Varastorauta | Suvi, 34, kärsi vuosia pahasta rautavajeesta saamatta hoitoa – mitä keskenmenon jälkeen oikein tapahtui?
Parikkalalainen Suvi Punnonen, 34, sai apua raudanpuutteeseen vasta vuosien taistelun jälkeen. Sitä ennen hän ehti kokea rankan keskenmenon ja syödä turhaan sydänlääkkeitä.
”Kun vuonna 2015 tulin raskaaksi, pyysin neuvolassa ferritiinimittausta. Hemoglobiinini oli jo aiemmin ollut alle 100, joten ei se raskausaikanakaan hyvä ollut. Varastorautaa ei kuitenkaan tutkittu.
Olen jollain lailla oireillut teini-iästä saakka: kynnet ja hiukset ovat olleet huonokuntoiset, sormia ja varpaita on aina palellut. Vuonna 2018 vointini meni kuitenkin todella pahaksi.
Tuntui, etten saa happea, ja olin hyvin väsynyt ja alakuloinen. Fyysinen suorituskykyni oli todella huono, vaikka minun piti olla hyvässä kunnossa; harrastinhan monipuolista liikuntaa ja elin terveellisesti.
Samana vuonna sain keskenmenon, jota tyhjennettiin lääkkeillä neljästi kuukauden aikana. Vuodin verta koko sen ajan. Lääkkeellinen tyhjennys ei kuitenkaan onnistunut, ja jouduin imutyhjennykseen, jonka jälkeen verta vuoti vielä kaksi viikkoa.
Tämän jälkeen kuukautiseni runsastuivat niin, että vuoden ajan vuodin kuin seula. Verenhukkaa oli siis paljon, mutta kukaan ei missään vaiheessa maininnut, että sitä pitäisi paikata jotenkin.
Kävin oireiden vuoksi lääkärissä, missä kuvattiin keuhkoja ja otettiin kokeita veritulpasta lähtien. Hemoglobiini oli tuolloin noin 100, ja ferritiini mitattiin pyynnöstäni. Tulos oli 16, eli rautavarastot olivat aivan tyhjät.”
Ajatus ei juossut, olin ahdistunut ja alakuloinen
”Tuloksen saatuani kysyin apua sekä terveyskeskuslääkäriltä että naistentautien erikoislääkäriltä. He sanoivat, että viitearvojen sisällä on, mutta sain terveyskeskuslääkäriltä ohjeen syödä rautaa pari kuukautta. Söin, ja auttoihan se vähän, mutta ei rautavarastoja kahdessa kuussa täytetä.
Tämän vuoden tammikuussa oireet menivät sietämättömiksi: Pahentuneet sydänoireet ja tykytyskohtaukset rajoittivat elämääni. Jouduin lopettamaan jumpat, lenkit ja kuntosalin, sillä meinasin pyörtyä jo pelkästä ajatuksesta. Hiuksia lähti tukkoina.
Kärsin univaikeuksista, olin jatkuvasti väsynyt, ajatus ei juossut, kärsin hengenahdistuksesta, hikoilin ja palelin samaan aikaan, lihakseni olivat jatkuvasti maitohapoilla ja olin todella ahdistunut ja alakuloinen. Painokin nousi. Teini-iästä asti vaivanneet sydämen lisälyönnit pahenivat niin, että lapselle iltasatua lukiessa tuntui, että sydän hyppää rinnasta ulos.”
Varastorautaa ei tutkimuksissa tulkittu oireilun syyksi. Suvi sai sydänlääkkeen. ”Siitä ei saatu vastetta.” Kuvituskuva.
”Menin terveyskeskukseen sydänoireideni takia ja pääsin ferritiinimittaukseen. Se oli vain 13. Hemoglobiini oli silloin 121. Kysyin, voisivatko sydänoireet johtua raudanpuutteesta, mutta lääkäri totesi vain: ’Ei sinulla ole anemiaa.’
Myöhemmin viime keväänä hakeuduin yksityislääkärille ja sain lähetteen kardiologille. Sydämessä nähtiin yhtä sun toista tykytystä ja häiriötä, mutta ei rakenteellista vikaa. Syytä oireille ei löytynyt, mutta minulle määrättiin sydänlääkettä. Kysyin kardiologiltakin, voisiko syy olla huonoissa varastorauta-arvoissa. Ei kuulemma. Lopetin lääkkeen kuukauden kuluttua, koska siitä ei saatu vastetta.”
Varastorauta parani ja tulin taas raskaaksi
”Hain apua monelta taholta, mutta syy oireisiini ei ole koskaan voinut lääkäreiden mukaan olla raudanpuute. Aloin lukea aiheesta rautaan perehtyneiden lääkäreiden artikkeleista ja Facebookin Raudanpuute-ryhmästä, josta sain vertaistukea.
Yritin kaksi kuukautta saada aikaa tunnetulle sisätautien erikoislääkärille, mutta hän ei voinut ottaa uusia asiakkaita ylitsepursuavan varauskirjan vuoksi. Tämä kertonee ongelman yleisyydestä.
Lopulta sain ajan toiselle erikoislääkärille, ja ensimmäisen etätapaamisen jälkeen tuli itku. Sain viimein puhua ihmiselle, joka tiesi, mistä mikäkin voi johtua ja mitä täytyy tutkia. Raudanpuutteeni perisyitä aletaan viimein selvittää erinäisillä kokeilla, ja nyt lääkäri seuraa ja kontrolloi tilannetta niin pitkään kuin on tarve. Enää minun ei tarvitse toimia lääkärinä itselleni.
Kesällä ferritiiniarvoni saatiin nousemaan 50:een, ja sydänoireet vähenivät huomattavasti. Nyt niitä ei ole juuri ollenkaan.
Liekö sattumaa, että tulin loppukesästä raskaaksi, vaikka olin jo ajatellut, etten ehkä koskaan saa toista lasta. On huojentavaa, että asiantunteva lääkäri pitää huolen, etten pääse enää siihen kuntoon, missä olin vuoden alussa. Ja että kasvava vauva sisälläni saa kaiken tarvitsemansa.”
Päivitetty 7.10.2022. Artikkeliin lisätty tieto vuosien 2020 ja 2021 ferritiinimittausten määristä.
Jaa oma kokemuksesi