Passiivis-aggressiivinen kumppani voi herätä käytökseensä – muutama kysymys auttaa

Passiivis-aggressiivinen käytösmalli opitaan lapsuudessa. Se voi olla vikana, kun kumppani aina unohtaa lupaukset ja sabotoi hyvät hetket.

Teksti Mervi Juusola
Kuvat iStock

Passiivis-aggressiivinen puoliso lupaa viedä lapset uimaan, mutta unohtaa. Sinä viet, taas kerran. Olette sopineet ravintolaillallisesta kahden kesken, mutta viime tingassa hän peruu. Ei kuulemma nyt jaksa, tilataan pitsaa.

Puolison sanojen ja tekojen välillä on jatkuva ristiriita.

Lupausten rikkominen ja välinpitämättömyys toistuvat pienissä ja isoissa asioissa. Hänelle ei vain tule mieleen, että roskapussin voisi viedä eteisen lattialta jätehuoneeseen. Viikosta toiseen muistutat ainokaisesta harrastusmenostasi – ja joka viikko hän unohtaa sen.

Hän naureskelee selän takana sukulaisillesi, ystävällesi ja naapureille. Sinusta hän tekee todennäköisesti pilkkaa päin näköä. Kun loukkaannut, hän sanoo, että vähän pitää huumoria kestää. Mikä tuota ihmistä vaivaa?

Yksi selitys voisi olla ADHD, ADD tai kova stressi. Tarkkavaisuushäiriöisillä ja äärimmilleen stressaantuneilla ihmisillä on taipumusta unohtaa asioita, jotka eivät innosta heitä. Heillä saattaa olla myös haasteita sosiaalisten tilanteiden tulkitsemisessa ja toisen ihmisen mielenliikkeiden lukemisessa.

Jos käyttäytymiseen yhdistyy perheen yhdessäolon ja parisuhteen sabotointia sekä jatkuvaa piilotettua ilkeilyä, kumppanisi voi olla passiivis-aggressiivinen.

Passiivis-aggressiivinen persoonallisuus on seurausta siitä, ettei vihan tunteiden näyttäminen ole ollut lapsuudessa sallittua tai turvallista.

Jos vihan ilmaisuun liittyy riskejä tai sitä paheksutaan jyrkästi, lapsi oppii kehittämään muita tapoja käsitellä luonnollisia aggressioitaan.

Passiivis-aggressiivisen vuorovaikutustyylin omaksunut ihminen pysyttelee tunneilmaisussaan mukavuusalueellaan niin pitkään kuin mahdollista. Roskapussin ohi käveleminen tai ystävillesi nauraminen on hänen tapansa ilmaista haastavia tunteita ja mielipiteitä, joita hän ei saa sanottua ääneen.

Hänen on vaikea sanoa: Olen pettynyt, väsynyt, kyllästynyt, mustasukkainen tai kateellinen. Pelkään tulevani hylätyksi. Nalkutuksesi ärsyttää aivan älyttömästi. Tunnen etten kelpaa.

On paljon helpompaa olla välinpitämätön ja naureskella itsekseen ”tyhmille” ihmisille.

Passiivis-aggressiivisuus: pois sen oravanpyörästä

Passiivis-aggressiivisuus aiheuttaa vahinkoa ihmissuhteille. Se nakertaa parisuhdetta ja kodin ilmapiiriä hallitsee turhautuminen. Toisen sanoihin ja lupauksiin ei voi koskaan täysin luottaa.

Turhautuminen ja epäluottamus tarttuvat myös lapsiin. He oppivat, ettei lupauksia tarvitse pitää – eikä vanhempaan voi kuitenkaan luottaa.

Nalkuttaminen ei auta passiivis-aggressiivisuuteen.

Nalkuttaminen ei auta passiivis-aggressiivisuuteen.

Passiivis-aggressiivisuudesta pois oppiminen alkaa ongelman tiedostamisesta. Kumppanille kannattaa puhua passiivis-aggressiivisesta vuorovaikutustyylistä ja kysyä, tunnistaako hän itsessään tämän tyyppistä taipumusta.

Myös omaa käyttäytymistä on kannattaa tarkkailla: Uskallatko näyttää vihaisuutesi suoraan vai käytätkö kieroja kiertoilmaisuja? Mitä sinun riviesi välissä lukee?

Ovatko reaktiosi niin voimakkaita, että puoliso pelkää niitä?

Passiivis-aggressiivisuudesta irti pääsemiseen ei ole nopeaa ratkaisua. Se on lapsuudessa alkunsa saanut, syvään uurtunut käyttäytymismalli, joka liittyy itsetunnon ongelmiin sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen heikkouksiin. Vuorovaikutustaitojen työmaata kannattaa työstää psykoterapiassa.

Kysymyksillä passiivis-aggressiivisuuden vähentämiseen

1. Arvostelu ja nalkutus eivät auta passiivis-aggressiivisuuteen. Ne vain pahentavat kierrettä. Auta kumppania sanoittamaan tunteita: Mikä sinua ärsyttää? Näytät stressaantuneelta, mikä painaa mieltä?

2. Oma sekä perheen stressi kannattaa pitää mahdollisimman hyvin hallinnassa. Kun stressitaso nousee, passiivis-aggressiivinen käytös lisääntyy.

3. Parisuhteen ja perheen arvojen kartoittamisesta voi olla apua:

  • Mitkä ovat meille molemmille tärkeitä periaatteita?
  • Mitkä periaatteet ovat hyväksi perheelle ja parisuhteelle? Mikä on tärkeää: Twitter-kuittailu, pelaaminen vai perhe?
  • Mikä on tehtäväsi perheessä: stressata, turhauttaa toiset, loukata – vai mikä?
  • Arvostatko perhettä silloinkin, kun tunteet jylläävät? Ohjaako käytöstäsi arvostus perhettäsi kohtaan vai mielialat?

4. Kirjoita lista, miten sitoudut käyttäytymään perhettäsi tai toisia ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi: Minkä lupaan, sen teen. Kunnioitan toisten aikaa, tunteistani riippumatta. Sitoudun käyttäytymään arvostavasti rakkaitani kohtaan.

5. Passiivis-aggressiiviset ihmiset eivät useinkaan laadi to do -listoja. Tehtävien ja sovittujen asioiden listaaminen voi auttaa muistamisessa ja lupausten pitämisessä. Itsetuntokin saa vahvistusta, kun yliviivailee hoidettuja asioita.

6. Millaiset ovat kuuntelemisen taitosi? Keskity kuuntelemaan kumppanisi jokaista sanaa.

7. Onko tässä parisuhteessa turvallista olla vihainen ja pettynyt? Mitä voi tapahtua, jos näytät tunteesi suoraan? Keskustelkaa ja rakentakaa tietoisesti ilmapiiriä, jossa kaikkien tunteiden ilmaisu on turvallista.

Kirjoittaja on vuorovaikutustaidoista kirjoittava tietokirjailija, taideterapeutti ja neuropsykiatrinen valmentaja.

Lue myös: Pus pus! Nyt äkkiä testaamaan, millainen pari olette!

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä