Toivoin tätä raskautta, mutta miksi paniikki kuristaa kurkkuani? Lue psykoterapeutin neuvot

Kun raskaus herättääkin negatiivisia tunteita surusta katumukseen, moni säikähtää, saako näin edes ajatella. Psykoterapeutin mukaan raskaanakin kannattaa muistaa omat jutut ja oma identiteetti.

Teksti Kaksplus

Kysymys: Olen haaveillut lapsesta pitkään, ja olemme yrittäneet vauvaa kuukausia. Nyt tein yllättäen positiivisen raskaustestin. Olin kuvitellut olevani onneni kukkuloilla, mutta tunteeni ovat vaihdelleet kauhun ja paniikin välillä.

Välillä sisälläni kuplii onni, ja saman tien kurkkuani kuristaa. Olen hämmentynyt reaktiostani.

Väestöliiton palvelupäällikkö, psykoterapeutti Suvi Laru vastaa: Tervetuloa vanhemmuuteen!

Juuri tuolta vanhemmuus tuntuu: rinta voi pakahtua rakkauden, ilon ja onnen tunteista, vaikka samalla monenlaiset ristiriitaiset tunteet, epävarmuus, epäily ja turhautuma voivat mojottaa niskavilloissa.

Vanhemmuus haastaa meitä vanhempia kohtaamaan itsessämme monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Älä siis huoli, olet tavallinen tunteva ihminen. Sinusta tulee vielä mitä mainioin vanhempi, kun annat itsellesi mahdollisuuden.

Vanhemmuus ei siis tarkoita sitä, että sinun tulisi olla täydellinen tai täynnä pelkästään äitiyden onnen ja rakkauden tunteita.

Vanhemmuus herättää epävarmuutta ja ajoittain myös toivottomuutta, koska emme koskaan tiedä, mitä loppujen lopuksi tulee tapahtumaan.

On hyvin tavanomaista, että pitkään raskautta toivoneen ensireaktio voi olla juuri kuvaamasi kaltainen. Tuossa raskauden kynnyksellä mieleen voi nousta tiedostamattomasti mielikuvia omasta hoivattuna olemisesta tai hoivanantajista tai muistikuvia mahdollisista aiemmista traumakokemuksista.

Tunteiden kirjo raskauden alkuvaiheessa on siis aivan normaalia. Erilaisille tunteille on hyvä antaa oma tila ja aika.

Tutki: Mitä pelkään?

Puhu puolisosi kanssa kaikista fiiliksistäsi. Juttele myös ystävillesi, vanhemmillesi tai mahdollisille sisaruksillesi. Hae vertaistukea tai keskusteluapua esimerkiksi verkosta ja pue ajatuksiasi ääneen myös neuvolassa.

Voit myös pysähtyä uteliaisuudella tutkimaan paniikkia ja kauhua oman mielen sisäisinä kokemuksina: Mitä uhkakuvat ovat? Kuinka realistisia ne ovat?

Ole oma itsesi, harrasta omia juttujasi, kirjoita, tanssi tai laula ääneen tunteitasi, sillä sitä kautta pääset käsittelemään niitä. Mikäli ahdistuksesi ei kuitenkaan ajan myötä anna sinulle tilaa elää, hengittää, eikä anna sinun suuntautua ajatukseen, että sinusta on tulossa vanhempi, juttele myös ammattiauttajalle.

Ulkopuolinen voi antaa sinulle uudenlaisia näkökulmia tunteisiisi ja niiden käsittelemiseen. Mutta muista: sinusta on kasvamassa upea ja ainutlaatuinen vanhempi lapsellesi.

Lue myös: Periytyykö yksinäisyyteni lapselleni?
Mitä tehdä, kun lapsi kiukuttelee siirtymätilanteissa?

suviPsykoterapeutti Suvi Laru on äiti sekä Väestöliiton palvelupäällikkö, ja hän vastaa jokaisessa Kaksplus-lehdessä lukijakysymyksiin. Julkaisemme vastauksia myös netissä. Lähetä Suville kysymys osoitteeseen kaksplus(a)otava.fi

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä