Punainen toimii heti, sininen on varovaisempi — tunne kumppanisi persoonatyyppi ja riitele paremmin

Riita kumppanin kanssa, ja vanha tuttu kaava toistaa itseään. Siinä missä sinä koitat vasta tarkentaa syitä, puolisosi on jo jyrännyt keskustelun ja vaatii vain suoria vastauksia. Erilaiset riitelytavat johtuvat todennäköisesti siitä, että kumppanisi persoonallisuustyyppi on aivan toisenlainen kuin omasi. Tiedätkö, miten dominoivan punaisen kanssa kannattaa keskustella, jos itse olet analyyttinen sininen?

Thomas Erikson on tutkija-kirjailija, jonka tuore kirja Psykopaatit ympärilläni (Atena) kertoo nimensä mukaisesti paitsi psykopaattisista henkilöistä, myös siitä, miten jokainen voi oppia tunnistamaan paremmin omia ja toisten toimintatapoja. Jo aiemmassa teoksessaan Idiootit ympärilläni Erikson puhui DISA-mallin neljästä eri värityypistä: ihmiset voidaan jakaa punaisiin, keltaisiin, sinisiin ja vihreisiin persooniin. Jaottelu perustuu William Moulton Marstonin tutkimuksiin. Kysyimme Eriksonilta, miten eri värityyppien tunnistaminen voi kehittää paremmaksi riitelijäksi parisuhteessa.

Vihreä yleisin persoonallisuustyyppi

Punaista persoonatyyppiä edustava henkilö on dominoiva, lujatahtoinen ja voimakasluonteinen. Hän toimii mieluummin nyt kuin hetken päästä, eikä pidä kiertelystä. Keltainen persoona ikävystyy myös liiallisesta pilkunviilauksesta, mutta hänestä tulee lämpimämpi ja avoimempi vaikutelma kuin punaisesta. Keltainen on se tyyppi, joka haalii ympärilleen paljon ihmisiä ja seisoo itse äänekkäimpänä porukan keskellä.

Tyypiltään vihreä persoona on ennen kaikkea vakaa ja sovitteleva. Hän ei halua joutua päätöksentekijäksi, vaan on parhaillaan tiimityöskentelyssä. Sinisen ihmisen tunnistat hänen äärimmäisestä rauhallisuudestaan: hän on perinpohjainen ja varovainen, ja saattaa varautuneisuudessaan vaikuttaa jopa etäiseltä.

Kaikkein yleisintä on vihreä käyttäytymismalli. 80 prosenttia kaikista ihmisistä on yhdistelmä kahdesta väristä, ja vain viisi prosenttia edustaa selvästi vain yhtä värityyppiä.

Toisen näkökulma tuntuu usein lähtökohtaisesti väärältä

Tilanne, jossa dominoiva ja vahvatahtoinen henkilö väittelee sovittelevaa ja harkitsevaa persoonaa vastaan, on parisuhteessa yllättävän tavallinen. Vastakohdat tunnetusti vetävät toisiaan puoleensa — esimerkiksi vihreä ja punainen värityyppi saattavat tuntea täydentävänsä toisiaan.

— Punainen persoona voi pitää vihreän miellyttävän rauhallista olemusta kiehtovana, ja kokea, että hän suorastaan tarvitsee vihreän vakautta oman persoonansa rinnalle. Vihreä persoona taas voi päin vastoin ajatella, että ihanaa, kun vierellä on päätöksentekijä, joka selvästi tietää mitä haluaa. Näin syntyy tasapaino, Erikson kertoo.

Vastakohtaisten persoonien välillä on selvää, ettei ristiriidoilta voi välttyä. Riidat johtuvatkin ihmisten erilaisista käyttäytymistavoista. Näemme asiat aina ensimmäisenä vain omasta näkökulmastamme, ja siksi toisen toiminta saattaa ihmetyttää ja tuntuu väärältä.

— Tämän ihmiset unohtavat liian usein. Yritämme tavoittaa toisen käyttämällä omia keinojamme sen sijaan että koittaisimme oikeasti ymmärtää toisen toimintaa.

Itsetuntemusta on syytä harjoitella

Eriksonin mukaan meidän tulisi miettiä enemmän sitä miten erilaisten persoonien kanssa kannattaa toimia. Lisäksi täytyy olla tietoinen omista toimintatavoistaan: miten minulla on tapana reagoida riitatilanteessa? Ongelma on siinä, että noin 95 prosenttia ihmisistä luulee hallitsevansa itsetuntemuksen.

— Sanoisin, että oikeasti vain noin 10-15 prosentilla on tarpeeksi itsetuntemusta. Sama asia kuin huumorintajun kanssa: kun kysytään, onko jollain huumorintajua, kaikki vastaavat aina ’kyllä’. Kuka nyt vastaisi, että ei, en ymmärrä vitsailua, Erikson sanoo.

Persoonallisuustyyppi puhumisen tueksi

Värijaottelu voi auttaa parisuhteessa siten, että kumppani pyrkii muokkaamaan käytöstään toisen persoonaan sopivaksi. Avoin ja puhelias keltainen voi vetää henkeä ja miettiä, toimisiko hieman rauhallisempi lähestymistapa varovaisen ja varautuneen sinisen persoonan kanssa. Vihreä persoona taas voisi koittaa olla jämäkämpi, kun riitelee punaisen kanssa. Kumppania ei pidä eikä tarvitse muuttaa, kun tietää, miten toista kannattaa lähestyä.

— Olen saanut sähköpostia, jossa kiitellään avioliiton pelastamisesta ja todetaan, että jes, puolisoni ei olekaan idiootti – hän on vain sininen persoona, Erikson kertoo.

Kielteisiä tunteita on turha yrittää lakaista syrjään ja tavoitella elämää ilman yhtäkään konfliktia. On opittava elämään elämää, johon kuuluu toisinaan epävarmuutta ja ja huolta — kuten niitä riitoja rakkaimman kanssa. Eriksonin mielestä tärkein oppi on kuitenkin se perinteinen.

— Kliseistä, mutta totta: parasta mitä kumppanit voivat tehdä on puhua toisilleen. Samaa sanovat kaikki terapeutista perheenjäseniin. Tämä on hyvää, tästä en tykkää. Kun teet näin, minusta tuntuu tältä.

— Todellisuudessa puhuminen ei ole aina niin helppoa. Mutta jo se, että tunnistaa kumppanin persoonallisuustyypin, antaa eräänlaisen kehyskirjan keskusteluille.

— Lisäksi kannattaa tarkkailla, miten toiselle puhuu. Jos itse on sininen, saattaa puhuessaan tarttua liikaa yksityiskohtiin. Esimerkiksi punaisen kanssa saattaa toimia suorempi ja ratkaisukeskeisempi puhetyyli, Erikson sanoo.