Tästä kaikesta vanhemmat tuntevat syyllisyyttä
Kaksplussan lukijapaneeliin vastanneista 91 prosenttia kertoi kokeneensa syyllisyyttä jostain, vaikkapa einesten syömisestä tai lyhyestä pinnasta. Lue, mistä pienten lasten vanhemmat tuntevat syyllisyyttä ja miten he ovat oppineet elämään sen kanssa.
Vanhempien listaamat syyllisyyden tunteiden aiheet:
- En ulkoile lasteni kanssa joka päivä
- Valmisruoan antaminen lapsille
- Oma aika: Haluaisin olla mieheni kanssa välillä kahdestaan, mutta puolitoistavuotias lapsi pitäisi laittaa hoitoon sen vuoksi.
- Kun leikin lasteni kanssa, en keskity heihin täysin.
- Kun juttelen lapseni kanssa, en aina kuuntele kunnolla, mitä hän puhuu.
- Näprään puhelinta samalla kun imetän vauvaa.
- En syötä lapsille tarpeeksi vihanneksia.
- Lapset katsovat liikaa televisiota.
- Menetän malttini, kun kolmevuotias keksii viidennentoista syyn, miksei voi pukea reippaasti.
- Hampaat jäävät välillä pesemättä.
- En pidä kiinni karkkipäivästä.
- Uhmaikäinen kiristää hermojani.
- Yksi vauvauinti jäi välistä, kun olin itse sairaana.
- Kun olen ollut myöhään töissä, laitan lapseni katsomaan tablettia, jotta saan hetken hengähtää.
- Kun lapsi pyytää leikkimään ja laulamaan pitkin päivää, mutta itse haluaisin vain katsoa telkkaria koko päivän ja juoda kahvia.
- En kykene tekemään kaikkea sitä, mitä toiset vanhemmat tekevät lastensa kanssa. Minulla ei ole mahdollisuutta viedä heitä harrastuksiin tai lomamatkoille.
- Kolmen lapsen äitinä en aina ehdi olla tarpeeksi mukana kunkin lapsen tärkeissä hetkissä.
Lue lisää: Meneekö yksivuotias pilalle päiväkodissa?
Näin pääsin syyllisyyden tunteesta eroon:
- Ajattelen, että olen monella osa-alueella hyvä äiti: olen läsnä, olen hellä ja osoitan rakkautta joka päivä, vaikka välillä hermostunkin nopeasti.
- Yritän järkeillä, että eiköhän lapseni kasva normaaliksi, hyväksi aikuiseksi, vaikka kaikki ei menisikään aina ihan oppikirjojen mukaan. Ei mene muillakaan.
- Ajattelen, että ei maailma kaadu, vaikka lapsi söisikin joskus valmisruokaa.
- Olen oppinut antamaan itselleni armoa.
- Samalla tavalla kuin työelämässä: mietin, olisiko minulla ollut madollisuutta toimia toisin. Mitä hyötyä toisin toimimisesta olisi ollut?
- Juttelen järkevien äitiystävieni kanssa.
- Aviomieheni muistuttaa, että olemme erilaisia, ja minä olen paras äiti lapsillemme.
Lue lisää: Työssäkäyvä äiti, näin pääset eroon syyllisyydestä
Jaa oma kokemuksesi