Monen projektin mies Antti Luusuaniemi: ”Olisi kamalan tylsää, jos minulle ei olisi suotu näin ihanaa perhettä”

Näyttelijä ja kotimaisen elokuvafestivaali Red Carpetin tuottaja ja Syke-sarjan lääkärinä hurmannut Antti Luusuaniemi haaveilee kiireettömästä arjesta perheen kanssa.

Teksti Riikka Heinonen
antti-luusuaniemi
Antti Luusuaniemi ei kaipaa lastensa vauva-aikoja. –Saan onneksi halata heitä edelleen, hän sanoo.

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?

– Haaveilen kiireettömämmästä arjesta. Kiinnostavia projekteja on käynnissä useampia. Tuottamani kotimaisen elokuvan festivaali Red Carpet vie nyt suuren osan ajastani. Elokuvafestivaali järjestetään toista kertaa elokuun lopussa Hyvinkäällä. Halusin perustaa elokuvafestivaalin, koska Suomesta puuttui kokonaan alan ihmisiä ja elokuvayleisöä yhteen kokoava isompi tapahtuma.

Mitä kaikkea Red Carpetissa nähdään tänä vuonna?

– Festivaaleilla on käytössä kahdeksan elokuvasalia, joten elokuvia nähdään runsaasti. Joukossa on myös kolme ennakkonäytöstä, Olavi Virrasta ja Jari Sarasvuosta kertovat elokuvat ja ohjaaja Markku Pölösen odotettu paluuelokuva Oma maa. Elokuvien lisäksi järjestetään useita konsertteja, joissa esiintyvät muun muassa Kaija Koo, Reino Nordin, Samuli Edelmann, Michael Monroe ja Pete Parkkonen.

Miten yhdistät työn ja vanhemmuuden?

– Niiden yhteensovittamisessa on haastetta, sillä olen monessa mukana. Näyttelemisen ja elokuvafestivaalin järjestämisen ohella käsikirjoitan ja tuotan. Red Carpet on sen verran suuri tapahtuma, että sen järjestäminen kävisi jo ihan kokopäivätyöstä. Toivon, että voisin kotona ollessani keskittyä vain perheeseeni ja lapsiini, mutta joudun usein opettelemaan vuorosanoja ja vastailemaan sähköposteihin myös kotona.

Saatteko puolisosi Lilin kanssa sovitettua aikataulut helposti yhteen?

– Onneksi saamme, ja meillä on myös varsin toimiva tukiverkko. Vanhemmistani on ollut matkan varrella paljon apua. Lapset ovat tottuneet turvallisiin aikuisiin ympärillään, eivätkä ole moksiskaan jäädessään mummille ja vaarille hoitoon. Onhan se aikamoinen paletti pyöritettäväksi, kun on lapsia ja harrastuksia ja vanhemmat tekevät paljon töitä. Toisaalta olisi aivan kamalan tylsää, jos ei olisi suotu näin ihanaa perhettä. En tiedä, jaksaisinko enää sellaista täysin vapaata elämää.

Kaipaatko vielä lastesi vauva-aikoja?

– En kaipaa vauva-aikoja takaisin. Saan onneksi halia lapsiani edelleen, vaikka 12-vuotias Ella onkin jo pian minun mittaiseni. Molemmat lapsemme olivat helppoja vauvoja. Heillä ei ollut koliikkia, eivätkä yövalvomiset poikenneet lapsiperheen perusvalvomisista. Silloin kun Ella oli ihan pieni vauva, minulla oli samaan aikaan komedian kuvaukset ja kesäteatteriesitys. Heräsin joka aamu viideltä kuvauksiin ja ajoin sieltä suoraan kesäteatteriin. Illalla olin niin väsynyt, että nukahdin saman tien, kun sain graavilohivoileivän käteeni ja vauvan syliini.

Kenen puoleen käännyt, kun tarvitset tukea?

– Käännyn silloin vaimoni Lilin puoleen. Voin puhua hänen kanssaan aivan kaikesta. Myös veljeni on minulle tärkeä tukija. He ovat kaksi henkilöä, joille näytän väsymykseni. Vaimoni on kotoisin Unkarista, ja hänen vanhempansa asuvat siellä edelleen. Aina kun käymme vierailulla heidän luonaan, saamme viettää vaimoni kanssa runsaasti aikaa yhdessä, sillä isovanhemmat haluavat hoitaa lapsia aivan koko ajan.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä