Näyttelijä Essi Hellén: ”Vanhempien hyvinvointi ja tasa-arvoinen vanhemmuus menevät imetyksen edelle”

Essi Hellén on ollut äiti neljä vuotta ja oppinut, että omat periaatteensa joutuu joskus kuoppaamaan, ja pulloruokinta tekee hyvää perheelle.

Teksti Mervi Alatalo
Kuvat Paula Kukkonen/Otavamedia
Essi Hellén sanoo oppivansa äitiydestä jatkuvasti uutta.

Äiti tutustuu lapseensa yhä uudelleen. Essi Hellén on saanut nähdä, kuinka ujo Siiri on alkanut heittäytyä ja uskaltaa jo juosta yksin puiston toiseen päähän.

Essi jaksaa lukea, piirtää, muovailla ja ties vaikka mitä. Mutta kun Siiri, 4, pyytää äitiä leikkimään, Essi ehdottaa usein kirjastoreissua tai ulkoilua. Äidin ei tarvitse leikkiä.

Raskausaikana Essi Hellénistä, 29, oli kovaa vauhtia tulossa hipahtava kiintymyysvanhempi. Hän luki aiheeseen liittyviä kirjoja ja haaveili kantamisesta, perhepedistä, imettämisestä. Synnytyssuunnitelmaankin hän kirjasi toiveen luonnonmukaisuudesta ja lääkkeettömyydestä.

Neljä päivää kestänyt synnytyksen käynnistäminen, sektio, yhteensä 11 sairaalassa vietettyä päivää ja lopulta myös omalakinen vauva osoittivat, että äitiys tarkoittaa hallinnan menettämistä monissa asioissa. Eikä se ole välttämättä lainkaan huono juttu. Kun omat periaatteensa joutuu kuoppaamaan, saa perspektiiviä monenlaisiin äitiyttä ja vanhemmuutta koskeviin kliseisiin.

Pyysimme Essiä vastaamaan äitiyttä koskeviin väitteisiin, jotka ovat monille tuttuja.

Väite 1: Hyvä äiti synnyttää alateitse.

”Minulla oli raskausmyrkytys, ja synnytystä alettiin käynnistää raskausviikolla 36. Olin etukäteen toivonut luonnollista synnytystä, ja sitä toivetta kunnioitettiin viimeiseen asti.

Synnytystä käynnistettiin neljää päivää lääkkeillä tuloksettomasti. Jälkikäteen olen miettinyt, miksei kukaan tajunnut aiemmin, ettei niin varhaisilla viikoilla kannata yrittää lääkkeellistä käynnistystä.

Kärvistelin monta päivää kivuissani. Lopulta kaikki meni pieleen, ja jouduin kiireelliseen sektioon. Saliin mennessäni itkin onnesta: nyt vauva vihdoinkin saapuu ja piina loppuu.

Minusta on epäreilua sanoa, että alatiesynnytys olisi ainoa oikea. Äidit kokevat sektiosta ihan hirveästi huonommuuden tunnetta. Itse en suostu tuntemaan alemmuutta. Synnytys onnistuu, kun äiti ja lapsi ovat hengissä.”

Väite 2: Hyvä äiti imettää vähintään vuoden.

”Olin lukenut kirjoista, kuinka tärkeitä imetys ja äidin ihokosketus ovat vauvalle. Omani oli niin pieni, ettei hän millään meinannut oppia imemään. Hän sai ensimmäiset viikot minun maitoani tuttipullosta.

Muistan, kuinka sairaalassa joku hoitajista sanoi, että ihanaa, nyt mieskin voi osallistua vauvan syöttämiseen. Päässäni napsahti! Mitä, eikö hoitajan pitäisi sanoa, että vauva kuuluu äitinsä syliin, jos kerran imetys ja kontakti ovat niin tärkeitä asioita. Säännöt muuttuivat hetkessä, ja se oli perheemme onni.

Mikko on ollut alusta lähtien täysin tasavertainen hoitaja ja herännyt öisin syöttämään vauvaa, jotta minä olen saanut nukkua. Myös silloin, kun vauva oppi lopulta imemään. Olen monta kertaa miettinyt, millaista olisi ollut, jos asiat olisivat menneet toisin. Jos imetys olisi onnistunut heti, pitäisinkö itseäni korvaamattomana vauvanhoitajana. Olisinko ominut vauvan itselleni?

Imetin lopulta kolmisen kuukautta. Sitten vauva kerta kaikkiaan kieltäytyi syömästä rintaa, vaikka yritin kaikenlaisia temppuja. Olen sitä mieltä, että vanhempien hyvinvointi ja tasa-arvoinen vanhemmuus menevät jopa imetyksen edelle.

Aloin jopa olla huolissani kiintymyssuhteestamme. Tekeekö vauvallekaan hyvää, että äiti on koko ajan kireä, kun imetys ei onnistu. Lisäksi vauvalla oli refluksi, jonka vuoksi aloimme antaa kiinteitä varhain.

Perhepetiä kokeilimme, mutta emme me siinä saaneet nukuttua. Vauva ei myöskään viihtynyt sekuntiakaan kantoliinassa, joten se siitäkin. Työnsimme häntä vaunuissa. Vauvan sänky oli pitkään meidän sänkymme vieressä.

Nyt Siiri on nelivuotias ja hänellä on oma huone.”

Nuorena naimisiin

Miten Essi yleensä päätyi äidiksi? Kai se oli kapinaa. Ei Essi sitä tietenkään heti itselleen myöntänyt. Hän on vain jälkeenpäin tajunnut, että naimisiin meneminen 23-vuotiaana ja vauvan hankkiminen pari vuotta myöhemmin olivat hänen kapinansa. Aviomies Mikko Virtanen, 34, löytyi Teatterikorkeakoulusta.
– Vanhempani eivät olleet naimisissa. He erosivat, kun olin pieni, ja sen jälkeen meillä oli paljon uusperhekuvioita. Nuorena naimisiin meneminen oli anarkistinen teko. Minäpä tein omalla tavallani.
Vauvakin tuli varhaisemmassa vaiheessa kuin Essin kaltaisilla korkeasti koulutetuilla kaupunkilaisilla keskimäärin.
– Silloin en todellakaan ajatellut, että perheen perustaminen liittyisi siihen, minkälainen ammattini on. Mutta ehkä se oli jotain alitajuista turvallisuushakuisuutta, jota en sillä hetkellä nähnyt. Halusin kiintopisteen ja jotain pysyvää.
Essi ja Mikko muuttivat heti valmistumisen jälkeen Helsingistä Kokkolaan töihin. Molemmilla oli kahden vuoden kiinnitys kaupunginteatteriin. Muutama kuukausi muuton jälkeen Essi oli raskaana.

Väite 3:  Kun lapsi syntyy, hän tulee osaksi meidän elämäämme. Meidän elämämme ei muutu.

”Kyllä ja ei. Vauva tuli osaksi elämäämme, mutta kyllähän meidän elämämme muuttui täysin. Äitiysloma oli minusta vaikeaa, yksinäistä ja ahdistavaakin aikaa. Mikko oli kuusi päivää viikossa töissä.
Ei voi sanoa, että olisin ollut masentunut, mutta en kyllä ollut erityisen onnellinenkaan. Minulla oli Kokkolassa yksi kaveri, jonka kanssa tukeuduimme toisiimme. Olin etukäteen ajatellut, että äitiysloma on ihanaa ja aktiivista aikaa babykinoineen. Ei Kokkolassa ollut sellaisia.
Aika nopeasti aloin tehdä omaa Tom Waits -lauluiltaa ja kiertelin esittämässä sitä. Löysin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kuntosaliharrastuksen. Siinä olivat henkireikäni.”

Väite 4: Kunnon äiti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole vauvansa kanssa.

”Onhan se tabu sanoa, että onpa ihanaa, kun ei tarvitse olla koko ajan pienen vauvan kanssa. Ihan kuin vauvalle pitäisi omistautua täysin. Totta kai minäkin halusin omistautua vauvalle silloin, kun olin hänen kanssaan. Mutta onhan vauvalla myös toinen vanhempi.
Siiri oli kolmeviikkoinen, kun menin ensimmäisiin lauluharjoituksiin ilman häntä. Kun kävin katsomassa teatteriesityksiä, minulta saatettiin kysyä, mihinkäs se vauva on mennyt, kukas sitä hoitaa. Vastasin, että vauva on isänsä kanssa.
En minä ole missään vaiheessa ollut parempi vauvanhoitaja vain siksi, että minulla on kohtu. Vauvaa oppii hoitamaan hoitamalla sitä. Isä tarvitsee omat hyvät ja huonot hetkensä vauvan kanssa samalla tavalla kuin äitikin.”

Väite 5: Vanhemmuus ja sen askareet on mahdollista jakaa 50–50.

”Olen samaa mieltä. Ja jos hetkellisesti toisella on enemmän vastuuta, hommat pitää tasoittaa jossain vaiheessa. Vauvallekin on hyvä, että sen nukuttaa joka toinen ilta toinen vanhemmista ja joka toinen ilta toinen.”

Väite 6: Hyvä äiti on kotona vähintään vuoden, mielellään kolme.

”Siiri oli yhdeksänkuinen, kun minä aloin kuvata Putousta ja kahta leffaa. Mikko ja Siiri olivat kahdestaan kotona seitsemän kuukautta. Sitten Mikko lähti töihin Ruotsiin.

Parasta on, jos kaikki voivat päättää, kuinka kauan haluavat olla kotona. Mutta nykyaikaista ei ole, että äiti omii lapsenhoidon vain itselleen.

Kyllähän se kirpaisi, kun meillä oli vaihe, jolloin Siiri valitsi kaikkeen isänsä. Isä vaihtaa vaipan, isä syöttää, isä nukuttaa. Ymmärsin, että siinä olisi ollut tarjolla hetki, jolloin olisin voinut vaatia, että minä olen äiti, minun pitää olla tärkeämpi. Vaati kanttia vastustaa kiusausta. Olen luonteeltani kuitenkin omistautuva.

Vaikka sukupuoliroolit tiedostaisi, aina on vaara lipsahtaa perinteisiin rooleihin. Luojan kiitos, minulla on supertunneälykäs ja perhekeskeinen, hieno mies.”

Äiti ei nyt leiki

Feministinä Essi ei periaatteessa halua värikoodata lastaan tai sukupuoliroolittaa tämän leikkejä. Mutta feministi on myös kiireinen äiti, joka saattaa päätyä tilanteeseen, jossa hänellä on toisessa kädessä turkoosi ja toisessa kädessä pinkki haalari ja mielessä kuva pitkästä rimpsusta koleita, pimeitä aamuja, jolloin on kiire eikä kiukuttelulle olisi sijaa.

– Ostin pinkin. Ja kotona lapsi sanoi, että olisi halunnut mieluummin turkoosin.

Nykyfeminismi tarkoittaa Essille sukupuoliroolien pohtimisen lisäksi kulttuurin ja rodun pohtimista.

– Yritän viestittää, että ulkonäöllä ei ole väliä ja erilaisuus on sairaan hieno asia.

Väite 7: Äidillä on isää tärkeämpi rooli lapsen tunne-elämän tukemisessa.

”Ihan potaskaa. Sama kuin sanoisi, että ihonväri vaikuttaa älykkyyteen tai muuta täysin perusteetonta.”

Väite 8: Nainen voi saada kaiken: kunnianhimoisen uran, tasapainoisen perhe-elämän ja mielekästä omaa aikaa.

”Kyllä. Se vaatii kokoustamista ja keskustelua. Me olemme valinneet kiinnostavia töitä vuorotellen. Ja jos toista alkaa pänniä, kun on viettänyt himassa pitkiä aikoja, sekin puhutaan ja tasataan.

Minulla oli tässä taannoin vaihe, jolloin huomasin kaipaavani enemmän omaa aikaa. Mikko sanoi, että sitä pitää sitten järjestää. Kävin matkalla ja näin kavereitani. Usein käy myös niin, että kun on vapaus mennä, haluaakin olla himassa.”

Väite 9: Vauva tuhoaa parisuhteen ja etenkin seksielämän.

”Eikä tuhoa. Ja mitä se haittaa, jos vähään aikaan synnytyksen jälkeen ei ole seksiä. Naisen keho on käynyt läpi mielettömiä muutoksia ja on ihan uupunut.
Tärkeää on, että parilla on mahdollisuus vaalia keskinäistä yhteyttä käymällä treffeillä, joilla puhutaan muustakin kuin vauvasta. Päätimme heti alussa, että kerran kuussa käymme treffeillä. Luojan kiitos, lapsellamme on omistautuvat isovanhemmat, joten olemme päässeet hoitamaan suhdettamme.”

Väite 10: Hyvä äiti jaksaa leikkiä nukeilla.

”Ei jaksa. Minä tykkään lukea, piirtää, muovailla, käydä kirjastossa, mutta pitkästyn leikkeihin hetkessä. Myös Siiri pitkästyy minun seurassani. Mikko jaksaa leikkiä tuntikausia, heillä on todella hauskoja leikkejä keskenään.

Onhan minullakin ollut välillä taipumus vähän suorittaa äitiyttä. Kun Siiri oli vauva, olin huolissani varhaisesta vuorovaikutuksesta. Telkkarikaan ei mielestäni saanut olla päällä, kun vauva oli samassa huoneessa. Hei haloo! Vähänkö olemme nauraneet myöhemmin.

Jos vauva on tyytyväinen, sen kannattaa antaa olla rauhassa. Ja itse voi katsoa siinä samalla telkkaria.”

Väite 11: Äitiys tekee tytöstä naisen.

”No joo, äitiys on osa elämää, joillekin yksi sen parhaista osista. Mutta kyllä minä ymmärrän, että kaikki naiset eivät sitä halua. Eikä tarvitsekaan haluta.
Huomaan, että äitinä olen joutunut kohtaamaan omat huonot puoleni ja vajavaisuuteeni aivan uudella tavalla. Lapsi on peili, joka nostaa esiin vanhemman lapsuudesta asioita, jos niitä vain suostuu katsomaan.
Minä olen aina ollut reipas, jopa ylireipas. Se johtuu varmaan olosuhteista mutta myös luonteestani. Nyt yritän tietoisesti olla patistamatta Siiriä olemaan reipas. Haluan kokeilla, voinko poistaa häneltä reippauden vaateen. Toisaalta olen myös huomannut, että lapset eivät poimi itseensä meidän sanojamme vaan tekojamme.”

Väite 12: Kaksi lasta on täydellinen perhekoko.

”Tämäkin on tabu. Koska vauvavuosi oli niin vaikea, emme Mikon kanssa missään nimessä halunneet toista vauvaa heti perään. Olen varma, että sitten olisin hajonnut ja masentunut.

Mutta kyllä minä olen kokenut paineita toisen lapsen saamisesta. Jossain vaiheessa tajusimme, että meidän täytyy tehdä rauha asian kanssa. Myös yhden täytyy riittää. Meidän perhe voi olla täydellinen näinkin.

Emme voi odottaa, että toinen lapsi tulee ja täydentää normiperheen.

Periaatteessa haaveilen voivani kokea mammakuplan kotikaupungissani Helsingissä. Haluan babykinoon. Mutta juuri nyt minulla on inspiroiva työ televisiotuottajana ja opiskelen alaa Aalto-yliopistossa, enkä halua olla vuotta pois työelämästä. Yksikin on hyvä.”

Lue muita Kohtaaminen-artikkeleja:

Yösyöttö-elokuvan tähti Marja Salo: Tsunami-kokemukseni heijastuu peloissa, joita koen lasteni puolesta

Aino-Kaisa Saarinen: ”Äitiys sai pohtimaan uran lopettamista”

Hyvinvointivalmentaja Tara Lange opastaa: Rentoutukaa äidit ja voitte paremmin

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä