Vastasyntyneen päävamma toi surun vauva-arkeen: ”Itkin, kun jätimme vauvan leikkaussaliin”

Satu, 38, odotti ihanaa vauva-aikaa, mutta synnytyksen jälkeen edessä olikin järkytys: vauvan pää oli epämuodostunut, ja se jouduttaisiin leikkaamaan.

Teksti Liisa Järvinen
venekallo
Satu elää Samuelin ja Joelin sekä miehensä Jarnon kanssa tavallista arkea, vaikka esikoisen alkuaika olikin vaikea.

”Lapset ja parisuhde? Ne eivät varsinaisesti olleet haaveitani. Sitten tapasin Jarnon. Hän tuntui heti oikealta, ja kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2010, menimme naimisiin. Vasta häiden jälkeen otimme perheen perustamisen puheeksi ja päätimme jättää ehkäisyn pois. Kahden kuukauden kuluttua olin jo raskaana.

Raskaus ei ollut nautinnollista aikaa. Kun etova olo ja väsymys helpottivat, loppuraskautta leimasivat muun muassa suonenvedot ja liitoskivut.

Viikkoa ennen laskettua aikaa heräsin yöllä lapsiveden menoon. Aamulla supistukset voimistuivat, ja puoliltapäivin menimme sairaalaan. Pian tämä on ohi, ajattelin innoissani. En olisi voinut olla enemmän väärässä.”

venekallo

Lokakuu 2011: Vastasyntynyt Samuel.

”Istuin sängyllä ja itkin”

”Kaksitoista tuntia myöhemmin vauva oli edelleen kohdussa. Olin toivoton ja väsynyt. Puoliltaöin pääsin lopulta ponnistamaan. Kun vauva vihdoin syntyi ja kuulin sen rääkäisevän, huokaisin helpotuksesta: kaikki oli hyvin.

Olin taas väärässä. ”Vauvan pää ei näytä normaalilta”, kätilö sanoi otettuaan mitat vauvalta. Kun sain vauvan rinnalleni, minusta hän näytti täydelliseltä. Olin onnellinen.

Aamulla kätilö kertoi, että pää ei ollut kuten normaalilla vastasyntyneellä. Huolestuin. Myöhemmin päivällä lastenlääkäri vahvisti kätilön epäilyksen: vauvalla oli venekallo eli päälaen pitkittäissauma oli luutunut umpeen jo kohdussa. Normaalisti kallon saumat sulkeutuvat vasta noin kolmanteen ikävuoteen mennessä.

Lääkäri sanoi heti, että kallo pystytään korjaamaan leikkauksella puolen vuoden sisällä. Tieto helpotti: vauva saataisiin kuntoon.

Lääkärin jälkeen kätilö tuli painelemaan kohtuani. ”Mikäs täällä on?” hän ihmetteli. Alavatsassani tuntui möykky. Se oli keltarauhaskysta oikeassa munasarjassani. Lääkäri totesi, että se pitää leikata parin kuukauden sisällä.

Kun olin huoneessa yksin, minulla oli ensimmäistä kertaa aikaa käydä läpi kuluneen vuorokauden tapahtumia. Istuin sängyllä ja itkin.”

venekallo

Helmikuu 2012: Samuelin pää ennen leikkausta.

Päällisin puolin tavallista vauva-arkea

”Kotona elimme tavallista vauva-arkea. Samuel oli helppo vauva. Imetys takkusi, koska Samuel ei jaksanut imeä kunnolla, joten siirryimme kokonaan pulloruokintaan. Se oli minulle kova paikka. Olin odottanut imetystä ja ihanaa vauva-aikaa.

1,5 viikkoa synnytyksestä iski kova, vihlova kipu. Kysta oli mennyt kuolioon, ja se leikattiin heti. Oikea munasarjani jouduttiin poistamaan.

Leikkauksen jälkeen olin masentunut. Syksyn pimeys ja ankeus ahdistivat. Herätessäni yöllä syöttämään Samuelia katselin hänen päätään ja pidättelin kyyneleitä. Vaikka päällisin puolin kaikki oli hyvin, koko ajan oli kompastelua.

Pääleikkauskonsultaatio paransi mielialaani. Plastiikkakirurgi ja aivokirurgi muotoilisivat vauvan kalloa niin, että aivoilla olisi tilaa kasvaa. Samuelille ei jäisi epämuodostumia.”

venekallo

Helmikuu 2012: Samuelin siksakin muotoinen leikkausarpi.

Elämän pisin päivä

”Samuel leikattiin viisikuisena. Itkin, kun jätimme vauvan leikkaussaliin. Siitä alkoi elämäni pisin päivä. Kävimme Jarnon kanssa syömässä, ja ostin Samuelille hatun, joka olisi helppo pukea pieneen päähän leikkauksen jälkeen.

Lääkäri soitti puolentoista tunnin kuluttua: leikkaus oli ohi, ja kaikki oli mennyt hyvin. Samuel nukkui tehovalvontahuoneen sängyssä keltaisessa potkupuvussa. Silmät olivat muurautuneet umpeen turvotuksesta – ja pää, se oli valtava ja siteiden peitossa.

Minä ja Jarno emme pystyneet sanomaan sanaakaan. Seisoimme sängyn vieressä itkien. Miksi noin pienen piti joutua kärsimään?

Vuodeosastolla vierähti viikko. Kun pääsimme kotiin, toipuminen eteni vauhdilla. Pään turvotus laski, ja Samuel piristyi silmissä.

Kun elämämme alkoi olla uomissaan, kävin muutaman kerran neuvolapsykologilla. Teki hyvää purkaa kaikkea tapahtunutta. Ensimmäisestä kesästä Samuelin kanssa on ihanat muistot. Pystyin vihdoin nauttimaan vauva-arjesta, joskin pääleikkaus kävi mielessäni päivittäin.”

venekallo

Joulukuu 2013: Samuel, 2, ja raskausviikko 26.

Kouluunmeno jännittää

”Samuelin ollessa 1,5-vuotias aloimme pohtia toista lasta. Lääkärikin suositteli, että yrittäminen aloitettaisiin pian, koska munasarjoja oli yksi.

Raskaus alkoi melkein heti. Olimme huolissamme, että toisellakin vauvalla olisi venekallo. Joel syntyi huhtikuussa 2014. ”Onko pää normaali?” kysyin heti. Kätilö vastasi myöntävästi.

Samuelin venekallo näkyy arjessamme tarkastuskäynteinä muutaman vuoden välein. Paikalla on plastiikkakirurgin lisäksi puheterapeutti ja myöhemmin myös hammaslääkäri. Kallon muokkaaminen vaikuttaa leukaperiin ja näin ollen mahdollisesti puheen kehitykseen ja hampaisiin.

Venekallolapsilla voi ilmetä oppimishäiriöitä, ja minua jännittää Samuelin kouluun meno, vaikka Samuel onkin kehittynyt täysin normaalisti.

Ainoa näkyvä muisto venekallosta on takaraivon arpi, jota kutsumme salama-arveksi. Mutta sekin tuo vain katu-uskottavuutta.”

venekallo

Maaliskuu 2014: Samuel, 2,5, ja vastasyntynyt pikkuveli Joel.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä