Minun tarinani 26.09.2020

Venla, 19, on kuulustellut kadunmiehiä ja tehnyt dna-testejä löytääkseen isänsä: ”Asia häiritsee minua, kunnes saan vastauksen”

Kun Venla oli 16-vuotias, hän päätti ottavansa selvää isästään. Nyt Venla odottaa dna-osumaa, joka veisi hänet isänsä jäljille.

Teksti
Johanna Jantunen
Kuvat
iStock
2 kommenttia

Venla, 19, tietää isästään kaksi faktaa: mies on syntyperältään suomalainen ja hänen juurensa ovat luultavasti Savossa.

Mitään muuta varmaa tietoa ei isästä sitten juuri olekaan.

Ei, vaikka Venla on etsinyt isäänsä jo kolmen vuoden ajan. Hän on teettänyt yli 10 erilaista dna-testiä, käynyt läpi kaikki äitinsä vanhat valokuvat ja haastatellut äitinsä vanhoja tuttuja kaduilla.

Venla on yksi tarinansa kertovista Ira Vihreälehdon tietokirjassa Isä tuntematon. Kirjassa useat suomalaiset kertovat isättömyydestään ja salapoliisityöstään juurensa ja kohtalonsa selvittämiseksi.

Venlan isä on mysteeri myös hänen äidilleen Sarille.

Sarin muistot siltä ajalta, kun Venla sai alkunsa, ovat hataria. Sarin elämään kuuluivat tällöin vahvasti huumeet ja alkoholi. Hänellä oli myös useita yhden illan juttuja.

Sari raitistui ja sai elämänsä hetkeksi raiteilleen saadessaan tietää raskaudesta.

– Ollessani puolivuotias äiti kuitenkin retkahti, ja hän palasi takaisin tuttuihin päihdepiireihin, Venla kertoo.

Venlan pelastus oli Sarin äiti, jonka luokse tyttö muutti pysyvästi asumaan.

Isättömyys konkretisoituu joka isänpäivänä

Venla on tiennyt aina, että hänen isänsä on tuntematon mies. Ala-asteikäisenä hän alkoi kysellä äidiltään isästään tarkemmin.

– Kun oletuksena on, että kaikilla on isä, mutta minulla ei ollut, tunsin olevani erilainen kuin muut. Toisaalta suhtauduin tilanteeseen jo lapsena niin, että asialle ei vain voi mitään, Venla kertoo.

Joka vuosi isänpäiväkortteja askarreltaessa Venlalle kuitenkin tuli toisarvoinen olo. Hänellä ei ollut ketään, jolle kortin olisi voinut antaa.

16-vuotiaana Venla päätti, että hän aikoo selvittää isänsä henkilöllisyyden. Hän huomasi mainoksen dna-testistä, jonka kerrottiin paljastavan ihmisen etnisen taustan.

– Innostuin ensin tästä etnisyys-asiasta, enkä edes ajatellut, että haluan selvittää isästäni mitään enempää.

Tuloksiaan odottaessa Venla alkoi tutustua dna-testaukseen ja sukututkimukseen tarkemmin. Pian hän suostutteli äitinsäkin testiin. Näin Venla pystyisi erottelemaan omista osumistaan äidinpuoleiset sukulaiset.

Testit paljastivat, että Venlalla oli paljon osumia Savossa. Hänen äitinsä osumat puolestaan viittasivat toisaalle Suomeen. Isän juuret olisivat siis luultavasti Savosta.

Isän etsiminen voi tuottaa tulosta esimerkiksi dna-testien kautta. Myös sosiaalisen median voima on vahva.

Dna-testien lisäksi sukulaista voi jäljittää kyselemällä laajasti, oliko joku jossain tiettyyn aikaan, Venla vinkkaa. ”Somen voima on vahva. Moni on löytänyt sitä kautta isänsä.” Kuvituskuva.

Haluanko tietää, jos isä on se murhamies?

Venlan rutiineihin kuuluu joka päivä tarkistaa, onko hän saanut uusia osumia MyHeritagesta ja FamilytreeDNA:sta. Ne ovat suosittuja dna-testipalveluja. Venla odottaa uutta johtolankaa: matchia isän puolen sukulaisen kanssa.

Vuosien varrella Venlalla on ollut muutama potentiaalinen isäehdokas kiikarissa, mutta lopputulos on joka kerta ollut pettymys.

Ensimmäinen oli Vesa, jonka kanssa Sari oli heilastellut juuri raskaaksi tulonsa aikoihin. Sari oli ollut aina siinä uskossa, että Vesa on Venlan isä. Hän ei kuitenkaan ollut uskaltanut varmistaa asiaa.

Sarin pitkäaikainen miesystävä Kimmo oli vankilassa, kun Venla sai alkunsa. Sari pelkäsi mitä tapahtuisi, jos Kimmolle paljastuisi, kuka on vauvan isä. Kimmo tekisi raivoissaan ehkä jotain todella vakavaa. Hän nimittäin tunsi Vesan hyvin.

Vesa oli jo kuollut, kun Venla aloitti tutkimukset. Isyysasia saatiin kuitenkin selvitettyä oikeusgeneettisellä isyystutkimuksella; ruumiista otetulla kudosnäytteellä.

Vesa ei ollut Venlan isä.

Toinen vahva isäehdokas oli raa’asta murhasta tuomittu mies. Tällöin Venla mietti, haluaako hän lopulta aidosti tietää, kuka hänen isänsä on. Olisiko isän etsiminen syytä lopettaa?

– Silloin tällöin minulle on tullut olo, että antaa olla, ihan sama. Parin päivän päästä taas totean, etten kyllä voi asian antaa olla. Asia häiritsee minua niin pitkään, kunnes saan vastauksen.

Isän etsiminen vei Venlan äitinsä menneisyyteen

Isän tuntemattomuus ei ole Venlan taidoista kiinni. Venla on jo haka dna-asioissa, ja hän sanoo auttaneensa jo kymmenkunta isätöntä löytämään isänsä.

– Minua ärsyttää todella paljon se, etten onnistu löytämään omaa isääni. En edes tiedä, kumpi minua tällä hetkellä ärsyttää enemmän; se, ettei minulla ole isää vai se, etten löydä häntä.

Sari on ollut pahoillaan siitä, ettei hän ole pystynyt nimeämään Venlan isää. Äiti ja tytär ovat keskustelleet asiasta avoimesti, ja Sari on kertonut Venlalle kaiken, minkä muistaa.

– Mutta kovin suurta apua äidistä ei ole ollut. Hän ei ainakaan tähän mennessä ole ollut kovin innokas jäljittämään omia jälkiään.

Venla sen sijaan on jäljittänyt niitä. Hän on käynyt kävelemässä katuja, joilla Sari vietti 20 vuotta sitten aikaansa, ja etsinyt ihmisiä, jotka ovat tunteneet hänen äitinsä silloin.

Venlalla on yhteystiedossaan ”vino pino hörhöjä”, joiden kanssa hän viestittelee ja jotka yrittävät auttaa isän etsinnässä.

– Ongelma on se, että suuri osa heistä, jotka tunsivat äitini, ovat kuolleet ja he, ketkä ovat elossa, käyttävät aineita eivätkä ole maailman luotettavimpia tietolähteitä.

Etsintöjensä kautta Venla on kuitenkin törmännyt myös moniin mahtaviin tyyppeihin ja tsemppaaviin yhteisöihin.

– Vaikka en ole vielä löytänyt isää, etsinnät ovat opettaneet ja antaneet minulle tosi paljon.

Tietyissä piirteissä isä on läsnä

Venlasta tuntuu ainakin tällä hetkellä siltä, että hän aikoo jatkaa isänsä etsintää niin pitkään, kunnes hän löytyy.

Venla ei oleta löytävänsä isää elossa. Venla haluaa vain saada selville, keneltä hän sai puolet geeneistään. Venlassa on paljon piirteitä, joita hän ei tunnista äitinsä puolelta.

– Kaikilla ihmisillä on perustavanlaatuinen oikeus tietää, kuka oma isä on.

Venla toivoo, että mahdollisimman moni suomalainen tekisi dna-testejä. Siitä on hyötyä kaikille, jotka etsivät kadonneita sukulaisiaan.

Läheinen dna-match voi olla ratkaiseva johtolanka, joka tuo puuttuvan palasen jonkun ihmisen tarinaan.

Henkilöt eivät esiinny jutussa ja kirjassa omilla nimillään heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.

Lue myös: Yksin vauvaa odottanut Kira, 40: En aio kieltää lastani puhumasta isästä, jota emme tunne

Kommentit (2)

Teetin DNA -testin, koska tiesin, että isälläni oli vielä yksi tytär jossain ja ajattelin, että hänkin varmaan haluaa löytää sisaruksensa. Parin vuoden sisällä löysimmekin toisemme ja riemu oli suuri. Tapasimme kerran, sen jälkeen minä tyhmä lainasin hänelle rahaa ja yhteydenpito loppui. Me emme varmaan olleetkaan hänen haaveidensa suku ja kerroimme edesmenneestä isästämme realistisia asioita. Harmittaa erityisesti vielä elossa olevan isän sisaren puolesta, hän olisi halunnut tutustua kunnolla veljentyttäreensä, jonka olemassa olon tiesi ja jonka tapaamista odotti kovasti.

Kaikki eivät halua löytää omia kadonneita sukulaisiaan. Tämä on myös tärkeä tiedottaa. Osalle oman vanhemman jäljittäminen on täysin poissuljettua. Koska haluaa keskittyä tulevaisuuteen menneisyyden kaivelemisen sijaan. Toki tässä tapauksessa dna-testit on tehty jo vauvaikäisenä eikä isyydestä ole mitään epäselvyyttä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X