Miten parisuhteen käy, kun lapset eivät ole enää pieniä? Tositarina: ”Se vain muuttuu paremmaksi”

Ida, 45, ja Sampo Mielityinen, 45, asuvat Helsingissä. Perheeseen kuuluvat myös lapset Vilma, 17, Helka, 14, ja Joonia, 12.

Teksti Riikka Heinonen
Kuvat Niclas Mäkelä
Ida työskentelee johtavana asiantuntijana ja Sampo yliopiston lehtorina.

Mikä on pitkän rakkauden salaisuus? Sen tietävät varsinkin vanhemmat, joiden yhteyttä ei ravistele edes arki kolmen teinin kanssa.

♥ Miten teistä tuli pari?

Sampo: Vuonna 1997 aloitin työskentelyn Idan kanssa samassa työpaikassa. Kävimme päivittäin yhtä aikaa lounaalla. Pikkuhiljaa huomasin, että olemme Idan kanssa samalla taajuudella, ja aloimme jutella enemmän.

Ida: Ehdimme Sampon kanssa tuntea toisemme vuoden ennen kuin aloitimme seurustelun. Nyt olemme olleet yhdessä jo 21 vuotta.

♥ Mihin ihastuit toisessa?

Ida: Sampo vaikutti todella sympaattiselta. Hänen älykkyytensä ja kuiva brittityyppinen huumorinsa vetosivat minuun.

Sampo: Ida vaikutti rohkealta ja ulospäin suuntautuneelta. Hän oli aivan erilainen kuin minä, sillä olin melko pidättyväinen.

Lue: Parisuhteeseen 7 karikkoa – seksi ei ole pitkän rakkauden salaisuus, mutta on se silti osa sitä

♥ Miten teistä tuli perhe?

Ida: Muutimme yhteen seurusteltuamme kaksi vuotta. Siitä vuoden päästä menimme naimisiin. Vuoden kuluttua häistä syntyi esikoisemme.

Sampo: Tekemistä riitti, kun lapset olivat pieniä. Olin hoitovapaalla toisen lapsen syntymän jälkeen, ja se tuntui minusta kuin sapatilta. Töissä oli ollut raskasta, eikä leikkipuistoissa ravaaminen ollut siihen verrattuna rasittavaa.

♥ Pitkän rakkauden salaisuus: Mistä riitelette?

Sampo: Emme oikeastaan riitele. Olen konfliktipakoinen; vältän riitoja viimeiseen asti. Joskus olisi hyvä osata vähän riidellä.

Ida: Itse näen vahvuutena sen, ettei meille ole tullut ongelmia pienistä asioista. Olemme hyviä näkemään, mikä on oikeasti ongelmana.

Sampo: Meillä ei ole koskaan tiuskittu väärinpäin olevista vessapaperirullista. Joskus olemme olleet eri mieltä lastenkasvatuksesta. Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä vielä kuvitteli, että lapsiin pystyy vaikuttamaan omilla teoillaan. Nykyään keskustelemme lähinnä koiran kasvatuksesta.

♥ Olette teinien vanhemmat, mikä on tunnelma ­aamiaispöydässä?

Ida: Aamiaishetki on perheessämme yksityinen hetki. Minulle aamiainen tarkoittaa Hesaria ja kahvia. Nuorimmalle lapselle ei saa puhua, ennen kuin hän on syönyt aamupalan. Esikoinen syö aamiaisen omassa huoneessaan. Keskimmäinen on ainoa, joka tykkää siitä, että hänelle sanotaan huomenta.

Sampo: Viikonloppuisin koitamme saada koko jengin samaan päivällispöytään ilmoittamalla perheen Whatsapp-ryhmässä, mihin aikaan on oltava ruokapöydässä.

Etä-äiti-blogi: Näin teini ei ainakaan tottele – mukana myös teinin oma mielipide asiaan!

♥ Mitä olette toisiltanne oppineet?

Ida: Olemme lähentyneet toisiamme luonteenpiirteissämme vuosien varrella. Sampo on muuttunut sosiaalisemmaksi, kun minä taas tarvitsen ja kaipaan yhä useammin yksinoloa.

Sampo: Olen nykyään parempi puhumaan kuin ennen. En tiedä, kuinka paljon muutos liittyy parisuhteeseemme. Omalla kohdallani kyse on myös nuoruuden henkisistä krampeista vapautumisesta.

♥ Pitkän rakkauden salaisuus: Mistä haaveilette?

Ida: Haaveilemme, että pääsisimme viikoksi kahdestaan reissuun. Meillä ei ole ollut sellaiseen mahdollisuutta vähäisten lastenhoitoresurssien takia. Nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä, elämme uutta elämänvaihetta. Lasten kasvaessa elämä muuttuu helpommaksi, vaikka haasteet eivät lopu.

Sampo: Teinien vanhemmuudella pelotellaan, mutta meillä ei ole ollut ongelmia. Lasten muuttaessa omilleen tulen ikävöimään sitä elämän makua, minkä tämä porukka tuo arkeemme.

Juttu julkaistiin Kaksplus-lehdessä 7/19.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä