Minun tarinani 23.10.2020 Päivitetty 28.08.2023

Vapaaehtoisesti lapseton Minna Aittala otti yksin hoiviinsa ex-miehen 7-vuotiaan lapsen: ”En pidä itseäni äitinä”

Eron hetkellä Minna Aittala päätti, että ex-puolison lapsi voisi muuttaa hänen kotiinsa. Minna ei ole katunut päätöstään, vaikka hän ei ole koskaan halunnut omia lapsia.

Teksti
Jenna Parmala
Kuvat
Suvi Elo
8 kommenttia

Minna Aittala ei ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi tehnyt saman ratkaisun kuin hän. Minna otti eron hetkellä hoiviinsa ex-miehensä lapsen. Hänestä tuli 7–vuotiaan erityislapsen oheishuoltaja.

Käytännössä se tarkoittaa, että Minna hoitaa lasta yksin. Lapsi muutti Minnan mukana yhteisestä asunnosta, ja ekaluokkalainen alkoi kutsua häntä äidikseen. Nyt Minna on asunut lapsen kanssa kolme vuotta ja saanut virallisen oheishuoltajuuden hieman yli kaksi vuotta sitten.

Minnan mukaan kesti liian pitkään, ennen kuin hän ja lapsi saivat apua ja tukea uuteen tilanteeseen.

– Monesti minun on vain oletettu olevan lapsen äiti, eikä asiaa ole jaksettu lähteä selvittämään sen enempää.

Arki erityislapsen kanssa

Minna Aittala ei koskaan ole halunnut hankkia omia lapsia.

– Enkä halua niitä vieläkään. Äidiksi tuleminen ei ole kiinnostanut minua.

Vuonna 2015 hän aloitti suhteen yksinhuoltajaisän kanssa. Uusi kumppani oli tuolloin 5–vuotiaan erityislapsen isä, mutta asia ei säikäyttänyt Minnaa. Hänen äitinsä oli ammatiltaan perhepäivähoitaja, joten Minna oli tottunut siihen, että kotona oli aina pieniä lapsia.

– Vaikka tiesin, millaista lapsiperhearki on, en kuitenkaan ollut varautunut siihen, että arki lapsen kanssa tekisi minusta lapselle äidin.

Minna kertoo saavansa yhteydenottoja erityisesti uusperheiltä, joissa on päädytty avioeroon. "Onneksi laki on juuri muuttunut niin, että myös ei-biologinen vanhempi voi eron jälkeen saada tapaamisoikeuden."

Minna kertoo saavansa yhteydenottoja erityisesti uusperheiltä, joissa on päädytty avioeroon. ”Onneksi laki on juuri muuttunut niin, että myös ei-biologinen vanhempi voi eron jälkeen saada tapaamisoikeuden.”

Minna muutti pian yhteen kumppaninsa ja tämän lapsen kanssa. Lapsen äiti ei tavannut lasta säännöllisesti.

Minna ei myöskään yllättynyt siitä, että arki erityislapsen kanssa ei ollut aina helppoa. Lapsen tunteet menivät usein vuoristorataa, suuresta ilosta suureen suruun.

– Mutta kun opin tuntemaan lapsen jutut ja tavat tuntui siltä, että rakastin häntä koko ajan enemmän.

Lue myös: Tiian ja Rikun syvä onni adoptioluvasta – ”Jään lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa, kun tarve on”

Minna Aittala: ”En voinut jättää lasta”

Ero kumppanista tuli vuonna 2017. Kumpikaan lapsen vanhemmista ei kyennyt tuossa vaiheessa huolehtimaan lapsesta. Molemmat vanhemmat toivoivat, että lapsi jäisi Minnalle. Päätös oheishuoltajuuden hakemisesta oli Minnalle helppo.

– Ajattelin, että lapsi tulisi nyt menettämään todella tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita. Päättelin, että jos minäkin nyt katoaisin hänen elämästään, lapsi tulisi hajoamaan pirstaleiksi. Rakkaus ja huoli hänen tulevaisuudestaan ajoivat minut huoltajaksi. En olisi voinut antaa itselleni anteeksi sitä, että olisin jättänyt lapsen.

Minnan vanhemmat tukivat päätöstä huoltajuudesta voimakkaasti. He ovat olleet myös helpottamassa yksinhuoltajan arkea ja ottaneet lapsen usein hoitoon niin, että Minna on saanut levätä.

Oheishuoltajuuden ja avun hakeminen sekä lapsen hidas toipuminen perheensä menettämisestä tuntuivat pitkältä taistelulta.

Ilo palasi vähitellen

Seuraavat kaksi vuotta Minna Aittala arvioi lapsen itkeneen joka ilta vanhempiensa perään.

– Hän voi todella huonosti todella pitkään. Se suru vaati minulta valtavasti kärsivällisyyttä ja rakkautta. Lapsi oli jatkuvasti hyvin huolissaan vanhemmistaan ja ikävöi perhettään.

Minna kokee, että lapsen tilanne on nyt tasaantunut. Vähitellen myös ilo on palannut heidän elämäänsä.

– Aika auttaa. Lapsi myös ymmärtää yhä paremmin vanhempiensa tilannetta ja päätöksiä.

Minna oli pitkään lastensuojelun asiakas, sillä perheen tilanne oli epätyypillinen. Hän olisi kuitenkin toivonut saavansa tilanteeseensa enemmän tukea, sekä taloudellista että henkistä. Oheishuoltajuus on kuitenkin ratkaisuna niin harvinainen, ettei erityisiä tukimuotoja ollut tarjolla. Yleensä ihmisestä tulee lapsen oheishuoltaja, kun esimerkiksi isovanhempi ryhtyy lapsen huoltajaksi.

Oheishuoltajuutta haetaan käräjäoikeudelta. Oheishuoltajuuspäätös ei poista huoltajuutta vanhemmilta, joten Minnan on edelleen saatava molempien vanhempien allekirjoitukset esimerkiksi lapsen passihakemukseen.

Jos vanhemmat haluavat, he voivat myös hakea lapsen yksinhuoltajuutta. Tilanteen muuttuminen tai lapsen menettäminen ei pelota Minnaa. Hän ajattelee, että oheishuoltajuudesta ei missään tilanteessa ole biologisille vanhemmille haittaa tai uhkaa.

– Voi olla, että lapsi vielä asuu toisen biologisen vanhempansa kanssa. Tärkeintä on, että hänellä on aina turvallinen koti, jossa asua.

Äiti vai Minna?

Arjen sosiaalisissa tilanteissa, päiväkodissa ja koulussa, lapsi on kutsunut Minna Aittalaa äidikseen.

– Kahden kesken hän sanoo minua Minnaksi. Olemme sopineet, että lapsi saa itse valita mikä kutsumanimi hänestä tuntuu parhaalta.

"Tunnen olevani huijari, kun lapsi tuo koulusta äitienpäiväksi tehtyjä kuvaamataidontöitä."

”Tunnen olevani huijari, kun lapsi tuo koulusta äitienpäiväksi tehtyjä kuvaamataidontöitä.”

Välillä Minna Aittala on tuntenut, että ei ole oikein, että lapsi kutsuu häntä äidiksi.

– Toisaalta ymmärrän, että se on hänelle sosiaalisesti helpompaa. Koulussa kaikilla muillakin on äiti.

Minna toteaa, että hän ei vieläkään koe olevansa itse äiti.

– Toisaalta olen kokenut lapsen kasvun, raivarit, ilot ja surut. Silti tunnen olevani huijari, kun lapsi tuo koulusta äitienpäiväksi tehtyjä kuvaamataidontöitä minulle.

Uusi rakkaus

Minna Aittala arvelee, että hän ei olisi tavannut nykyistä kumppaniaan, jos hän ei itse olisi oheishuoltaja.

– Toisessa tilanteessa en olisi enää ikinä halunnut tapailla yksinhuoltajaa. Nyt uskalsin treffeille toisen yksinhuoltajan kanssa. Olemme seurustelleet hieman yli kaksi vuotta.

Minnan kumppani asuu toisella paikkakunnalla. Minna ei halua muuttaa pois kotikaupungistaan. Hän haluaa pitää lapsen arjen tulevat vuodet mahdollisimman tasaisena. Lapsen isä tapaa lasta tällä hetkellä säännöllisesti.

– Teemme suunnitelmia hyvin pitkällä aikavälillä. Lapsi haluaa esimerkiksi todella tavata joulupukin. Matka Rovaniemelle varattiin jo viime tammikuussa ja nyt hyvin hitaasti valmistaudumme matkaan.

Lasta ei voi omistaa

Perheen arki on parhaimmillaan hulluttelua ja hauskanpitoa.

– Meillä on omia yhteisiä juttuja, yritämme vinkata silmää tai heilutella korvia toisillemme. Asumme aivan lähellä metsää, joten yritämme käydä säännöllisesti yhdessä ulkona retkillä.

Minna ei ole varma siitä, minkälainen hänen perheensä tulevaisuus tulee olemaan.

Jos lapsi tahtoo jonain päivänä muuttaa vanhemmalleen, Minna on kyllä jo tottunut oheishuoltajuuden olemukseen: lasta ei voi koskaan väittää omakseen.

Oheishuoltajana toimiminen vaatii Minnan mielestä rohkeutta, sitkeyttä ja päämäärätietoisuutta.

– Minulla on ollut kova tahto saada viranomaistahot uskomaan, että tämä on meille paras mahdollinen ratkaisu.

Lue myös

Kommentit (8)

Ymmärrän tunteesi kun lapsi tuo äitienpäiväkortin sinulle, vaikka et olekaan hänen äitinsä. Toivottavasti otat sen kortin vastaan onnellisena siitä, että hän tuo sen juuri sinulle. Itselläni aikoinaan, täysorpona, ei ollut tuota mahdollisuutta. Äitipuoleni ei halunnut, että lapsi joka ei ole hänen, muistaa häntä juuri tuona päivänä. Vaikka hän hoiti minutkin vauvasta asti, sain kutsua häntä vain etunimellä. Hänellä oli kaksi omaa lasta, joiden kortit ja lahjat tietenkin otettiin iloisena vastaan. Taitava vanhempi sisarenikin (9v) aikoi kutoa hänelle lapaset lahjaksi, mutta kun sisar yritti etsiä villalankaa sitä varten äitipuoli kielsi sen ehdottomasti sanoen, ettei halua hänen käsitöitään. Saa ”korvilleen” jos niin tekee. Koulussa oli vaikea olla kun toiset väsäilivät äitien- ja isänpäiväkortteja, mutta me jouduimme tekemään kaikkea muuta sinä aikana.

Liikutuin. Tämä on sitä aitoa lähimmäisenrakkautta <3!

Hatunnosto, Minna! Oletpa upea tyyppi! Merkitset lapselle varmasti puolta maailmaa ja enemmänkin! On varmasti ollut voimavaroja vievää ja surullista lohduttaa ikävöivää lasta illasta toiseen. Toisaalta siitä on ehkä voinut saada konkreettista palautetta siitä, kuinka tärkeässä roolissa oletkaan. Olet todellakin elänyt merkityksellistä elämää! Hyvää jatkoa perheellenne!

Tuttua hommaa… minulla on nyt 5-vuotias poika joka on entisen kumppanini lapsi. Lapsi on ollut elämässäni mukana 6kk:sta asti. Lapsen vanhemmilla ei ole kykyä/halua/mahdollisuutta pitää lapsesta huolta. Erosimme jo reilu kolme vuotta sitten, lapsi jäi erossa minulle. Kunnes lapsi sitten vietiin minulta yhtenä päivänä. Pitkä matka on kuljettu tähän päivään, että asutaan kahdestaan lapsen kanssa. Kohta on vuosi pärjätty kahdestaan ja lapsi on ilmaissut useaan kertaan halunsa olla minun luona.
Oman haasteensa tähän kuvioon tuo se, että emme ole lapsen kanssa samaa kansallisuutta, joten papereiden tekeminen on hankalaa. Mutta kovasti toivon, että joku päivä mekin saadaan paperit ja voin varmistaa että lapsi saa elämässään mielin määrin rakkautta, sopivasti rajoja ja vakautta elämäänsä. Tämä lapsi on minulle kaikki kaikessa.

Minna, kiitos että pelastit tämän lapsen. Teet niin tärkeää työtä hänen vanhempanaan. Äitiys ei ole biologiaa, se on arjen kärsivällisyyttä ja rakkautta. Muistathan näyttää ja kertoa lapselle, että haluat pitää hänet aina. Hänellä on liikaa kokemuksia siitä, että häntä ei haluta (lapsi tulkitsee sen herkästi näin). Kuinka korjaavaa ja uskomatonta, että hänellä on sinut. Kunpa hän uskaltaisi kiinnittyä sinuun täysin… luottaa siihen, ettet ikinä päästä irti. Erityisyyden sekä näin isojen kiintymystraumojen vuoksi olen varma, että joudut vielä tekemään kovasti töitä lapsen kanssa, mutta sinä pystyt siihen. Vaadi kaikki apu, mitä saat. Käänny ammattilaisten puoleen kaikissa pohdinnoissasi. You go mama!

On meitä muitakin ex-puolison lapsen kanssa asuvia, todella vähän vain. Erottiin nyt 17v lapsen isän kanssa viime vuonna ja lapsi jäi omasta tahdostaan asumaan luokseni. Olemme asuneet yli 13 vuotta saman katon alla ja oheishuolto haettiin minulle 10 vuotta sitten. Minä hoidan kaikki hänen asiansa yksin, kaikki virastotaistelut ja kouluasiat ja arjen.

Mieheni oli kolmen lapsen yksinhuoltaja kun tavattiin,yksi lapsista oli hänen ex-vaimon edellisestä liitosta.Hän oli sijoitettuna erääseen perheeseen ja mieheni ansiosta pääsi heidän luokseen.Saivat kaksi lasta lisää mutta äiti lähti kun nuoremmat olivat vielä vaipoissa molemmat(1v)ikäeroa.Hän oli 3v.yksin kunnes tavattiin,nyt ollaan oltu kolmatta kymmentä vuotta kimpassa ja suurperheenä,itsellänikin on 4.

Kyllä sydäntä lämmitti tämä tarina. Yleensä saa aina lukea uusperheen , yleensä äidin, valituksia puolison lapsista. Kaikkea hyvää lapsen ja vara äidin elämään. Olisit ansainnut vuoden äiti tittelin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X