Miika Nousiainen suorapuheisena isyydestä: ”Kyllähän lasten pitää oppia kirosanat omilta vanhemmiltaan”
Jos kirjailija Miika Nousiaisella ei olisi lapsia, hän kaipaisi vastuuta. Ja kiroilisi vähemmän.
Kun kirjailija Miika Nousiainen, 47, menee rankan viikon päätteeksi kantakuppilaansa ja tilaa oluen, hän säikähtää nopeaa palvelua.
– Olen häkeltynyt siitä, että tarjoilija tottelee heti. Ihan säpsähdän.
Nousiaisella on kaksi lasta ja yksi kasvatusmetodi.
– Sanon kaksikymmentä kertaa rauhallisesti, viisikymmentä kertaa vähän kovempaa ja sen jälkeen saattaa lipsahdella jo kirosanoja. Käytän voimasanoja laidasta laitaan tilanteen rankkuudesta riippuen. Kyllähän lasten pitää oppia kirosanat omilta vanhemmiltaan, ja jos on seitsemänkymmentä kertaa sanonut samasta asiasta, on jo oikeus kiroilla.
Nyt Nousiainen ei ole sadatellut pitkään aikaan. Hän arvelee, että joko toiselta tai sitten molemmilta lapsilta on mennyt viimeisin uhmavaihe ohi. Esikoinen on tokaluokkalainen, kuopus täyttää pian neljä.
– Uhmia tulee ja menee. Välillä on leppoisaa ja välillä mahdotonta. Ja kyllä minä syyt kiroiluun keksisin ilman lapsiakin. Vaikka vaikutan rauhalliselta, niin hermostun kyllä, jos pyörän lukko on jumissa.
Lapset eivät ole lahjomaton yleisö
Nousiainen on ollut isä kahdeksan vuotta. Sinä aikana hän on julkaissut kaksi aikuisten romaania ja yhden lastenkirjan. Lisäksi hän on toiminut käsikirjoittajana ja panelistina viihdeohjelmissa.
– Voi olla, että ilman lapsia olisin tehnyt pari työasiaa enemmän, mutta mahdollisesti lasten kautta on tullut myös joitain työjuttuja tilalle. Nyt saan aikaan enemmän niinä tunteina, kun on mahdollista tehdä töitä, enkä usko, että olisin esimerkiksi Pintaremonttia kirjoittanut ilman omia lapsia.
Tänä syksynä ilmestynyt romaani kertoo lapsiperhearjesta ja lapsiperhehaaveista.
”Aikuista ei voi lahjoa jäätelöllä, mutta lapsen voi.”
Sen sijaan samaan aikaan julkaistun lastenkirjan hän olisi voinut kirjoittaa hyvin lapsettomanakin. Fretti Mercury etsii onnea oli alun perin satu, jonka Nousiainen kirjoitti ystävänsä, näyttelijä Jussi Vatasen pyynnöstä.
– Jussi esittää Sonkajärvi soi -tapahtumassa joka vuosi sadun, ja pari vuotta sitten hän pyysi minua kirjoittamaan sen. Koska olen tehnyt Otavalle aikuisten kirjoja, vein kustantamossa tarinan naapurihuoneeseen lasten puolen väelle ja innostuivat.
Nousiaisen mielestä kohdeyleisön ikä ei vaikuta kirjoittamistyöhön: tarinan täytyy aina olla kiinnostava, hauska ja koskettava.
– Ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että lapset olisivat lahjomaton yleisö. Eivät todellakaan ole. Aikuista ei voi lahjoa jäätelöllä, mutta lapsen voi.
Miika Nousiainen ja mystinen oma aika
Lastenkirjassa Fretti Mercury etsii ystävänsä Jänis Virtasen kanssa onnea maan alta, suksien päältä ja kylkiluiden välistä. Matkalla he tapaavat muun muassa Metro Rostedtin ja Hiiri Äitee Rantasen, jotka jakelevat viisauksiaan.
Miika Nousiainen itse löytää onnen perheen ja ystävien kanssa vietetyistä hetkistä, sählyvuorolta ja kivoista työyhteisöistä.
Hän on yrittänyt selvittää, mitä on mystinen oma aika, jota vanhemmat kaipaavat. Hänkin.
– Aina sitä kaipaa, mutta olen miettinyt, teinkö ennen lasten saamista vapaa-ajallani jotain järkevää ja ylevää. En tehnyt. Johonkin se aika katosi silloinkin.
Miika Nousiainen Metsäjätti-elokuvan kutsuvierasensi-illassa.
Kun lapset ovat iltakymmeneen mennessä sammuneet, Nousiainen nautiskelee televisioviihteestä siihen saakka, kunnes menee itse puolenyön korvilla nukkumaan. Hän lukisi mielellään jotain kehittävää, mutta löytää kuitenkin itsensä ilta toisensa perään Tuttu jutun ja Huutokauppakeisarin parista.
– Pienten lasten kanssa arki on hektistä. Jos muu perhe lähtee reissuun, niin kyllähän se lomalta tuntuu, ei siitä kannata valehdella.
Lue myös: Isän kehitysvaiheet odotusajasta taaperoikään – tunnistatko?
Arki on peruskaaosta
Jos Miika Nousiaisella ei olisi lapsia, hän kaipaisi nykyisestä elämästään sitä, että on vastuussa toisesta ihmisestä.
– Onhan se kova juttu, että omalla vastuulla on jokin muukin kuin oma itse ja Berliinin-reissun hotellin varaaminen. Kaipaisin turvallista suhdetta ja totaalista vastuuta. Kyllä se hyvää tekee ihmiselle sekin.
”Ruoanlaittoa on jatkuvasti, vaikka käytämme sekä Woltia että mummoa.”
Sen sijaan hän ei ikävöisi lainkaan peruskaaosta, ruoanlaittoa ja jälkiensiivousta. Hän kuvaa perheensä lähtöjä ”järkyttävän kaoottisiksi”.
– Ei meillä ole arjessamme pitkiä etäisyyksiä, mutta jostain se kaaos syntyy. Ruoanlaittoa on lasten kanssa jatkuvasti, vaikka käytämmekin paljon sekä Woltia että mummoa. Jälkiensiivoilua on ainakin kolmesti arkipäivänä ja neljästi viikonloppuna.
Nousiaisen on ollut helppoa yhdistää vanhemmuus ja työ, sillä kahden freelancerin perheessä töitä on voinut tehdä joustavasti ja tarvittaessa vuorotellen.
– Kuusikymppisenä varmaan mietin, että olisi pitänyt olla enemmän töissä ja vähemmän lasten kanssa.
Jaa oma kokemuksesi