menemään niin kuin olimme ajatelleet ja rakennettava unelmamme ja toiveemme uudestaan. Kahdestaan emme tulisi selviämään taaperon ja kolmen vauvan kanssa. Asennoiduimme niin, että otamme kaiken avun vastaan, minkä saamme.

Vaikka monikkoperheen elämään oli jo valmistauduttu, Päivi pystyi vasta kunnolla orientoitumaan uuteen elämänvaiheeseen synnytyksen lähestyessä.

– Moni kysyi, miltä tuntuu olla pian neljän lapsen äiti. En ollut ehtinyt fiilistelemään asiaa, kun olimme koko ajan joutuneet tekemään isoja päätöksiä ja suuria elämänmuutoksia. Vasta kysymysten kautta pysähdyin miettimään, että onhan se tosiaan hurjaa, että meillä on pian neljä poikaa.

Kun Päivi odotti kolmosia, perhe muutti elämäänsä suurperheelle sopivaksi.

Kun Päivi odotti kolmosia, perhe muutti elämäänsä suurperheelle sopivaksi.

”Emme kasvata kolmosia tai poikia vaan yksilöitä ja ihmisiä”

Päivi ja Marko ovat koko ajan tehneet tietoisesti töitä sen eteen, että he pystyvät nauttimaan elämästä ja samalla olemaan läsnäolevia vanhempia kaikille lapsilleen. Poikien ollessa pieniä he karsivat elämästään ylimääräiset menot ja keskittyivät siihen, mikä on oikeasti tärkeää.

– Olemme pitäneet myös itsemme kunnossa. Niin meidän on ollut mahdollista olla lapsillekin henkisesti läsnä. Emme halunneet käyvän niin, ettemme muistaisi poikien ensimmäisiltä vuosilta mitään.

”Esikoiselle oli tärkeää, että tanssiryhmässä olisi toinen poika. Soitin tanssikouluja läpi, jotta sellainen löytyi.”

Erkkilät pyrkivät kasvattamaan niin, että jokainen lapsista tulee kohdatuksi omana persoonanaan. Ei kolmosena tai poikana, vaan ihmisenä.

– Mielestämme on tärkeää, että lapset oppivat tunnistamaan ja hallitsemaan omia vahvuuksiaan ja tunteitaan, näkemään ja arvostamaan erilaisuutta ja auttamaan muita ihmisiä. Emme myöskään ajattele, että mitkään asiat olisivat lähtökohtaisesti poikien tai tyttöjen juttuja.

Yksi kolmosista tykkää Frozenista ja prinsessoista ja esikoinen harrastaa tanssia. Pojat kuitenkin tiedostavat sen, että usein tietyt asiat mielletään tyttöjen ja tietyt poikien jutuiksi.

– Esikoiselle oli tärkeää, että tanssiryhmässä oli hänen lisäkseen edes yksi toinen poika mukana. Soitin sitten tanssikouluja läpi, jotta sellainen ryhmä löytyi. Lasten kesken tuntuu olevan yhä painetta siitä, millaisia poikien tai tyttöjen kuuluu olla.

Toive yhdestä tytöstä muuttui pian iloksi poikien tiimistä

Kun Päivi oli lapsi, hän leikki lähinnä tyttöjen kanssa eikä hakeutunut poikien seuraan. Hän suorastaan karttoi villejä serkkupoikiaan, jotka olivat koko ajan tekemässä jekkuja.

– Ennen kuin pojat syntyivät, minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä, millainen poikien maailma on. Se oli hyppy tuntemattomaan. En osannut ajatella, millaista on leikkiä pojan kanssa tai mitä odottaa, kun poika kasvaa vanhemmaksi.

Päivi ei kuitenkaan koskaan ole ajatellut, että hän haluaisi saada nimenomaan tytön.

– Saadessani tietää esikoisemme olevan poika, mietin, että ihanaa kun maailmaan tulee pikku-Marko. Olin myös hirveän kiinnostunut siitä, millainen mieheni oli ollut lapsena. En kantanut huolta, miten pärjäisin pojan äitinä.

Kolmosia odottaessa Päivi kuitenkin hetken aikaa mietti, että olisi kiva, jos yksi heistä olisi tyttö. Kun selvisi, että vatsassa kasvavat identtiset kolmospojat, toive unohtui.

”Jos kaverin tyttölapsi laittaa hänen tukkaansa, pyydän häntä laittamaan minunkin.”

– Ajattelin heti, miten mieletön tiimi meidän pojistamme oikein tulee.

Välillä Päivin mielessä kuitenkin häivähtää ajatus siitä, jääkö hän jostain paitsi.

– Mietin joskus, kuka minun kanssani lähtee tulevaisuudessa shoppailureissuille. Ja jos kaverin tyttölapsi laittaa hänen tukkaansa, pyydän häntä laittamaan minunkin. Mutta toisaalta saan meidän pojiltamme hierontoja ja teen heidän kanssaan paljon sellaisia asioita, joita tekisin varmasti tytönkin kanssa.

Päivi ja Marko kannustavat poikiaan tunteiden näyttämiseen ja niistä puhumiseen.

Päivi ja Marko kannustavat poikiaan tunteiden näyttämiseen ja niistä puhumiseen.

”Meillä saa olla aidosti poika”

Vaikka Erkkilät eivät korosta kasvatuksessaan sukupuolta, poikuus on kuitenkin neljän pojan perheessä vahvasti läsnä. Kaikki pojat ovat vilkkaita ja fyysisiä. He rakastavat painimista ja kiipeilyä.

– Olemme antaneet poikien olla sellaisia kuin he ovat. Emme ole kieltäneet painimasta tai kiipeilemästä, mutta olemme tietysti kertoneet rajat, milloin paini pitää lopettaa ja opettaneet pahimmat vaaranpaikat kiipeilyssä.

Myös poikien kaverit ovat tervetulleita Erkkilöille remuamaan. Päivi on huomannut, että usein erityisesti pojat, joilla on siskoja, tykkäävät tulla heille kylään.

– Voi olla, että perheessä, jossa on esimerkiksi kaksi tyttöä ja yksi poika, pojalta saatetaan odottaa samanlaista käytöstä kuin tytöiltä. Siksi on hauskaa, että meidän luonamme saa olla täysillä poika ja painia.

Yksi lähes 70 000 perheestä

Suomessa on melkein 70 000 perhettä, joiden kaikki lapset ovat poikia. Päivi ja muita äitejä esiintyy huhtikuussa julkaistussa Henna Helneen tietokirjassa Pojat, pojat, pojat (Otava).

Kirja käy useiden asiantuntijahaastattelujen kautta läpi kokemuksia poikiin kohdistuvista asenteista. Kirjassa kerrotaan muun muassa Naisasialiitto Unionin päiväkotitutkimuksesta, jossa pojat tavattiin pukea ulkovaatteisiin ennen tyttöjä. Taustaoletuksena pojat pukeutuisivat tyttöjä hitaammin.

– Vaikka eriytyneet leikit vaikuttavat harmittomilta, niillä saattaa olla kauaskantoiset vaikutukset, toimittaja-kirjailija Henna Helne kirjoittaa.

Vapaa-aikaansa Erkkilät viettävät usein muiden poikaperheiden kanssa. Syynä ei ole se, että tyttöperheet katsoisivat villiä poikalaumaa pahalla vaan se, että muissa poikaperheissä samanlaiseen hulinaan on totuttu.

– Jos on tottunut omassa perheessä tiettyyn rauhallisuuteen ja levollisuuteen, ei välttämättä halua viettää vapaa-aikaansa ympäristössä, jossa stressitasot nousevat. Itsellenikin on helpompaa olla seurassa, jossa tiedän, ettei meidän perheemme rasita ketään.

Niin Erkkilöiden perheen esikoinen, kolmospojat kuin vanhemmatkin harrastavat jalkalloa.

Erkkilöiden kaikki pojat pelaavat jalkapalloa ja isä toimii jalkapallovalmentajana. Vuosi sitten myös Päivi aloitti pelaamisen, jotta heillä olisi joku koko perhettä yhdistävä harrastus.

Kolmospojat aloittavat koulun lasketun ajan ikäluokkansa mukaan

Kolmosten laskettu aika oli helmikuussa 2013, mutta he syntyivät keskosina edellisen vuoden puolella. Erkkilät ovat kuitenkin koko ajan eläneet arkeaan poikien lasketun ajan mukaan, kuten lääkäritkin jo synnytyssairaalassa kehottivat.

Päiville ja Markolle oli esimerkiksi itsestään selvää, että kolmospojat aloittavat koulun samana vuonna kuin 2013 syntyneet lapset. Päiväkodissa poikien viskarivuonna tuli kuitenkin ilmi, että kolmoset olisivat seuraavana vuonna menossa eskariin. Tai ainakin kaksi heistä.

”Emme missään nimessä halunneet, että yksi pojista olisi aloittanut koulun muita myöhemmin.”

– Siitä lähti sitten käyntiin mieletön rumba. Emme missään nimessä halunneet sellaista asetelmaa, että yksi pojista olisi aloittanut koulun muita myöhemmin. Ja kahdenkin osalta olimme sitä mieltä, että heille tekee vielä hyvää saada leikkiä yksi vuosi lisää.

Pojat olisivat saattaneet selviytyä koulusta, mutta vanhemmat eivät halunneet koulun olevan lapsille vain selviytymistä vaan iloinen ja mukava asia. Se olisi todennäköisempää, kun pojat aloittaisivat koulun oikeasti koulukypsinä.

– Olemme mieheni kanssa vahva tiimi, eikä meidän näkemystämme saanut horjutettua. Nyt olemme sitten saaneet siitä hirveästi hyvää palautetta päätöksestämme lykätä kolmosten koulun alkua.

Kaikissa pojissa on herkkyyttä

Päivistä tuntuu siltä, että koulumaailmassa pidetään yhä toivotumpana hillittyä ja rauhallista käytöstä, joka on tyypillisesti tytöille helpompaa kuin pojille. Päiväkodissa poikakolmikon vilkkaus ja uteliaisuus on onneksi kuitenkin myös nähty vahvuutena.

– Emme pysty tekemään pojista koulukypsempiä kuin he ovat emmekä yritä pakottaa heitä olemaan toisenlaisia kuin he ovat. Tuemme heidän vahvuuksiaan ja autamme haasteissa, kuten maltin harjoittelemisessa.

Patsi että Erkkilöiden pojat ovat vilkkaita ja fyysisiä, he ovat myös hyvin empaattisia.

– Kun katsomme yhdessä telkkaria ja herkistyn jostain, pojat huomaavat, että kohta se äiti taas itkee ja tulevat paijaamaan. Kaikissa pojissa on herkkyyttä. Vanhempien pitää vain löytää se väylä, kuinka pojat herkkyyttään näyttävät ja kannustaa tunteiden näyttämiseen ja niistä puhumiseen.

Päivi uskoo, että heidän poikiensa taito näyttää tunteitaan on osittain poikien isän ansiota. Tunteiden ja herkkyyden näyttäminen on Markollekin luontevaa.

Perheessä on vain kaksi niin sanottua poikien juttua, joka kaikkien on ollut otettava haltuun.

– Miehelle on ollut puolivitsillä tärkeää, että kaikki pojat oppivat heittämään kunnolla palloa ja juomaan pullonsuusta, Päivi nauraa.

Kaksplus kuuluu samaan konserniin Otavan kanssa.

Lue myös: Jonna haaveili kolmannesta lapsesta – ultrassa näkyi kolme sikiötä ja kuului kahden syke

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Minulla on 3 lasta, keskimmäinen on poika. Silti juuri tyttäremme ovat niitä vilkkaampia ja leikkivät vauhdikkaita leikkejä. Poni/prinsessa/nukenhoitoleikkejä ei ole meidän perheessä nähty, ei vaikka äitinä olen ostanut niihin sopivia lelujakin ja ottanut esiin omia vanhoja leluja, olin itse hyvin tyttömäinen jo lapsena. Silt meillä näin, että ei se aina sukupuolesta ole kiinni,

Avatar

Hienoa, näille pojille on parhaat edellytykset kasvaa vaikka mihin.

Avatar

Minulle kolmen pojan äidille syntyi lapsenlapsesi tyttönen. Prinsessa. Saa toteuttaa mekonostohaaveita ihan olan takaa. Omat on jo aikuisia ja luoneet elämänsä. Nyt pääsee mummo hieman toteuttamaan vaaleanpunaisten hörhelöiden tarvetta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä