”Synnytyssairaala oli kuin hotelli” – Helsinkiläinen Annette synnytti Lontoossa esikoisensa

Helsinkiläinen Annette, 31, sai lontoolaissairaalassa samppanjaa synnytyksen jälkeen. Vuodet Britanniassa vaikuttivat silti niin, että hän arvostaa uudella tavalla suomalaista arkea.

Teksti Oili Urmas
Anette Tallberg sylissään Ciara, vieressä isoveljet Elliot, 3, ja Morgan, 5.
Annette sylissään kahdeksankuinen Ciara. Vieressä isoveljet Elliot, 3, ja Morgan, 5. © Heli Hirvelä / Otavamedia

”Edessäni oli suuri mysteeri, kun tulin raskaaksi vuonna 2011. Asuimme mieheni Alexanderin kanssa Lontoossa, enkä tiennyt, minne olisin yhteydessä ja minne menisin synnyttämään. Otin asioista selvää ja päädyin kunnalliselle terveysasemalle. Sitten ystäväni tuli raskaaksi ja kertoi, että voisin käydä myös yksityislääkärillä ja synnyttää yksityissairaalassa. Tutkin asiaa, ja se alkoi tuntua oikealta vaihtoehdolta.

Olin ensimmäistä kertaa raskaana, joten turvallisuuden tunne oli minulle tärkeä asia. Minulla oli sama Jeffrey-niminen lääkäri koko raskauden ajan. Kävin kontrolleissa kymmenkunta kertaa, ja aina lääkäri teki myös ultraäänitutkimuksen.

Lääkäri kehotti minua soittamaan milloin tahansa, jos jokin asia askarruttaisi minua. Hän oli käytettävissä vuorokauden ympäri. Tunsin, että minun ja vauvani voinnista huolehdittiin todella hyvin.

Pesänrakennusvietti iski

Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa minuun iski pesänrakennusvietti. Juoksin päivän ympäri kaupunkia etsimässä vauvalle kašmirhattua. Olin varma, että lapseni paleltuu ilman sitä! Tosin lokakuussa Lontoossa ei vielä ole edes kylmä.

Seuraavana yönä supistukset sitten alkoivat. Soitin aamulla lääkärille, ja hän pyysi minut heti vastaanotolleen. Sieltä hän lähetti minut suoraan sairaalaan. En saanut edes hakea sairaalakassia, jota olin hartaudella pakannut kuukauden ajan.

Synnytyksessä minulla oli mukana oma lääkäri ja kätilö. Sain heti epiduraalipuudutuksen, jotta voisin levätä. Lääkärini oli pukeutunut hyvin muodollisesti pukuun. Kun vauva oli tulossa, hän kävi riisumassa takin ja laittoi kumisaappaat jalkaan. Se oli hänen sairaala-asunsa.

Synnytys oli kaikkiaan todella helppo, ja sairaala tarjosi meille samppanjaa vauvan synnyttyä. Paikka muistutti muutenkin enemmän hotellia kuin sairaalaa. Valitsimme menusta päivän ruoat, ja tarjolla oli englantilaiseen tapaan kello viiden tee. Vauvan sai jättää lastenhoitohuoneeseen aina, kun itsestä tuntui siltä.

Yksityissairaalassa synnyttäminen ei ollut edullista, mutta se oli sen arvoista.

Äitiyspakkaus olisi tullut tarpeeseen

Olisin ollut kiitollinen äitiyspakkauksesta. En etukäteen tiennyt, mitä kaikkea vauva tarvitsee. Jouduin hankkimaan tarvikkeet yksitellen kynsisaksista kuumemittariin. Englannissa monilla korkeasti koulutetuilla on pitkät työpäivät. Alexander on rahoitusalalla, ja hän lähti aamuisin hyvin varhain ja tuli aikaisintaan seitsemältä illalla. Joskus hän oli töissä yötä myöten. Morgan kärsi allergioista ja nukkui huonosti. Tunsin itseni välillä hyvin yksinäiseksi.

Englannissa on yleistä palkata lastenhoitaja. Minä yritin aluksi pärjätä suomalaiseen tapaan itsekseni. Alexander auttoi aina, kun hän oli kotona, mutta isyyslomaa hänellä oli vain kaksi viikkoa. Kun Alexander halusi olla enemmän kotona ja neuvotteli asiasta työnantajansa kanssa, häneltä kysyttiin, miksi meillä ei ole lastenhoitajaa.

Tajusin, että oman jaksamiseni kannalta on tärkeää, että saan apua. Siivooja kävi meillä aiempaa useammin, ja palkkasimme lastenhoitaja. Kun arki alkoi helpottaa, tulin uudelleen raskaaksi.

Elliotkin syntyi samassa Portland Hospital -yksityissairaalassa. Arki kahden pienen lapsen kanssa oli haastavaa, sillä myös Elliot kärsi allergioista. Mutta nyt tukiverkkoni oli kunnossa. Olin tutustunut suomalaisen merimieskirkon kerhon kautta muihin äiteihin, ja minulla oli kotona apua. Lastenhoidon ohessa pystyin myös opiskelemaan hyvinvointivalmentajaksi ja harrastamaan joogaa.

Elliot syntyi The Portland Hospitalissa kuten pikkuveljensäkin.

Elliot syntyi The Portland Hospitalissa kuten pikkuveljensäkin.

Halusimme palata takaisin Suomeen, kun pojat olivat 3- ja 1-vuotiaita. Muuttaessamme Lontooseen suunnitelmissamme oli opiskella siellä vuosi. Saimme kuitenkin töitä ja viihdyimme niin hyvin, että vierailu venähti kuudeksi vuodeksi. Paluumuutto ajoittui kesään 2015.

Kätilöopistollakin oli hyvä synnyttää

Olimme puhuneet, että jonakin päivänä meillä olisi vielä pieni prinsessa. Kun arki oli asettunut uomiinsa, uusi vauva alkoi tuntua mukavalta ajatukselta. Aiemmat raskaudet olivat olleet helppoja, mutta nyt voin todella pahoin.

Emme selvittäneet lapsen sukupuolta etukäteen, mutta minulla oli aavistus, että hän voisi olla tyttö. Ciara syntyi Kätilöopistolla lokakuussa 2016. Kätilöni oli todella hyvä ja kokenut. Olin tyytyväinen Kätilöopistolla saamaani kohteluun.

Ciara on nukkunut kuin enkeli. Olen pystynyt myös imettämään häntä, koska hänellä ei ole ollut allergioita. Se on korvannut aiempia pettymyksiä.

Lontoossa oli mukava asua, kävimme monta kertaa viikossa ulkona syömässä ja lapset pääsivät usein seikkailemaan Harrodsin leluosastolle ja eläintarhaan. Elämä Suomessa on kuitenkin sujuvampaa. Työpäivät ovat lyhempiä ja päiväkodit auki pidempään kuin Lontoossa. Osaan nyt arvostaa uudella tavalla suomalaista arkea.”

Juttu on julkaistu myös Kaksplus-lehdessä 7/2017.

Syyskuu 2014: Alexander, Elliot ja Morgan viettivät viikonloppua perheen kotinurkilla Marylebonissa.

Lue myös:

Laura Ruohonen: ”Lasten pitää saada uskoa, että elämä on ihanaa”

Essi Hellén: ”Vanhempien hyvinvointi ja tasa-arvoinen vanhemmuus menevät imetyksen edelle”

Mia Ehrnrooth: ”Olimme suunnitelleet hankkivamme koiran, mutta meille tuleekin vauva”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä