”Lasten pahan olon näkeminen oli hirveää” – Lukijat kertovat riipaisevista erokokemuksistaan

Moni pari eroaa pikkulapsiaikana. Miltä eroaminen tuntuu? Olisiko sen voinut hoitaa fiksummin? Kaksplussan lukijat kertovat.

Teksti Maria Mäkelä
ero pikkulapsiperheessä
Ero puolisosta tarkoittaa usein myös säännöllistä, määräaikaista eroa lapsista.

Mikä erossa oli raastavinta?

”Arjen pyörittäminen yksin ja läheisyydenkaipuu.”

”Oli raastavaa katsoa vierestä lapsen ikävää toisen vanhemman luo.”

”Se, että mieheni mustamaalasi minua läheisilleni ja valehteli heille eromme syyn.”

”Lapsille kertominen ja heidän pahan olonsa näkeminen oli hirveää.”

”Pahinta on se, että lapsen vuoksi minun piti olla vielä tekemisissä sen uuden naisen kanssa.”

”Kokemus hylätyksi tulemisesta satutti eniten. Se, että minä olinkin korvattavissa toisella.”

Käytittekö ulkopuolista apua ennen eroa?

20% Kyllä

80% Ei

Mikä helpotti eroprosessia?

”Läheisten tuki ja myös se, että minulla oli ne lapset. Niiden vuoksi minulla ei ollut aikaa jäädä miettimään eroa liikaa.”

”Ystävät, harrastukset, työ.”

”Aika. Ei ainakaan se, että päädyimme vielä yrittämään uudestaan – huonolla menestyksellä!”

”Läheiset välit entiseen kumppaniini helpottivat tilannetta.”

”Nopea irtosuhde.”

”Avioliittoneuvonta. Kävin vuoden siellä yksin ennen ja jälkeen eron.”

Olisitko voinut välttää eron?

”Ehkä, jos aviomieheni olisi suostunut parisuhdeterapiaan.”

”Kyllä, jos olisin ollut täysin rehellinen, luottamuksen arvoinen ja uskollinen.”

”En mitenkään. Mieheni oli sekä minua että lapsia kohtaan väkivaltainen.”

”Olisin – ehkä. Puhumalla, puhumalla, puhumalla. Ja huomioimalla toista enemmän.”

”En silloin enää. Suhdetta olisi pitänyt hoitaa paremmin jo vuosia aiemmin.”

”Enpä usko. Koin oloni todella yksinäiseksi entisen puolisoni kanssa.”

Käytittekö ulkopuolista apua eron jälkeen?

23% Kyllä

77% Ei

Jos voisit palata ajassa taaksepäin, mitä tekisit erotessa toisin?

”Selvittäisin asiat paremmin puhumalla puolisoni kanssa ja kävisin vaikka pariterapeutilla.”

”Meidän olisi pitänyt huomioida lapsen näkökulma paremmin. Lapsen edessä olisi pitänyt malttaa olla riitelemättä ex-puolison kanssa.”

”Ottaisin heti yhteyttä asianajajaan ja antaisin hänen sopia kaikki järjestelyt ilman tunteita.”

”Selittäisin vielä paremmin lapsille, miksi olemme päätymässä eroon.”

”Huolehtisin, että lapset tapaisivat isäänsä säännöllisesti. Nyt meillä meni melkein puoli vuotta eron jälkeen ennen kuin he tapasivat.”

”En varmaan mitään. Yllätysero meni niin hyvin kuin vain oman maailman kaatuminen voi mennä.”

Lähteet: Kaksplussan lukijakysely, Helka Belt: Lapsellinen ero (Kosmos), Tilastokeskus

Kommentit

1 kommenttia

Toisen vanhemman syyllistäminen huonoksi huoltajaksi / lapsien ”manipulointi” / lasten tarkoituksellisesti kauas vieminen (muutto) yms. on harmillista, erittäin epäkypsää ja lapsia vahingoittavaa käytöstä. Lähipiirissäni on juuri nyt näin ja ”syyllistäjä” lisäksi hehkuttaa somea myöten uutta suhdettaan niin, kuin elämä ei olisi ollut koskaan ennen sitä elämisen arvoista, hyvästä puolisosta puhumattakaan. Kuitenkin erossa on mukana 2 alle kuusivuotiasta lasta ja toinen vanhempi vähintään yhtä kelpo huoltaja.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä