Parisuhde 7.6.2018
TEKSTI Elisa Hurtig
KUVAT iStock

”Eihän se nyt niin vaikeaa ollut!” – miesten jäätävät möläytykset synnytyksessä

Synnytyssalissa on nähty vauvojen lisäksi pieniä sammakonpoikasia, jotka ovat peräisin miesten suista.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Toisin kuin elokuvissa. ”Ethän sinä edes huutanut’, mieheni ihmetteli synnytyksen jälkeen. Hän oli varmaan odottanut jotain leffoista tuttua päätöntä huutoa ja kiljuntaa ja ihmetellyt, kun minä tein vain niin kuin käskettiin: hengitin ja ponnistin.”

Vastataan, kun kysytään. ”Kätilö kysyi synnytyksen jälkeen, että minkälainen olo on nyt ja miten synnytys meni. Mieheni totesi siihen reippaasti: ”Tosi hyvä, tämähän oli todella helppo homma, ei tullut edes hiki!” Kätilö totesi naureskellen, että tarkoitti kysymyksensä kyllä synnyttäneelle äidille.”

Oletuksia ja tarkennuksia. ”Kun menimme synnyttämään, mieheni kätteli kätilön ja esitteli itsensä sanoen, että on lapsen oletettu isä. Verhon takana kotiinlähtöä valmistellut toinen äiti meinasi tukehtua nauruun.”

Sattuu! ”Mieheni kiljaisi kesken synnytyksen, että et usko, kuinka paljon sattuu, kun puristat kädestäni noin kovaa. Hmmmm aivan…”

Kivunlievitys on yliarvostettua. ”Oma rakas mieheni kommentoi kätilölle synnytyssuunnittelussa, että vaimollani on korkea kipukynnys, sillä hän juoksee maratoneja, joten hän ei varmaan tarvitse mitään kivunlievitystä. Olin niin hämmentynyt, etten osannut sanoa mitään. Jälkeenpäin tästä on puhuttu hieman enemmän, sillä salissa en sitten saanut kivunlievitystä, ja kätilö sanoi, että synnytyshän meni aivan toiveidesi mukaisesti. Niinpä niin.”

Suklaa auttaa. ”Ponnistusvaihe pitkittyi, ja lopussa olin aivan puolikuollut, enkä tajunnut enää mitään. Mieheni kannusti minua: ’Katso suklaata! Vielä vähän, niin saat suklaata.’ Jaksoin pinnistää hieman, ja lopulta poika saatiin imukupin ja lievän väkivallan avulla ulos.”

Lentävä vauva. ”Kuopukseni syntyi ensimmäisellä ponnistuksella, joten hiukan ihmeissäni kysyin lapseni isältä, että tajusiko hän, että vauva syntyi jo. Hän vastasi, että no näinhän minä, miten se lensi sieltä ulos.”

mies synnytyksessä

Synnytys on jännittävä hetki myös isälle.

Yhteistä tekemistä. ”’Me menemme nyt aamulypsylle’, sanoi mieheni lapsivuodeosaston kätilölle. Hän sai suunnaltani piikikkäitä katseita osakseen.”

Helppoa kuin heinänteko! ”Kun vauvan pää pilkisti synnytyskanavasta, mieheni tuumasi, että no niin, eihän se nyt niin vaikeaa ollut. Joo, eipä ollut ei.”

Hyviä neuvoja. ”Esikoiseni oli syntymässä, ja ponnistusvaiheessa mieheni vahvisti kätilön sanoja: ’Ponnista, ponnista, niin kuin kakkaa vääntäisit.’ Tosin lisäsi siihen vielä kauhuissaan, että älä nyt kuitenkaan kakkaa siihen!”

Väsynyt seuralainen. ”Mieheni torkkui synnytyssalissa ja odotteli h-hetkeä. Kun hetki sitten viimein koitti, aloin herätellä miestäni ja sanoin, että nyt alkaa tapahtua. Mieheni käänsi kylkeään ja totesi unisena, että ei ihan vielä, väsyttää niin sairaasti.”

Ihanat eväsleivät.Onko täällä kassissa jotain evästä’, mieheni kysyi ja penkoi laukkuani synnytyssalissa. Sanoin, että eväät ovat toisessa kassissa, jolloin mieheni kertoi jo syöneensä siellä olleet eväät. Olimme olleet sairaalassa vasta tunnin, ja mieheni oli popsinut MINUN evääni. Ja tarkennettakoon, että hän oli syönyt kunnon aterian kotona ennen lähtöä. Synnytys kesti lopulta kaksi päivää, joten suklaapatukoille ja pillimehuille olisi ollut tarvetta myöhemminkin.”

Ai tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa? ”’Mihin sattuu’, kysyi mieheni kesken synnytyksen. No mihinköhän! Olisin voinut tirvaista häntä siinä vaiheessa. Kun vauva lopulta syntyi, hän kulki sänkyni ohitse ja tuumasi itsekseen, että nyt hän tietää, miltä näyttää musta aukko. Grrr!”

Asiat tärkeysjärjestykseen. Kun olimme lähdössä synnyttämään, mieheni katsoi telkkarista olympialaisia. Käynnissä oli Suomen joukkueen jääkiekkomatsi. Vaikersin supistusten kourissa nojatuolissa, kun mieheni kysyi, että voisinko odottaa vartin, jotta hän näkisi, miten peli päättyy.”

Molemmat osallistuvat. ”’Me imetämme vauvaa vuorotellen’, mieheni sanoi terveydenhoitajalle ensimmäisessä neuvolassa, kun oli syöttänyt vauvaa edellisenä yönä pullosta. Univelkaa oli kertynyt melkoisesti.”

Yllättävä ensikohtaaminen. ”Ystäväni sai esikoisensa viisi vuotta sitten. Hänen miehensä oli ilmeisesti ajatellut, että vauvat syntyvät jonkinlaisina aihiona, sillä ensikohtaamisen yhteydessä hän huudahti iloisesti, että lapsellahan on kädet ja jalat jo valmiina.”

Tukala olo. ”Synnytys kesti pitkään, ja mieheni alkoi valittaa, että nahkainen, makuuasennossa oleva nojatuoli oli hankala hänen selälleen. Takapuolikin vallan puutui. Sanoin hänelle, että soitetaanko kelloa ja pyydetään epiduraali sinullekin.”

Lohduttavia sanoja. ”Ystäväni mies totesi synnytyssalissa kipujen kourissa voihkivalle vaimolleen lohduttavasti, että kerran se kirpaisee!”

Lähde: Kaksplussan Facebook-ryhmä ja toimituksen äidit

Onko sinulla vielä hersyviä tarinoita synnytyssalista jaettavana? Kerro kommenteissa!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

On kyllä surullista, miten jäätävä railo puolisoiden välillä tässä on. Ikinä ei voi toiselle selittää sitä, mitä on kun sisus sattuu ja polttaa niin että ei pysty edes sitä huutoa muodostamaan, tai ylipäätään olemaan olemassa. Naisen osana ihan hirveä kidutus, josta ulospäin ei näy juuri mitään – miehen osana pidellä vähän kädestä. Pikkasen empatiaa ja kiitollisuutta voisi toiselta osapuolelta olettaa!

20
1 vastaus

On kyllä surullista, miten jäätävä railo puolisoiden välillä tässä on. Ikinä ei voi toiselle selittää sitä, mitä on kun sisus sattuu ja polttaa niin että ei pysty edes sitä huutoa muodostamaan, tai ylipäätään olemaan olemassa. Naisen osana ihan hirveä kidutus, josta ulospäin ei näy juuri mitään – miehen osana pidellä vähän kädestä. Pikkasen empatiaa ja kiitollisuutta voisi toiselta osapuolelta olettaa!

20
1 vastaus

Voi jos ne kivut voisikin siirtää isälle, luulenpa että syntyvyys laskisi huomattavasti, niin meillä kun muuallakin maailmassa. Äidit kantaisivat ja ponnistaisivat, mutta isälle annettaisiin kivut.

4
1 vastaus

Mitähän isäs tuohon tuumaisi?

1 vastaus

Ja silti se on yleensä se muija jonka mielestä se oma vauva on ”pakko saada”..

1 vastaus

ihmettelen kyllä että aika marttyyrimäinen kommentti. Joo sattuu ihan helvetisti eikä sitä voi millään tajuta mies, mutta sitä että miten sinä kivun koet ei voi tajuta myöskään kukaan muu kuin sinä itse.
Jos sitä synnytystä lähdetään tekemään kiitollisuuden osoitukset mielessä niin taitaa olla vähän väärä asenne. Yhdessä se vauva sinne vatsaan on yleensä laitettu. Miehet on empaattisia, mutta väkisin parisuhteessa tulee vaan möläyteltyä välillä kaikenlaista ja mitä intensiivisempi hetki on niin sitä tyhmemmältä tai tylymmältä toinen voi vaikuttaa. Tuskin kukaan osaa synnytyksen aikana käyttäytyä kovin rationaalisesti, ellei sitten ole tilanteesta vähän enemmän ulkopuolella ja sitävarten on olemassa kätilöt. Onhan se ikävää jos miehen hölmöilystä salissa jää railo puolisoiden välille, mutta itse olen myöhemmin kyllä miettinyt enemmän huumorilla sekä omia että miehen möläyttelyjä siellä salissa. Ja mitä empatiaa ja kiitollisuutern tulee niin sitä voi kyllä osoittaa muutenkin kuin verbaalisesti kommentoimalla synnytystä. Esimerkiksi rakastamalla vartaloa joka on jaksanut sen vaivan meille kantaa ja synnyttää

1 vastaus

Mieheni ei halunnut ensin lähteä toisen lapsemme synnytykseen ollenkaan mukaan, koska hän jo tiesi mitä siellä tapahtuu. Aivan kuin synnytys olisi hänen vuokseen järjestettävä show!

3
1 vastaus

Tyttäreni isä oli n.10 000 km:n päässä töissä, kun synnytin. Eipä ole koskaan kyseenalaistanut synnytyskertomuksiani, mutta ei myöskään poissa ollessa osallistunut ensimmäisten 4 vuoden aikana lapsen kasvattamiseen (pl. varsin erikoiset puhelinkonsultaatiot mm. vatsanväänteiden parantamisesta)…4 vuoden jälkeen hän antoi kuulema lapsen rauhassa tutustua itseensä… Miksiköhän meillä on oikeasti äidin tyttö?

1 vastaus

Nämä osoittavat sen, että miehen on syytä olla synnytyspäivänä vain hiljaa ja toimia ja vastata ,kun kysytään niin ei jää vuosiksi eteenpäin kenellekään pysyviä traumoja.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen kattavin vanhemmuusmedia: hyötytietoa vanhemmuudesta, perheblogeja ja suosittu keskustelufoorumi. Tervetuloa viihtymään!

Seuraa
meitä: