Näyttelijä, kansanedustaja Jani Toivola: ”Kaipaan vauva-aikoja”

Kun kansanedustaja Jani Toivolan tytär täytti neljä ja viimeinenkin ripe vauvaa hävisi, Jani alkoi miettiä, että olisipa kiva hoivata taas vauvaa.

Teksti Elisa Hurtig
Jani Toivola nauttii isyydestään.
Iltasadun lukeminen on Jani Toivolan lempparihetki. Hän lukee tyttärelleen klassikoita, kuten Peppi Pitkätossua ja Punahilkkaa.

Vanhemmuudessa vaikeinta on ollut oman tunne-elämän kohtaaminen. Aiemmin tunteeni olivat hallinnassani, mutta nyt kotonani on pieni ihminen, joka tökkii nappuloitani. Olemme tyttäreni kanssa samanlaisia. Kun hän kiivastuu jostain, saatan hermostua ja sanoa, että ei sinun aina tarvitse olla noin kiivas, yritä oppia malttia. Samassa tajuan, että niinpä niin paraskin puhuja.

Viikonloppuaamut ovat arjessa mukavinta. Silloin Ailikin jaksaa usein syödä rauhassa aamupalaa, värittää värityskirjaa tai maalata vesiväreillä syömisen lomassa. Saatamme haahuilla pitkään aamiaispöydässä, vaikka olisinkin suunnitellut, että lähdemme kymmeneltä uimaan. Uinti saa silloin unohtua.

”Joogaamme yhdessä”

Hemmottelen itseäni aamumeditaatiolla. Kun talo on hiljainen, ja voin rauhassa keskittyä meditaatioon, saan siitä valtavasti hyvää oloa. Joskus lapsi herääkin tavallista aiemmin, juuri kun olen aloittanut. Syvän huokauksen jälkeen yritän ajatella, että keskeytys on meditaatiota parhaimmillaan: asioista irti päästämistä ja hyväksymistä.

Joogaamme molemmat: Aili käy lasten joogassa, minä aikuisten. Lasten jooga on mielettömän ihanaa. Tunnin lopuksi on suklaameditaatio. Siinä lapset saavat pienen suklaapalan, mutta sitä ei saa hotkaista, vaan se pitää imeskellä hitaasti. Se on loistava tapa opetella läsnäoloa.

Aili opettaa usein vieraillekin joogaa Meri Mortin suunnittelemien joogakorttien avulla.

 

Ailin vaatetus on sattumien kaaos. Ennen kuin tyttö syntyi, päätin, että vaikka pidän vaatteista, en sekoa lastenvaatteisiin. Myönnettäköön, että Aililla on silti aika monta juhlamekkoa. Yhdistelen uutta ja vanhaa ja kiinnitän huomiota vaatteen alkuperään. Huonoa en osta, vaikka vaate olisi kuinka söpö, sillä parin pesun jälkeen se on ihan lirppana.

Aili ei saa vielä itse valita aamuisin vaatteita. Pari kertaa hän on tosin jo nikotellut, että miksi valitsemassani asussa ei ole enemmän Elsaa.

”Teen omia lapsuusruokiani”

Ruokaan liittyy omasta lapsuudestani lämpö ja turvallisuus. Olen nyt alkanut tehdä lapsuudestani tuttuja ruokia: makaronilaatikkoa, nakkikastiketta ja lihapullia. Joskus pakastan ruokaa, jotta päivällinen olisi valmiina, kun tulemme kotiin. Haluan silti varjella, että ruokailu ei olisi pelkästään syöttämistä, vaan, että ruokailisimme rauhassa yhdessä. Joskus tosin lämmitän ruoan ja tyttäreni syö sen yksin.

Meillä ei ole ruutuaikaa. Puutun, jos näyttää siltä, että lapsi ei osaa lopettaa tai tekee kahta asiaa yhtä aikaa. Itse käytän paljon nettiä, sillä työasioitani pitää hoitaa illallakin. Lapsen kanssa on kuitenkin helpompi olla, jos huomio ei jakaudu moneen suuntaan. Siitä huolimatta usein plärään puhelintani, yritän kirjoittaa työsähköpostia ja sanon viidettä kertaa pyytävälle lapselle, että odota vielä hetki.

Jani Toivola ja Aili tekevät paljon asioita yhdessä, kuten retkeilevät ja mökkeilevät.

Jos tarvitsen tukea, käännyn puolisoni puoleen, sillä hän näkee arkeamme läheltä. Hän tuli elämäämme kaksi vuotta sitten. Muistan vielä, kun hän näki ensimmäisen kerran, että minulla meni hermot ja huusin lapselleni. Hävetti. Mietin, että nyt tuo huomasi, että huudan. Voinko enää katsoa häntä silmiin? Minulla oli pakottava tarve selittää käytöstäni, jotta hän antaisi viestin, että hän ymmärtää, miksi tein niin.

”Olen omasta ajasta mustasukkainen”

Iltasadun lukeminen on parasta. Se on usein arkipäivinä ainut tilaisuus olla lähekkäin rauhassa, eikä päässäni pyöri seuraava askare. Punahilkka on Ailin kestosuosikki. Aiemmin hyppäsin yli suden vatsat ja muut pelottavat kohdat, mutta pian tyttö alkoi korjailla, että nyt luet väärin. Joku muu oli näköjään lukenut hänelle sadun sensuroimatta.

Iltaisin minulla on vähän omaa aikaa, ja olen ajastani mustasukkainen. Joten silloin kun lapsen pitää käydä kolmatta kertaa pissalla ja vaihtaa unilelua, mietin, että tässä tämä taas meni. Olen opetellut aikaisin nukkumaanmenoa, joten sen vuoksi oma aika on entistäkin lyhyempi. Lapsi on kuitenkin illalla hyvin herkillä, joten joudun punnitsemaan, että miten ohjaan hänet nukkumaan, ettei tilanne paisu sellaiseksi, että kukaan ei nuku kahteen tuntiin.

”Nautinko tarpeeksi vauva-ajasta?”

Haluan opettaa lapseni pyytämään anteeksi ja tunnistamaan, milloin hän on toiminut väärin. Iso osa kasvatusta on, että osaan itsekin pyytää lapseltani anteeksi, jos ymmärsin jonkun väärin tai puutuin väärässä kohdassa. Haluan näyttää, että vanhempi ei ole aina oikeassa.

Jani Toivola miettii kaiholla vauva-aikoja, ja että voisiko niihin taas palata.

Muistelen vauva-aikoja kaiholla ja mietin, nautinko niistä tarpeeksi. Olin kotona kokonaisen vuoden, miksi en siis leijunut enemmän siinä joutilaisuudessa. Aili on nelivuotias, ja viimeinenkin ripe vauvaa on kadonnut. Se saa minut ajattelemaan, että voi vitsi, olisipa kiva hoivata vauvaa, pitäisikö sittenkin vielä…

Juttu julkaistiin Kaksplussassa 2/18.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä