Parisuhdekriisistä selvinnyt Nanna Karalahti: Minua ärsytti olla sidottu lapseen, kun Jere pystyi liikkumaan vapaasti
Nanna Karalahti luuli, että voisi äitinä jatkaa elämäänsä entiseen tapaan. Totuus oli toinen. Pieni vauva karjui koliikkisena ja parisuhdekin uhkasi kaatua. Rankka vuosi opetti lopulta, minkälaista on todellinen hyvinvointi ja onni.
Viime keväänä hyvinvointiyrittäjä Nanna Karalahti, 30, katsoi peiliin rikkoutuneessa kodissa. Koti itsessään oli toki upea, mutta elämä sen sisällä oli hajoamassa kahteen eri muuttoautoon.
Nanna oli juuri päättänyt erota tuoreen aviomiehensä, jääkiekkoilija Jere Karalahden kanssa. Pariskunta oli juhlinut häitään vasta edellisenä kesänä, ja pikkuinen Jax-poika oli alle vuoden ikäinen.
Kaksi vahvaa ihmistä, vahvaa egoa, oli ajautunut törmäyskurssille. Oliko heille sittenkin tapahtunut liikaa liian lyhyessä ajassa?
– Missä oikein epäonnistuimme? Nanna kysyi surullisena peilikuvaltaan.
Pikavauhtia perheeksi
Viisilapsiseen perheeseen syntynyt Nanna tiesi jo nuorena, että hän haluaa äidiksi. Lapsena hän hoivasi nukkejaan, mutta nuorena aikuisena alkoi tuntua, että lasten hankkiminen saisi odottaa. Hän halusi matkustella ja nähdä maailmaa.
Nannan veli pelasi jääkiekkoa Jokereissa. Samassa seurassa pelasi myös Jere, johon Nanna tutustui veljensä kautta vuonna 2013. Liekki roihahti parin välillä nopeasti, ja Nannan suunnitelmat menivät uusiksi.
– Olin ajatellut lähteä töihin ulkomaille, mutta Jere tuli ja vei sydämeni. Seurustelimme pari vuotta tiiviisti ja menimme naimisiin elokuussa 2015. Häiden jälkeen päätimme, että lapsi olisi tervetullut.
Jere palasi häiden jälkeen takaisin Ruotsiin pelaamaan, joten häämatka siirrettiin seuraavalle keväälle. Sille ei kuitenkaan koskaan lähdetty, sillä Jax syntyi samana keväänä.
– Olihan se onnellinen yllätys, että tulin heti häiden jälkeen raskaaksi. Emme todellakaan arvanneet, että se kävisi niin nopeasti, Nanna muistelee.
Nanna ja Jere ovat kotiutuneet pienen Jaxin kanssa hyvin uuteen kotiinsa. Koko perhe iloitsee siitä, että heillä on nyt enemmän aikaa yhdessäoloon.
Särkyykö onni?
Perheonneen ilmaantui kuitenkin säröjä pian vauvan synnyttyä. Vauvan ensimmäisenä kesänä Nannan kalenteriin oli varattu monenlaisia työhön ja vapaa-aikaan liittyviä menoja. Nanna ei voinut osallistua yhteenkään. Hän mietti hieman katkerana, kuinka kaikki hauska jäisi nyt kokematta.
– Olin kuvitellut, että aikuiset jatkavat elämäänsä samaan tapaan lapsen synnyttyä, mutta eihän se niin mene. Lapsi muuttaa kaiken. Sen jälkeen ei ole hetkeen omia menoja, vaan menot ovat lapsen kanssa yhteisiä.
Samoihin aikoihin Jeren ura ammattijääkiekkoilijana päättyi, ja pari muutti Ruotsista takaisin Suomeen. Jax kärsi koliikista ja Nanna totutteli tuoreeseen äitiyteen.
– Olimme molemmat hirveän itsekkäitä. Minua ärsytti, että olin niin sidottu Jaxiin, mutta Jere pystyi treenaamaan ja liikkumaan vapaasti. En myöskään osannut tukea Jereä hänen uransa lopetuksessa, vaan keskityin vaatimaan tasapuolisuutta vauvan hoitoon, Nanna myöntää.
Moni asia ehti mennä umpisolmuun, kun kumpikaan ei ollut valmis päästämään irti omista tunteistaan ja tulemaan toistaan vastaan. Tarvittiin totaalinen pysähdys ja ero, ennen kuin Nanna ja Jere pystyivät keskustelemaan ongelmistaan. Eron jälkeen kummankin oli katsottava peiliin.
Pitkien keskustelujen jälkeen he huomasivat, että kipinä heidän välillään oli yhä tallella.
– Mikään parisuhde tai perhe ei toimi, jos molemmat haluavat vain mennä omia polkujaan. On opittava joustamaan, jotta perhearki voisi toimia. Onneksi löysimme yhteisen sävelen uudestaan, se on Jaxinkin vuoksi tärkeää.
Pois itsekkyydestä
Vaikka vanhemmuuden haastavista ensimetreistä ei ole kauan, on niistä jo kuljettu kauas. Nanna ei enää haikaile menetettyjen kissanristiäisten perään, vaan haluaa keskittyä huolehtimaan Jaxista.
– Äitiys on tehnyt minusta paremman ihmisen. Itsekkyyteni on karissut pois, Nanna toteaa.
Vaikka Jerellä onkin pian täysi-ikäinen Ronja-tytär nuoruuden liitostaan, vasta Jaxin myötä mies on oppinut ottamaan vastuuta pienen lapsen isänä.
– Kun Ronja syntyi, Jere pelasi jääkiekkoa NHL:ssä. Siksi hän ei ollut läsnä pikkulapsiarjessa samalla tavalla kuin on nyt Jaxin kanssa pystynyt olemaan.
Nanna toivoi, että Jere kasvaisi hiljalleen isyyteen, ja niin mies on tehnytkin. Nykyään pari jakaa Jaxin vanhemmuuden tasapuolisesti.
– Jere on todella huolehtiva isä ja entisenä huippu-urheilijana erityisen tarkka Jaxin syömisistä. Jos annan Jaxille aamupalalla vain puuron, enkä sen lisäksi smoothieta, saan kuulla siitä, Nanna sanoo hymyillen.
Uusi alku Keravalla
Vaikka eroa ei viime kesänä tullut, syksyllä Nanna joutui silti pakkauspuuhiin. Perhe muutti, tosin yhteisellä muuttoautolla.
Nyt Karalahtien uudessa kodissa Keravalla asuu hyvinvoivalta vaikuttava perhe, jossa molemmat vanhemmat osallistuvat puolitoistavuotiaan Jaxin hoitoon: Jere syöttää pojan ja Nanna huolehtii lapsen pukemisesta.
Yhdessä he potkivat pihalla palloa, jota Jax potkaisee jo kuin vanha tekijä. Perhe käy myös yhdessä ruokakaupassa ja temppujumpassa. Kotiovelta aukeava metsäinen maisema lenkkipolkuineen kannustaa lisäksi liikkumaan.
– Meillä on nyt paljon yhteistä aikaa, kun Jere ei enää pelaa jääkiekkoa ammatikseen. Matkustelemme ja vietämme onnellista perusarkea, Nanna kertoo.
Jerellä ja Jaxilla on omat autoleikkinsä, joihin äiti ei kelpaa mukaan pörisemään.
– Saan leikkiä autoilla vain silloin, kun Jere ei ole kotona.
Parin luottamuksesta ja keskinäisestä arvostuksesta kertoo myös se, että nykyään Nanna kääntyy usein Jeren puoleen kasvatuskysymyksissä. Hän kysyy mieheltään neuvoa esimerkiksi silloin, kun Jax saa itkupotkuraivarit kaupassa ja heittäytyy veteläksi tähdeksi marketin lattialle.
– Minun tekisi mieli kävellä pois noissa tilanteissa, mutta Jere jaksaa aina muistuttaa, että vanhemman on mentävä kiukuttelevan lapsen viereen ja otettava kiukku vastaan. Minulle se on vaikeampaa, koska olen temperamenttisempi kuin Jere.
Äitinä Nanna haluaa olla ennen kaikkea rakastava. Hänestä on tuntunut luontevalta jatkaa Jaxin imettämistä tähän saakka.
– Haluan, että lapseni voi luottaa siihen, että olen aina tukena, vaikkei hän koko ajan pitäisikään kädestäni kiinni. Toivon, että Jaxista kasvaa rohkea ja itseensä luottava mies.
Äiti kelpaa mukaan Jaxin autoleikkeihin vain silloin, kun isä ei ole kotona. Nanna ja Jere jakavat vanhemmuuden tasapuolisesti: Jere syöttää ja Nanna vaatettaa pojan.
Liikunta tärkeää
Liikunta on perheelle myös hyvin tärkeää. Nanna työskentelee liikunnan ja hyvinvoinnin alalla valmentamalla asiakkaita oman nettitreenikonseptin avulla, ohjaamalla ryhmäliikuntatunteja sekä pitämällä liikunta- ja hyvinvointiblogia.
Jaxin myötä Nannasta tuntuu entistä tärkeämmältä kannustaa myös muita äitejä ja lapsia liikkumaan ja auttaa heitä voimaan paremmin.
Hän suunnitteleekin ensi kesäksi maksutonta lasten treeni-bootcampia Helsinkiin. Lisäksi Nanna on myös mukana perustamassa liikuntapäiväkotia, joka aloittaa toimintansa Keravalla ensi kesänä.
Päiväkodissa on tarkoitus satsata terveelliseen ruokaan ja liikuntaan. Myös Jax aloittaa päivähoidon ensi kesän alussa tässä Nannan osittain omistamassa päiväkodissa.
– On hienoa päästä vaikuttamaan siihen, mitä pienet lapset syövät ja puuhaavat. Olen jo pitkään suunnitellut laittavani Jaxin liikunnalliseen päiväkotiin, sillä liikunta on tärkeä osa elämäämme.
Nanna ja Jere touhuavat paljon Jaxin kanssa ja opettavat hänelle liikunnan merkitystä oman esimerkkinsä kautta.
– Kävelemme kauppaan ja käymme pyöräretkillä yhdessä. Lapselle ei tietenkään pidetä treenejä, vaan liikunta tulee leikin, ulkoilun ja pallon potkimisen kautta.
Samalla tavoin Nanna on itsekin pienestä pitäen kasvanut liikunnalliseen elämäntapaan: potkimalla palloa lapsuudenkotinsa pihalla.
– Perheemme oli liikunnallinen, ja minua kannustettiin urheilun pariin. Harrastin lapsena muun muassa taitoluistelua, telinevoimistelua ja jalkapalloa. Minua ei ole koskaan pakotettu urheilemaan, vaan olen aina rakastanut liikuntaa.
Ei stressihormoneita
Edelleen Nanna ammentaa arkeensa voimaa liikunnasta, terveellisestä ravinnosta ja mahdollisimman hyvistä yöunista. Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on ollut hänelle tärkeää, etenkin haastavina aikoina.
Vaikka Karalahden perheessä ei ole vieläkään Jaxin syntymän jälkeen nukuttu ainoatakaan kokonaista yötä, Nanna on pyrkinyt pitämään unenlaadun mahdollisimman hyvänä. Yksi keino siihen on pitää stressitaso riittävän alhaalla.
– En enää suostu stressaamaan, jos Jax kiukuttelee väsyneenä tai jos joudun pukemaan häntä kovassa kiireessä. Jos menetän joka kerta hermoni, se vain lietsoo lisää stressihormonia kehooni.
Nanna iloitsee siitä, että hänellä on mahdollisuus pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Perhe muutti Helsingistä Keravalle osittain siksi, että heidän tukiverkkonsa ovat siellä. Nanna on kotoisin Keravalta, jossa hänen äitinsä, sisarensa lapsineen sekä hänen lapsuuden ystävänsä asuvat edelleen.
– Yrittäjänä voin vaikuttaa omiin aikatauluihini, joten minun on helppo pitää itsestäni huolta. Teen töitä ja kuntoilen silloin, kun Jax nukkuu tai viettää aikaa isänsä kanssa. Käymme Jeren kanssa yleensä vuorotellen treenaamassa.
Nanna tietää, ettei kaikkien äitien ole yhtä helppoa nipistää aikaa omasta hyvinvoinnistaan huolehtimiselle. Esteenä voi olla tukiverkkojen puute tai se, että äiti on liian uupunut kuntoillakseen.
– Väsyneenä ei kannatakaan lähteä repimään vatsarutistuksia. Jo ihan pienikin liikkuminen lisää arjessa jaksamista.
Hän suosittelee, että viikkoon kannattaisi yrittää mahduttaa pari puolituntista omaa aikaa. Puolen tunnin kävelylenkki metsässä, hikitreeni kahvakuulalla tai joogahetki tekevät ihmeitä.
–Se puolituntinen olisi hyvä löytyä meiltä kaikilta oman hyvinvointimme vuoksi.
Sen sijaan että jatkuvasti rääkkäisin kroppaani kuntosalilla, haluan olla keholleni lempeä ja tehdä sille hyvää, Nanna sanoo.
Armoa myös keholle
Aina ei tarvitse silti suorittaa. Sporttinen Nannakin on äitiyden myötä oppinut pysähtymään ja hiljentämään omaa kuntoilutahtiaan. Hän liikkui raskaana sekä synnytyksen jälkeen vähemmän kuin aiemmin, mutta on silti paremmassa kunnossa nyt kuin ennen raskautta.
– Onneksi tajusin pysähtyä, sillä kuntoiluni oli mennyt liiallisuuksiin. Nykyään en treenaa vain salilla, vaan panostan aktiiviseen elämäntapaan ja arkiliikuntaan.
Nanna on suhtautunut synnytyksen jälkeen itseensä ja kehoonsa muutenkin armollisemmin.
– Oli upeaa tajuta, mihin kaikkeen kehomme oikein pystyy. Miksi me naiset olemme niin armottomia itseämme kohtaan, vaikka pystymme tekemään sellaisenkin urotyön, Nanna hämmästelee.
Hänen arvostuksensa kehoaan kohtaan on myös kasvanut synnytyksen jälkeen.
– Sen sijaan että jatkuvasti rääkkäisin kroppaani kuntosalilla, olen halunnut olla keholleni lempeämpi ja tehdä sille hyvää.
Lisää kylpykavereita?
Viime kesäinen peiliin katsominen kannatti. Kriisit on selätetty. Nyt Nannan onni koostuu pienistä arjen hetkistä, kuten koko perheellä saunomisesta.
– Tulen onnelliseksi niistä hetkistä, kun istun löylyhuoneen puolella ja katson, kun Jere ja Jax leikkivät pesuhuoneessa kylpyleluilla. Silloin olen kiitollisimmillani.
Hän iloitsee myös tasapainoisesta perhe-elämästä avioliiton alkuvaikeuksien jälkeen. Heidän arkeensa kuuluu paljon naurua ja iloista hassuttelua Jaxin kanssa.
Ja saattaisipa saunan pesuhuoneeseen mahtua enemmänkin pienten jalkojen läpsytystä. Nanna myöntääkin aina haaveilleensa suurperheestä.
Nannan neljä sisarusta ovat hänelle läheisiä ja tärkeitä, siksi hän haluaisi suoda myös Jaxille mahdollisuuden sisarussuhteisiin. Jeren tytär Ronja asuu perheen luona vuoroviikoin, joten Jaxin elämässä on toki sisar jo tälläkin hetkellä.
– Jaxin äitinä oleminen on niin ihanaa, että olisi varmasti yhtä mahtavaa olla toisenkin lapsen äiti, Nanna sanoo hymyillen.
Lue muita Kohtaaminen-artikkeleita:
Aino-Kaisa Saarinen: ”Äitiys sai pohtimaan uran lopettamista”
Jaa oma kokemuksesi