Parisuhde 22.12.2018 Päivitetty 18.10.2022

Minä ♥ sinua -pari Anne & Niko: Keskenmenot vahvistivat suhdettamme

Anne ja Niko osaavat arvostaa toisiaan ja suhdettaan, koska he tietävät myös, millaisia vaikeuksia elämä voi eteen heittää. Nyt on kuitenkin onnen aika, siitä pitää huolen 2-vuotias Kaapo-poika.

Teksti
Oili Urmas
Kuvat
Sampo Korhonen / Otavamedia

♥ Miten teistä tuli pari?

Anne: Tapasimme vuonna 2004 Karkkilassa. Olimme puistossa, jonne nuoret olivat kokoontuneet viettämään vappua. Juttelimme, ja huomasin, että Nikon seurassa minulla oli rento olla. Meillä oli myös samanlainen huumorintaju: nauroimme yhdessä sille, että olin välillä vähän hölmö. Niko naljailee edelleen minulle siitä, että olen sinisilmäinen blondi. Ihastuin nopeasti, Niko ei ollut tavallinen naapurin poika.

Niko: Sovimme vappuna, että soittelemme. Anne oli kuitenkin ihan varma, että en ottaisi häneen yhteyttä, mutta minäpä päädyin soittamaan. Hän oli erilainen kuin muut tuttuni: kiltti urheilijatyttö. Halusin tutustua häneen.

Miten teistä tuli vanhempia?

Niko: Olen aina ollut tarkka rahasta. Halusin, että taloudelliset asiamme olisivat hyvin, ennen kuin hankkisimme lapsia. Ostimme oman asunnon vuonna 2010 ja maksoimme muutaman vuoden lainaa pois ennen lapsen hankkimista.

Anne: Olimme puhuneet paljon lapsesta, ja vuonna 2014 meistä tuntui, että nyt voisi olla hyvä aika. Tulin nopeasti raskaaksi, mutta sain keskenmenon. Seuraavana vuonna tärppäsi uudestaan, mutta raskaus päättyi taas keskenmenoon. Silloin aloin miettiä, haluanko lainkaan lapsia. Päätimme kuitenkin, että nyt ei anneta periksi. Kolmannessa raskaudessa ei ollut ongelmia, ja Kaapo syntyi vuonna 2015.

♥ Mikä on ollut merkittävä hetki suhteessanne?

Anne: Keskenmenot olivat minulle henkisesti ja fyysisesti rankkoja. Niko oli tukenani koko ajan. Hän ei pelännyt suruani eikä juossut karkuun. Hän auttoi kotitöissä ja esimerkiksi imuroi, vaikka inhoaa sitä yli kaiken. Hän myös kuunteli, kun halusin puhua pahasta olostani. Se sai minut rakastamaan Nikoa entistä enemmän. Keskenmenot vahvistivat suhdettamme, ja niiden vuoksi osaamme myös arvostaa lastamme enemmän.

Niko: Kaapon syntymä oli merkittävä juttu. Olen haaveillut kolmesta lapsesta, mutta saa nähdä, tuleeko meille lisää lapsia. Nyt uhmaikäisen Kaapon hoitamisessa riittää työtä, sillä pojalla on vahva oma tahto. Hän on kuin minä pienenä.

♥ Mikä toisessa on rakastettavaa?

Anne: Niko on sydämellinen ja kiltti, hän ei halua muille pahaa. Nikolle ulkonäkö ei ole tärkeää, vaan se, millainen on ihmisenä. Välillä Niko kyseenalaistaa meikkaamistani ja vaatehulluuttani, sillä hän arvostaa luonnollisuutta. Hän katselee minua mielellään kotihousuissa ja hupparissa. Se on ihanaa, koska en aina jaksa pynttäytyä.

Niko: Annen seurassa minun ei tarvitse esittää mitään. Me voimme puhua mistä tahansa. Anne huolehtii yleensä kaikesta. Jos mainitsen, että olen kipeä, hän alkaa heti huolehtia voinnistani. Vaikka jatkuva huolehtiminen välillä rasittaakin, on ihanaa, että hän välittää.

♥ Mikä on parasta yhdessäoloa?

Niko: Ehdottomasti kävelylenkit metsässä Annen, Kaapon ja koiramme kanssa.

Anne: Jos olemme kaksin, pidämme salkkarimaratonin kotisohvalla.

♥ Millainen tunnelma teillä on aamiaispöydässä?

Anne: Yleensä tunnelma on tosi hyvä. Kaapon syntymän jälkeen olemme pyrkineet syömään aamiaisen ja iltapalan yhdessä.

Niko: Jos Kaapo kiukuttelee, ruuat ja esineet voivat lentää pöydästä. Tykkäämme syödä yhdessä, mutta jos olen herännyt aikaisin Kaapon kanssa, minulla on jo parin tunnin kuluttua kova nälkä, enkä raaski herättää Annea. Silloin syön yksin. Tavalliseen aamupalaan kuuluu mysliä, muroja ja leipää.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X