Lindan lapsi ei oppinut kävelemään – syyksi paljastui harvinainen vaiva

Linda oli huolissaan, kun hänen lapsensa ei oppinut kävelemään. Lopulta syyksi paljastui harvinainen vaiva, johon oli yllättävä apu.

Teksti Liisa Järvinen
kireä akillesjänne
Lindan Minka-tyttärellä oli kireät akillesjänteet, ja siksi kävely ei tahtonut onnistua.

”Joko vauva on syntynyt? Tammikuussa 2015 olin täysin kyllästynyt odottamiseen ja tuttavien uteluihin. Laskettu aika oli mennyt jo aikoja sitten. Lapsen isä Pekka, 39, oli tukenani, vaikka olin tullut raskaaksi jo 1,5 kuukauden seurustelun jälkeen.

Minka syntyi lopulta kaksi viikkoa yli lasketun ajan, vasta 64 tuntia lapsivesien menon jälkeen. Odotellessani synnytyksen edistymistä olin turhautunut ja itkuinen. Syytin itseäni siitä, että kroppani ei saa tätä lasta ulos.

Onneksi Minka oli ihana ja hyväntuulinen vauva. Huomasin kuitenkin aika pian, että hän vaikutti jotenkin kömpelöltä.

Ystävälläni oli samanikäinen poikavauva, joka tuntui kehittyvän Minkaa nopeammin. Puolivuotiaana poika jo istui täysin, kun taas Minka osasi hädin tuskin kääntyä. Fysioterapian ansiosta Minka oppi kääntymään kymmenkuisena, ja samoihin aikoihin hän lähti ryömimään.”

kireä akillesjänne

Tammikuu 2015: Minka kahdenkymmenen tunnin ikäisenä. Lindan kotialbumi

Kehityksen hitaus turhautti

”Useimmat vauvat istuvat ilman tukea 7–9 kuukauden ikäisinä, mutta Minka istui vasta yksivuotiaana. Tuolloin ystäväni poika osasi jo seistä.

Minka sen sijaan ei suostunut nousemaan ylös. Hän meni eteenpäin polvillaan. Kävimme joka viikko fysioterapiassa, ja usein minua turhautti, kun viikon aikana ei ollut tapahtunut mitään edistystä. Oppisiko Minka ikinä kävelemään?

Keväällä 2016, kun Minka oli päälle vuoden ikäinen, saimme lähetteen neurologille. Siellä selvisi, että Minkan motoriset haasteet eivät johtuneet ainakaan päästä. Se oli iso helpotus. Liikkumista lukuun ottamatta Minka kasvoi ja kehittyi täysin normaalisti.

Lopulta lastenortopedi totesi, että Minkan akillesjänteet olivat todella kireät. Tilannetta jäätiin vielä seuraamaan, ja kesän aikana, puolitoistavuotiaana, Minka oppi vihdoin seisomaan. Tosin hän ei saanut laskettua kantapäitään maahan vaan seisoi varpaillaan.”

kireä akillesjänne

Elokuu 2016: 1,5-vuotias Minka harjoittelee kävelyä. Lindan kotialbumi

Botoxia nilkkaan

”Lokakuussa 2016 Minka osasi kävellä kävelykärryn kanssa, mutta kantapäät pysyivät ilmassa. Silloin ortopedi teki päätöksen. Akillesjänteisiin piikitettäisiin botoxia, joka tunnetaan paremmin otsaryppyjen silottajana. Botox rentouttaa lihaksia, ja sen oli tarkoitus edesauttaa Minkan akillesjänteen venymistä.

Operaatiota edeltävä yö oli rankka, kun lapsen piti olla syömättä ja juomatta. Minka heräsi itkien ja pyysi maitoa. Minua pelotti, että tulisiko Minkalle kipuja. Lisäksi minua huoletti se, että botox vaikuttaa myös keskushermostoon.

Nukutuksessa suoritettu operaatio meni onneksi hyvin. Botoxin laittamisen jälkeen Minkan jalkaterät taivutettiin 45 asteen kulmaan, ja jalat kipsattiin polvien alapuolelta jalkapohjien alle.

Minka ei ihastunut kipseihin. Hän repi ne irti vielä samana päivänä, joten menimme uudelleen päivystykseen kipsausta varten.

Sen jälkeen Minka tottui kipseihinsä nopeasti. Kun ulkoilimme, puimme Minkalle paria kokoa isommat housut ja jalkaterien lämmikkeeksi laitoimme isän sukat ja vauvojen toppatossut. Seisominen ei kipsien kanssa onnistunut, joten Minka istui rattaissa tai mönki maassa.

Tuntui kurjalta seurata Minkan menoa kipsit jaloissaan. Onneksi sain Facebookin kampurajalkaryhmästä vertaistukea kipsien kanssa elämiseen.

Kolmen viikon jälkeen kipsit otettiin pois ja jalkojen asento kuvattiin. Nyt Minka sai kantapäät maahan ja alkoi opetella seisomista.”

kireä akillesjänne

Lokakuu 2016: Minka leikkii kipsit jaloissa. Lindan kotialbumi

Syy ei selvinnyt

”Opettelu vaati kärsivällisyyttä niin meiltä vanhemmilta kuin Minkaltakin. Kävimme viikoittain fysioterapiassa ja harjoittelimme seisomista joka päivä. Välillä minua turhautti, kun edistystä ei tuntunut tapahtuvan. Onneksi Minka oli sinnikäs.

Iltaisin puimme Minkalle yöortoosit eli paksut tossut, jotka pitivät jalkaterän oikeassa asennossa. Parissa kuukaudessa, jouluun mennessä, Minka vihdoin oppi seisomaan. Hän oli melkein kaksivuotias.

Sen jälkeen Minkan kehitys on edennyt hitaasti mutta varmasti. Kävelemään hän oppi 2,5-vuotiaana ja juoksemaan 3,5-vuotiaana. Jalkojen asento ei vieläkään ole ihanteellinen, sillä tyttö potkaisee sivuille juostessaan. Emme anna Minkan seistä yhtään varpaillaan.

Syytä Minkan kireisiin akillesjänteisiin ei ole löydetty. Emme esimerkiksi tiedä, oliko synnytyksen venymisellä asiaan vaikutusta. Raskausaikana Minkassa ei huomattu mitään poikkeavaa.

Välillä Minka valittaa iltaisin jalkakipua. Jos kivut pahenevat, alamme taas käyttää yöortooseja. Ja jos akillesjänteiden kireys ei hellitä, viimeisenä keinona on leikkaus. Operaation voi tehdä vielä ennen viiden vuoden ikää.

Olen huolissani, että Minkalle saattaa tulla ongelmia koulun liikuntatunneilla. Haluan kuitenkin ajatella tulevaisuudesta valoisasti.”

kireä akillesjänne

Maaliskuu 2017: 2-vuotiaan Minkan ensimmäisiä askeleita. Lindan kotialbumi

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä