Mikä mahtava oivallus: uhmaikäisen kasvatuskeinot toimivat myös töissä!

Kahden pienen lapsen äiti Anni Erkko ymmärsi, että vanhemmilla on taitoja, jotka ovat kullanarvoisia työelämässä.

Teksti Piia Sainio
Uhmaikäinen poika
Uhmäikäisen kanssa toimiminen opettaa aikuiselle töissä tarpeellisia ihmissuhdetaitoja.

Uhmaikä on lapsen kehityksen kannalta tarpeellinen ja hyödyllinen vaihe. Mutta kukapa olisi uskonut, että se voisi olla hyödyllinen vaihe myös vanhemmille?

Muutama vuosi sitten toimittaja Anni Erkolle tuli töihin puhelu, jonka hän muistaa edelleen hyvin.

Eräs haastateltava oli niin vihainen, että huusi puhelimessa. Anni kuunteli ryöpytystä vaikkei aluksi edes tiennyt, mitä asia koski.

– Tajusin, että minun ei kannata kiihtyä yhtään, koska toinen on todella kiihtynyt. Huomasin noudattavani samaa kaavaa kuin uhmaikäisen kanssa.

Hyväksy toisen tunteet

Ensinnäkin oli hyväksyttävä se, että toinen on todella vihainen. Se oli asia, jolle ei voinut tehdä mitään juuri sillä hetkellä. Toiseksi Anni keskittyi kuuntelemaan, mitä toinen sanoi.

– Sen jälkeen sanoitin tämän hyvin suuttuneen aikuisen ihmisen tunteita. Sanoin, että huomaan sinun olevan todella vihainen, ja pahoittelin. Hän rauhoittui heti.

Jätä oma mielipaha sivummalle

Kun keskustelukumppani oli rauhallisempi, Anni pääsi pikkuhiljaa kärryille siitä, mitä asia itse asiassa koski.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun huomasin tekeväni töissä samaa kuin kotona kolmivuotiaan kanssa. Sanoitin toisen tunteita ja yritin ymmärtää häntä, vaikka minusta tuntuikin ikävältä, että hän huusi minulle, Anni Erkko sanoo.

– Sen sijaan, että olisin keskittynyt omaan mielipahaani, yritin auttaa häntä eteenpäin. Tein selväksi, että kuulen ja kuuntelen.

Kotona lapsen kanssa hyväksi havaittu toimintatapa oli tuottanut tuloksia myös työpaikalla.

Anni Erkko

Anni Erkko haastatteli menestyneitä uraa tekeviä äitejä kirjaansa Uraäidin selviytymisopas.

Kehumalla parempia tuloksia kuin käskemällä

Sittemmin Anni Erkko on vaihtanut työpaikkaa ja toimii nykyään viestintäasiantuntijana OP-ryhmässä. Tänä keväänä häneltä julkaistiin kirja Uraäidin selviytymisopas – tarinoita ruuhkavuosien kuningattarilta.

Sitä varten hän haastatteli naisia, joilla oli pieniä lapsia ja jotka tuntuivat yhdistävän perhe-elämän vaivatta työelämään.

Annin lapset ovat nyt 3- ja 5-vuotiaita. Samaan aikaan kun hän on tasapainoillut lasten oikkujen ja katkonaisten yöunien kanssa, Anni on saanut työurallaan lisää vastuuta. Kauppalehti Optiossa hän aika ajoin hän tuurasi esimiestään.

Myös esimiestyössä olivat käytössä samat metodit kuin lasten kanssa.

– Kehumalla ja pyytämällä vain yksinkertaisesti sai parempia tuloksia kuin käskemällä.

Monissa kasvatusoppaissakin kehotetaan kiinnittämään huomiota hyvään ja jättämään huono käytös vähemmälle.

– Ei lapsellekaan sanota, että olet tosi huono, tee kaikki toisin. Jos minun piti töissä antaa korjaavaa palautetta toimittajalle, kehuin ensin tekstiä ja kerroin sitten, miten siitä voisi tehdä vielä paremman.

Uhmaikä ei katso keinoja

Ratkaisukeskeisyys on yksi olennaisimmista asioista, jonka lapset opettavat vanhemmilleen.

– Jos pitää saada hirveässä kiireessä kaksi lasta kuravaatteisiin, käyttöön otetaan ne keinot, joilla tavoite saadaan täyttymään. Silloin ei mietitä omia tuntemuksia tai sitä, meneekö kaikki ”by the book”.

Tarvittavien keinojen löytäminen on myös työelämässä tärkeä taito, vaikka tiettyjä sääntöjä pitääkin noudattaa.

Koska pienten lasten vanhempi pystyy harvoin venyttämään työpäiväänsä, hänen on löydettävä ne keinot, joilla töissä päästään päämäärään nopeasti ja tehokkaasti. Silloin myös luovuus tulee käyttöön.

Äitien kiistaton valttikortti työelämässä onkin, että heillä on kokemusta uhmaikäisten kanssa toimimisesta mitä kummallisimmissa tilanteissa.

Lapset ovat opettaneet suhteellisuudentajua

Lapset ovat muuttaneet myös Annin suhdetta työhön.

– Ennen lapsia työn merkitys elämässäni oli ylikorostunut. Lapset ovat opettaneet minulle suhteellisuudentajua. Olen oivaltanut, mikä työelämässä on tärkeää.

Silti työntekoon liittyy edelleen vahvoja tunteita.

– Suhtaudun intohimoisesti työhöni. Lapset eivät saaneet ajattelussani aikaan sellaista muutosta, että työ olisi vain työtä. Sen sijaan minulle on kehittynyt taito erottaa olennainen epäolennaisesta.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä