MUTSIS ON -blogin Emilia: ”Pelkään raskautta, vaikka toivon sitä”

Bloggaaja Emilia Huttunen toivoo kovasti vauvaa. Hän on valmis käymään läpi lapsettomuushoidot, jättämään pois allergialääkkeet sekä kohtaamaan painajaismaisen raskauden.

Teksti Elisa Hurtig
Mutsis on -bloggaaja Emilia Huttunen
Lasten vaikea vauva-aika on Emilialle enää muisto. Ava on jo ekaluokkalainen ja Noah viskari. Vuoden ikäinen Volde-koira on toistaiseksi perheen vauva.

Ruskeat, pikkuruiset housut, joissa on valkoiset polvipaikat. Kokoa 56. Ne ovat viikattuna bloggaaja Emilia Huttusen, 26, varastolaatikossa. Siellä ne ovat olleet jo viisi vuotta ja odottaneet, että pääsisivät taas lämmittämään vauvan jalkoja. Käyttäjää ei toistaiseksi ole. Se surettaa MUTSIS ON -blogia Kaksplussalla pitävää Emiliaa.

Turussa asuvalla Emilialla ja hänen tuoreella aviomiehellään Topiaksella, 29, on jo kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen pari sai lukioikäisinä e-pillereistä huolimatta, ja toinen syntyi pari vuotta myöhemmin lapsettomuushoitojen avulla.

– Ajattelin joskus, että neljä olisi sopiva lapsiluku, sillä lapsuuteni perheessä on neljä tyttöä. Topias halusi vain kaksi, joten kolmesta tuli kompromissi, Emilia kertoo.

Tosin sekin haave oli välillä pantava hyllylle.

Piinaavaa itkua

Vaikka ensimmäinen lapsi sai alkunsa ehkäisystä huolimatta, toista lasta ei kuulunutkaan heti, kun pari olisi ollut siihen valmis. Vuoden yrityksen jälkeen he hakeutuivat tutkimuksiin, joissa kävi ilmi, että Emilia ei ovuloinut.

– Aloitimme hoidot, ja heti toisesta kierrosta tärppäsi, Emilia muistelee.

Onnella oli varjopuolensa: vaikea raskausaika. Emilia kärsi hyperemeesistä, eli voimakkaasta raskauspahoinvoinnista. Se oli hänelle jo tuttua esikoisen odotusajoilta, jolloin hän suoritti ylioppilaskirjoitukset oksentelun lomassa. Oksentaminen jatkui silloin synnytyksen ponnistusvaiheeseen saakka.

Toisessa raskaudessa oksentelu loppui jo puolivälissä, mutta kun vauva syntyi, perheen elämä mullistui tavalla, jota Emilia ei ollut osannut odottaa. Vauva oli liikuttavan ihana, mutta hän itki. Hän itki vuorokauden ympäri, vuoden ajan.

Vanhempien voimat olivat lopussa, ja arki meni suorittamiseksi. Kun koliikki-itku viimein lakkasi, Emilia halusi paneutua taas töihinsä. Hän paiskoi hommia tiiviiseen tahtiin ja viitasi kintaalla levolle.

Kuului naps ja kamelinselkä katkesi. Emilia pelkäsi saaneensa burn outin. Voimaa ei ollut. Kauppareissu tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta. Kolmas lapsi ei olisi tullut kysymykseenkään. Kunhan nyt vain selviytyisi arjesta.

– Avun pyytäminen oli todella vaikeaa, sillä olin tottunut, että kaikesta pitää selvitä yksin, Emilia muistelee.

Neuvolakäynnillä hän kuitenkin teki terveydenhoitajan avustuksella lastensuojeluilmoituksen perheestään ja sai sitä kautta apua kotiinsa.

– Perhetyöntekijä kävi silloin tällöin auttamassa arkisissa asioissa: kävimme yhdessä kaupassa ja järjestelimme kotiamme. Kun huomasimme, että aika menee vain siihen, että höpötämme keskenämme, tiesimme, että olin päässyt pahimman yli. Käynnit loppuivat.

mutsis on

Emilia ajatteli joskus, että neljä olisi hyvä lapsiluku. Hänen miehensä haaveili kahdesta lapsesta, joten kolmesta tuli kompromissi. Kolmas lapsi on tosin antanut odottaa itseään.

Apua ja vertaistukea kirjoittamisesta

Emilian blogi on tunnettu avoimuudesta, eikä hän epäröinyt kirjoittaa uupumuksestaan ja sen herättämistä tunteista blogiinsa.

– Olen halunnut alusta asti kertoa rehellisesti, mitä meille oikeasti kuuluu. Oli myös voimaannuttavaa huomata, että oman kokemuksen jakamisella voi auttaa muita samojen asioiden kanssa painivia.

Kirjoittamisella Emilia auttoi myös itseään, sillä yksityisviesteillä tulvi vertaistukea, kun lukijat halusivat kertoa hänelle omia elämäntarinoitaan.

Kun tilanne helpottui, vauvakuume nousi. Ehkäisyä ei käytetty.

Vaikka toinen raskaus oli vaatinut hoitoja, Emilia uskoi, että hänen hormonitoimintansa tasoittuisi tällä kertaa itsekseen ja raskaus voisi alkaa luonnonmukaisesti. Raskaustestit pysyivät negatiivisina. Kolmen vuoden jälkeen oli nostettava kädet pystyyn: vauvaa ei tulisi ilman hoitoja.

Oletko muka lapseton?

”Ettehän te kärsi lapsettomuudesta, kun teillähän on jo kaksi lasta.” Tuon kaltaisia kommentteja Emilia on joutunut lukemaan monta kertaa.

– Ne tekevät minut todella surulliseksi, sillä olen blogin takana oikea, tunteva ihminen ja tämä on minun suruni.

– Kun hakeuduimme ensimmäistä kertaa hoitoihin, minulle sanottiin, että ette te edes kunnolla yrittäneet, miksi esität, että teillä on ongelmia.

Emilia itki ja stressasi. He olivat todella yrittäneet. Lopulta hän neuvoi moderaattoria poistamaan vastaavat kommentit blogistaan. Emilia liittyi vertaistukiryhmään, jossa on juuri hänen kaltaisiaan naisia: perheessä on jo lapsia, mutta lisää ei kuulu. Siellä ei törmää surun vähättelyyn.

– Olen etsinyt netistä paljon tietoa sekundaarisesta lapsettomuudesta. Olen googlannut asioita englanniksi, jotta en löytäisi vahingossa meidän tilanteestamme käytäviä keskusteluja, sillä pahoittaisin niistä mieleni.

Kommenteista huolimatta Emilia haluaa puhua sekundaarisesta lapsettomuudesta avoimesti, sillä hän on huomannut, että siitä puhutaan melko vähän. Nyt hän käy yksityisellä puolella ovulaatioinduktiossa, joka vaatii tarkkaa lääkitystä.

Jos hoito ei tehoa, edessä on IVF-hoito, eli koeputkihedelmöitys. Se tulisi yksityisellä asemalla kalliiksi, julkiselta puolelta kahden lapsen vanhemmat eivät saa apua.

Kaikki vauvan eteen

Hormonihoito on saanut Emilian mielen seilaamana ylös ja alas. Välillä kiukuttaa ja välillä itkettää. Hoitopäivät ovat väsyttäviä.

Iho kärsii lääkkeistä, joten Emilia ei käytä meikkiä, jotta kasvot eivät kukkisi. Päätä särkee, ja kuumat aallot vaeltelevat pitkin kehoa.

– Koen kuitenkin, että olen päässyt melko helpolla. Sukulaiset, jotka tietävät temperamenttisen luonteeni, olivat kauhuissaan, kun kuulivat hoidoista. He miettivät, että mitenköhän selviydyn mielen ailahtelusta, Emilia muistelee huvittuneena.

Pelkästään hormonihoitojen varaan Emilia ei ole jäänyt odottelemaan plussaa. Hän on löytänyt netistä kikkakolmosia, joiden väitetään edistävän raskauden alkamista.

– Yritän pukeutua lämpimästi, sillä luin jostain, että silloin kohtukin pysyy lämpimänä ja raskautuminen on helpompaa, hän kertoo.

Kiinalaiseen lääketieteeseen vedoten hän myös kiskaisee jalkoihinsa aina lämpimät sukat ja asettaa lämpimän kauratyynyn vatsansa päälle oletetun kiinnittymisen aikaan. Yhdynnän jälkeen hän ei sitä tee, koska pelkää, että lämpö vaikeuttaisi siittiöiden uintimatkaa. Uintireissun turvaamisen vuoksi hän myös nostaa yhdynnän jälkeen lantionsa ylös.

Tutkitun lääketieteen puolelta käytössä ovat foolihapot, jotka kuuluvat tätä nykyä naisen aamupalaan. Uskomuspuolelta olisi kiva ottaa käyttöön greippimehu, koska sen väitetään tekevän myös hyvää. Se kuitenkin saattaisi heikentää tiettyjen lääkkeiden imeytymistä.

– Syön myös kuningatarmehiläiskapseleita, joiden sanotaan vahvistavat limakalvoja. Lisäksi pidän huolen, että harrastan liikuntaa, jotta kohdun verenkierto pysyy hyvänä, Emilia luettelee huvittuneena.

Alkoholin juomisen hän on jättänyt. Seuraavan kierron aikana hän kokeilee sen sijaan siemaista inkiväärioluen arvioidun kiinnittymisen aikaan, jotta rentoutuisi, sillä stressihormonit ovat pahasta.

Tulehduskipulääkkeitä hän ei syö eikä allergialääkkeitä, vaikka on allerginen. Liukuvoide on pannassa, samoin hiilarit ja rasvattomat maitotuotteet. Aamiaisen syöminen, C-vitamiini ja kuukautiskuppi puolestaan saattavat netin mukaan jeesata tilannetta.

– Nämä kaikki voivat olla hölynpölyä, mutta olen valmis kokeilemaan eri juttuja, ja jospa joku auttaisi.

Monelle kalenterin seuraaminen ja pitkän ruoka-ainelistan muistaminen voisi lisätä stressiä, mutta ei Emilialle.

– Rakastan aikatauluttamista ja listoja. Voisin tehdä niitä ihan kaikesta. Turhautuisin, jos odottelisin vain tyhjänpanttina, hän sanoo ja nauraa.

mutsis on

Minusta tuntuu, että yksityiselämäni on valmis. Minulla on lapset, täydellinen parisuhde, ihana koti ja työ, onnellinen Emilia miettii.

Pilvilinnoista alas

Topiakselle hän ei ole kaikkea kertonut. Ei esimerkiksi sitä, milloin hän ovuloi. Se veisi tilanteesta kaiken romantiikan, ja asia voisi mennä helposti suorittamiseksi. Varsinkin, jos tilanne venyy vuosien mittaiseksi.

– Ovulaation aikaan toivon, että hän tekee aloitteen seksiin tai sitten teen sen itse, mutta en kerro silti, että on ovulaation aika, Emilia sanoo.

Kun kuukautiset ovat kuitenkin kuukausi toisensa jälkeen alkaneet kaikesta työstä huolimatta, yksi asia on lohduttanut Emiliaa: taas kuukausi ilman oksentelua.

– Kuulostaa typerältä, mutta oksentelu on niin kamalaa, että olen tavallaan aina helpottunut, kun raskaus ei vielä alkanutkaan. Sitten taas sätin itseäni, että ajatusteni vuoksi se ei varmasti alakaan. Mieli on outo: pelkään raskautta, vaikka toivon sitä ihan hirveästi.

Blogin kirjoittaminen auttaa pitämään mielen positiivisena. Silloin Emilia ei murehdi asiaa yksin. Yksinäisinä hetkinä tulee rääkättyä itseä.

– Kidutan itseäni joka kierrossa ja tarkistan, että milloin olisi laskettu aika, milloin ensimmäinen ultra ja rakenneultra. Sitten aina romahdan sieltä pilvilinnoista alas.

Paras vahinko

Lapsitoiveiden keskellä Emilia yrittää kuitenkin ottaa rennosti. Takana on iso rypistys: kesähäät, joita hän valmisteli pitkään. Viime vuonna hänellä oli myös iso opiskelijatapahtuma järjestettävänä, mutta nyt kalenterissa ei ole mitään suurta. Vauvaprojekti toki täyttää arkea, mutta Emiliasta tuntuu, että nyt on aikaa miettiä omaa tulevaisuutta.

– Minusta tuntuu, että yksityiselämäni on valmis, Emilia kuvailee.

– Minulla on lapset, täydellinen parisuhde, ihana koti ja työ.

Mutta mitä sitä tekisi itse?

– Kun olen saanut palautetta, että olen kirjoituksillani auttanut muita, minulle on tullut tunne, että haluaisin auttaa ihmisiä entistä enemmän.

Siispä toimelias nainen on vilkuillut, mitä asioita vaaditaan lääketieteellisen tiedekunnan, pelastusopiston, poliisikoulun tai ensihoitajakoulun pääsykokeisiin.

Tosin kukapa tietää, vaikka hän olisi pian kaivamassa ruskeita trikoopöksyjä varastolaatikoista ja hipelöimässä vauvanvaatteita. Perhe-elämä on kuitenkin ihaninta, vaikkei hän uskonut sitä vuosia sitten lukiotyttönä. Eipä hän uskonut sitäkään, että he olisivat Topiaksen kanssa yhdessä näin pitkään.

– Ehkäisyn pettäminen lukiossa on parasta, mitä minulle on tapahtunut.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä