Parisuhde 05.08.2018 Päivitetty 02.03.2020

Teininä rakastuneet Ida & Joona: ”Muutimme yhteen vasta häiden jälkeen”

Kaksplus-lehden suosittu Minä ♥ sinua -sarja julkaistaan nyt myös verkossa. Ensimmäisenä parisuhteensa tarinan kertovat lukijamme Ida ja Joona. Rakkaudentäyteistä elokuuta!

Teksti
Riikka Heinonen
Kuvat
Niclas Mäkelä / Otavamedia

♥ Miten teistä tuli pari?

Ida: Tapasimme seurakunnan nuortenillassa Kouvolassa. Ihastuimme ensisilmäyksellä, mutta koitimme jarrutella, että emme kiirehtisi suhteeseen. Olimme tuolloin vasta 17-vuotiaita.

Joona: Hidastelu ei onnistunut kovin hyvin, sillä aloimme seurustella melkein saman tien. Menimme naimisiin heti, kun olimme täysi-ikäisiä. Muutimme yhteen vasta häiden jälkeen.

♥ Mihin ihastuit toisessa?

Ida: Joonalla oli pilkettä silmäkulmassa. Hän on edelleen vauhdikas tyyppi, enkä ole vielä yhdeksässä vuodessa ehtinyt kyllästyä häneen. Joonan kanssa ei tule tylsää päivää.

Joona: Huomasin heti, että Ida oli hyvännäköinen tyttö ja on sitä toki edelleen. Samanlainen huumorintaju ja kiinnostus musiikkiin ovat yhdistäneet meitä alusta saakka.

♥ Miten teistä tuli perhe?

Ida: Joona on aina viihtynyt töissä ja ystäviensä seurassa, joten olen välillä tuntenut oloni yksinäiseksi. Kun esikoisemme Oiva syntyi vuonna 2014, suhteemme parani, sillä minulla riitti puuhaa vauvan kanssa, enkä enää vain odottanut Joonan kotiinpaluuta.

Joona: Lapsen saaminen oli yhteinen päätöksemme, mutta Ida oli meistä se, joka poti vauvakuumetta. Toimin yrittäjänä ja siksi vastustin aluksi lapsen hankkimista. Vähitellen aloin itsekin kaivata elämääni pysyvyyttä. Pian olinkin kahden lapsen isä: kuopuksemme Ulpu syntyi vain puolitoista vuotta Oivan jälkeen.

Suhteemme vaikeina aikoina mietimme, kannattaako meidän jatkaa yhdessä. Selvisimme kriisistä puhumalla, ja pian tunteet heräsivät jälleen.

♥ Merkittäviä hetkiä suhteessanne?

Ida: Joona työskenteli Oivan vauvavuonna Helsingissä ja tuli Kouvolaan vain viikonlopuiksi. Päätimme hypätä yhdessä tuntemattomaan ja aloittaa uuden elämän Helsingissä. Ulpun vauva-aika oli vaikeaa, sillä tyttö kärsi suolioireisesta allergiasta. Silloin meidän piti todella vetää yhtä köyttä. En olisi jaksanut ilman Joonan tukea.

Joona: Lasten saaminen on opettanut minua ajattelemaan, että elämässä on muutakin kuin työ. Ennen lapsia elämäni oli tiivistahtista, mutta lasten myötä olen oppinut hidastamaan vauhtia.

♥ Mistä riitelette?

Joona: Minusta tuntuu, että aina kun tulen töistä kotiin, kotona odottaa uusi työmaa. Minua rasittaa se, ettei minulla ole tarpeeksi vapaa-aikaa. Yritämme tsempata toisiamme ja puhaltaa yhteen hiileen. Luovuttaminen ei ole meille vaihtoehto.

Ida: Kinastelemme usein siitä, kumpi on väsyneempi. Tiedän toki, että se ei johda mihinkään. Suhteemme vaikeina aikoina mietimme, kannattaako meidän jatkaa yhdessä. Selvisimme kriisistä puhumalla, ja pian tunteet heräsivät jälleen.

♥ Mikä on parasta yhdessäoloa?

Ida: Käymme viikonloppuisin koko perheen kanssa puistossa ja ravintolassa syömässä. Joona on lämmin ja rakastava isä, joka heittäytyy vauhdikkaasti leikkeihin lasten kanssa.

Joona: Kahdenkeskistä aikaa meillä on vain harvoin, sillä tukiverkkomme jäivät Kouvolaan. Pääsemme karkaamaan kaksin elokuviin, syömään tai sup-lautailemaan, jos vanhempamme tulevat hoitamaan lapsia. Olemme saaneet lapset nuorina, joten olemme jo nelikymppisinä vapaita.

♥ Mitä olette toisiltanne oppineet?

Joona: Ida on opettanut minut arvostamaan perhettä ja nauttimaan kotona olemisesta sen sijaan, että viilettäisin koko ajan jossain. Olemme erilaisia, mutta täydennämme toisiamme.

Ida: Meillä on selkeä työnjako: Joona käy töissä ja pyörittää taloutta, minä hoidan kodin ja lapset. Tosin nyt kun minulla on alkanut erityispedagogiikan opinnot, Joona on luonnollisesti ottanut enemmän vastuuta.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X