Essin kohdussa on kasvanut Vernan vauva - ja toisin päin: ”Lapsemme ovat saaneet alkunsa meistä molemmista”
Essi, 33, ja Verna, 31, Finström ovat saaneet lapsensa tavalla, jossa molemmat ovat olleet alusta saakka mukana. He ovat lapsilleen biologisia ja geneettisiä äitejä.
Kaikki oli selvää Essin ja Vernan ensimmäisten treffien jälkeen. Juteltavaa riitti niin paljon, että kahvila ehti muuttua ravintolaksi. Toisten treffien jälkeen Essi soitti veljelleen, että hän menee Vernan kanssa jonain päivänä naimisiin.
– Se oli heti selvä diili. Tuli vahvasti tunne, että tämä on nyt se minun ihmiseni, Essi kertoo.
Toisilla treffeillä puhuttiin jo lapsien nimistä, vaikka Verna oli vasta 22- ja Essi 24-vuotias. Molemmat olivat aina tienneet haluavansa jonain päivänä lapsia.
– Vaikka olin aika nuori, olin jo pelännyt sitä, etten ikinä löytäisi sellaista ihmistä, joka haluaa perustaa kanssani perheen, Verna kertoo.
Parikymppisten naisten kaveripiireissä ei ollut esimerkkejä siitä, miten naispari voi perheellistyä ja millaista on tavallinen sateenkaariperheen elämä. Jos jollain tutulla oli lapsi, se oli todennäköisesti jommankumman aiemmasta parisuhteesta miehen kanssa.
– Tiesin, että halusin saada perheen yhden ihmisen kanssa, mutta en ollut kuullut kenestäkään, joka olisi tehnyt niin, Essi sanoo.
RIVF-hoito teki raskaudesta ja vauvasta heti yhteisen
Haave vauvasta alkoi konkretisoitua parin vuoden seurustelun jälkeen, kun Essi ja Verna osallistuvat sateenkaariperheiden perhevalmennuskurssille. He alkoivat tällöin toden teolla pohtia sitä, mikä keino perheellistyä olisi juuri heille sopivin. Inseminaatio ei kuulostanut oikealta.
– Halusimme, että lapsen saaminen olisi meille kaikin puolin yhteinen matka, Essi kertoo.
Palaset alkoivat loksahtaa kohdilleen, kun Verna löysi Instagramin kautta naisparin, joka oli saanut vauvan RIVF (Reciprocal IVF) -hoidoilla. Kyse on koeputkihedelmöityksestä, jossa toinen puolisoista luovuttaa munasolun ja toinen kantaa raskauden. Näin toisesta tulee lapselle biologinen ja toisesta geneettinen äiti, mikä kuulosti Essistä ja Vernasta mahtavalta.
He ajattelivat myös, että RIVF-menetelmän käyttäminen tekisi sukulaisille helpommaksi ottaa lapsi heti omakseen. Monissa sateenkaariperheissä on vielä valitettavan paljon ristiriitoja sukulaisten kanssa, vaikka usein lapset sulattavat lopulta kyynisimmänkin sukulaisen sydämen.
– Nyt kukaan ei ainakaan voi määritellä, kumpi meistä on enemmän tai vähemmän äiti. Määrittely on pahimmalle konservatiivillekin haastavaa, koska tässä mennään niin syvälle äitiyden muodostumiseen, Verna sanoo.
Vernan omat vanhemmat eivät kuitenkaan ole pystyneet hyväksymään perhettä. He eivät ole koskaan tavanneet lapsia tai Essiä. Vernan omat isovanhemmat, sekä Essin vanhemmat ja isovanhemmat, sen sijaan ovat perheelle läheisiä.
Vernalla ja Essillä on tapana mennä joka kuukausi kahdestaan treffeille. ”Parisuhteen ylläpitäminen on kaiken edellytys. Kun pääsemme välillä huokaisemaan ja juttelemaan kahdestaan, positiivinen meininki pysyy yllä”, Verna sanoo.
Essin kohdussa vauva, jolla oli Vernan geenit
Naispareille tehdyt RIVF-hoidot olivat maailmalla yleisiä jo vuonna 2015, mutta Suomessa ne olivat aivan uusi juttu. Verna ja Essi ottivat yhteyttä yksityisiin lapsettomuusklinikoihin – julkisella puolella naisparien ei edes ollut mahdollista saada minkäänlaisia hedelmöityshoitoja ennen vuotta 2019 – ja tiedustelivat, voisiko RIVF-hoito onnistua. Lakisääteistä estettä hoidoille ei ollut.
Yksi klinikka toivotti pariskunnan lämpimästi tervetulleeksi ja hoidot aloitettiin.
Ensin Essin ja Vernan kuukautiskierrot synkattiin samanaikaisiksi ja sen jälkeen Vernan munasarjoja alettiin stimuloida hormonipistoksilla. Tämän jälkeen munasolut kerättiin talteen ja ne hedelmöitettiin tuntemattoman lahjoittajan siittiöillä. Lopulta kehittyneistä alkioista valittiin yksi, joka siirrettiin Essin kohtuun.
Oma lapsi piti adoptoida
Kesäkuussa 2016 syntyi Essin ja Vernan esikoinen, Oivi. Tosin aluksi Oivi ei ollut virallisesti Vernan lapsi, vaikka hänellä olikin Vernan geenit.
Nykymuotoinen äitiyslaki ei vielä ollut voimassa eikä äitiyttä voinut tunnustaa neuvolassa, vaan Vernan oli adoptoiva tyttärensä. Prosessi oli nöyryyttävä. Siinä käytiin läpi muun muassa sekä Vernan että hänen sukulaistensa terveystiedot, perheen taloudellinen tilanne sekä se, kuinka monta neliötä Essin ja Vernan kodissa oli.
– Oli myös stressaavaa, ettei minulla ollut juridista vanhemmuutta, jos jotain olisi sattunut synnytyksessä, Verna sanoo.
Kaikki meni onneksi hyvin. Oivi oli helppo ja tyytyväinen vauva, joka nukkui hyvin eikä juuri itkenyt.
– Jälkeenpäin olemme vitsailleet siitä, ettemme tienneet miltä vauvan itku kuulostaa. Kysyimme jopa lääkäriltä, että onko normaalia, jos vauva ei itke, Essi kertoo nauraen.
Verna ja Essi ovat tehneet vanhemmuudessaan valintoja lasten luonteiden perusteella. Valo on esimerkiksi nukkunut perhepedissä, mutta Oivi aina omassa sängyssään.
”Vanhemmuus on rooli, jonka otat”
Se, että Oivi oli niin helppo vauva, edesauttoi sitä, että Essi ja Verna päättivät melko pian hankkia toisen lapsen. RIVF-hoito aloitettiin jälleen. Tällä kertaa oli Essin vuoro luovuttaa munasolu ja Vernan olla raskaana. Valo syntyi kesäkuussa 2018.
Valon vauva-aika oli huomattavasti vaativampi kuin Oivin. Poika tarvitsi paljon läheisyyttä ja nukkui päiväunetkin ainoastaan sylissä. Koliikkia ei virallisesti todettu, mutta sitä epäiltiin.
– Valon itkuisuus huomattiin jo synnärillä. Papereihin oli kirjoitettu ”tyytymätön vauva”, mistä loukkaannuin verisesti. Ajattelimme, että itkuisuus tasaantuisi pian. No puoli vuotta myöhemmin se sitten tasaantui, Essi kertoo.
Koska Oivi viihtyi alusta asti molempien äitien sylissä hyvin, hän oli heti helpommin molempien vauva. Valo taas rakensi aluksi enemmän suhdetta Vernaan. Verna imetti Valoa, ja poika rauhoittui vain rinnalla. Essi löysi kuitenkin pian oman tapansa olla vauvansa lähellä: hän kuljetti Valoa kantorepussa, jossa poika alkoi viihtyä.
– On ollut hienoa tajuta se, ettei vanhemmuus liity sukupuoleen tai geeneihin vaan siihen rooliin, jonka otat. Sillä on niin paljon väliä, kuinka paljon esimerkiksi hoitaa vauvaa, Verna sanoo.
Pian 2 vuotta täyttävä Valo on vauvasta saakka tarvinnut paljon läheisyyttä. Äidin syli on pojan lempipaikkoja.
RIVF-hoito: Molemmat vaikuttivat, millaisia lapsista on tullut
Raskaana ollessaan kumpikaan ei kokenut, että omassa kohdussa kasvava lapsi olisi toisen. Raskaushormonit saivat aikaan sen, että vauva tuntui täysin omalta.
Lisäksi Essi ja Verna ajattelevat, että he ovat raskaana ollessaan vaikuttaneet lapsiinsa jollain tavalla.
Oivilla on mansikkaluomi, jonka tiedetään muodostuvan raskausaikana. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, ovatko mansikkaluomet geenien vai raskauden aiheuttamia.
– Meistä on hauska ajatus, ettemme edes tiedä, kummalta hän on luomen saanut, Verna sanoo.
– Mutta se on selvää, että lapsistamme on tullut juuri sellaisia kuin he ovat, koska he ovat saaneet alkunsa meistä molemmista, Essi toteaa.
Lapset tietävät olevansa haluttuja ja rakastettuja
Oiville ja Valolle on kerrottu heidän tarinaansa vauvasta saakka. RIVF-hoidot eivät ole Finströmien perheessä mikään salaisuus, päinvastoin.
– Olemme jutelleet jo sylissä olevalle pikkuvauvalle, että ensin olit solu toisen äidin mahassa ja sitten tulit toisen äidin mahaan kasvamaan, Essi sanoo.
Perheen tarinan sanoittaminen tuntuu Essistä ja Vernasta tärkeältä.
– Samalla lapsille tulee puhuttua läpi se, kuinka paljon olemme heitä halunneet ja kuinka paljon heitä rakastamme, Verna jatkaa.
Perhe on halunnut myös osoittaa läheisilleen, että lasten alkuperästä voi puhua minä hetkenä tahansa.
– Oivi saattaakin yhtäkkiä ruokapöydässä alkaa jutella, että toivottavasti sillä kiltillä miehellä on kaikki hyvin, Essi kertoo.
Essi ja Verna ovat puhuneet lahjasolujen luovuttajasta kilttinä miehenä, jonka nimeä äidit eivät tiedä. Oivin mukaan hänen alkuperästään on ainakin juteltu tarpeeksi.
– Hän on välillä että ”blaablaablaa, sä olet jo kertonut sen”, Verna sanoo nauraen.
3-vuotiaalla Oivilla ja 1-vuotiaalla Valolla on ikäeroa tasan kaksi vuotta. Ensimmäiset 6 kuukautta olivat rankkoja, kun molemmat olivat vaipoissa ja Oivikin tarvitsi vielä paljon apua. Mutta sitten alkoi helpottaa.
Syksyllä Finströmeillä on viisihenkinen perhe
Tällä hetkellä Essin kohdussa kasvaa perheen kolmas lapsi. Ensimmäinen raskauskolmannes on takana ja vauvan laskettu aika on syksyllä. Essi ehti tulla raskaaksi juuri, ennen kuin lapsettomuusklinikat suljettiin koronapandemian takia.
Se, että Oivilla ja Valolla on niin läheinen suhde keskenään, kannusti Essiä ja Vernaa hankkimaan lisää lapsia.
– Koska molemmat lapset myös nukkuvat yönsä hyvin, meillä on hyvin voimavaroja vauvavuoteen, Verna sanoo.
Tällä kertaa raskautuminen oli nopeaa, sillä edellisiltä kerroilta ylijääneitä alkioita oli valmiina klinikan pakastimessa, eikä esimerkiksi hormonipiikkejä ja munasolujen keräämistä tarvittu. Lisäksi hoidot tulivat huomattavasti halvemmaksi kuin edellisillä kerroilla.
– Mutta ovathan nämä arvokkaita hoitoja. Toisaalta kaikki, mitä ollaan rahalla saatu, on kyllä ollut sen arvoista, Essi sanoo.
Essi ja Verna ovat ottaneet hedelmöityshoitoja varten lainaa. Kelakorvausta he, kuten eivät muutkaan naisparit, yksityisellä puolella tehdyistä hoidoista saa.
– Olemme olleet tosi etuoikeutettuja, että olemme voineet hankkia lapsia näin. Raha voi olla joillekin perheellistymisen suurin este, Verna sanoo.
Jo ennen ensimmäisiä hedelmöityshoitoja Essi ja Verna olivat sopineet, että molemmilla on mahdollisuus olla kaksi kertaa raskaana, jos he niin haluavat. Voisiko perheeseen jonain päivänä tulla vielä neljäskin lapsi?
– Olemme päättäneet, ettemme tee kompromisseja asioista, jotka ovat itselle tosi tärkeitä. Jos haluan vielä kerran olla raskaana, sitten meidän pitää vain järjestää elämä niin, että se on mahdollista, Verna kertoo.
Jaa oma kokemuksesi