Mitä pitää huomioida, kun lapsia vahtii rannalla? Kokenut hengenpelastaja kertoo, mikä yhdistää monia lasten hukkumistapauksia

Rannalla tai uimahallissa vanhemmilta vaaditaan läsnäoloa ja suullisesti sovittua työnjakoa.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat iStock
Hyvä uimataito on paras keino ehkäistä hukkumisia.

Kelit ovat lämmenneet, ja uimaranta kutsuu perheitä. Lasten uimataito kuitenkin vaihtelee. Mitä vanhemman tulee huomioida, kun hän valvoo vedessä touhuavia lapsia? Asiantuntija, Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Anne Hiltunen vastaa.

Kuinka lähellä uivaa lasta pitää olla?

Uimataidottomasta lapsesta tulee olla käsivarren mitan päässä.

– Hyvä ohjenuore on myös se, että lapsi on aina aikuisen ja rannan välissä. Vanhempi on tällöin pidemmälle vedessä ja hahmottaa paremmin, missä kohtaa vesi syvenee, Anne Hiltunen kertoo.

Lasten hukkumistapauksia yhdistää Hiltusen mielestä monesti yksi seikka. Rannalla ollessa on ollut epäselvyyttä siitä, kuka aikuisista katsoo lasten perään.

– Aikuisia on ollut porukassa useampia, ja on ajateltu, että toinen valvoo. On siis tärkeää sopia selkeästi, kuka vahtii ketäkin.

Mihinkään muuhun aikuinen ei voi lasten kanssa uimassa ollessaan syventyä.

– Aikuisen pitää olla läsnä tilanteessa. Ristikoita ei sovi täytellä, eikä räplätä puhelinta tai lukea. Huomio pitää olla lapsessa.

Onko eroa sillä, uivatko lapset uimahallissa vai rannalla?

Uimahallissa on valvoja paikalla, kuten myös monilla suosituilla uimarannoilla.

– Ei voi kuitenkaan ajatella, että valvoja pystyisi toimimaan lapsenvahtina. Rannoilla tai hallissa saattaa olla parhaimmillaan satoja tai jopa tuhansia ihmisiä, joten valvojat eivät yksinkertaisesti pysty huomioimaan kaikki koko aikaa, Anne Hiltunen sanoo.

Hänellä omakohtainen kokemus läheltä piti -tilanteesta vuosikymmenen takaa. Hiltusen uinninvalvontavuorolla halliin saapuivat sisarukset, joista toinen oli uimataidoton. Lapset tulivat ilman aikuista uimaan. Pienempi, uimataidoton, jouduttiin pelastamaan vedestä.

– Lapset uivat vanhempien vastuulla – olivatpa he sitten uimahallissa tai rannalla.

Hätätilanteessa hallissa on toki se ero, että vesi on kirkasta ja yllättäviä virtauksia ei ole, jotka hankaloittaisivat pelastustoimenpiteitä.

Hyvä uimataito pitää pinnalla

Uimataidoton lapsi vaatii aikuisen jatkuvaa valvontaa.

Kuinka monta lasta yhden aikuisen vastuulla voi olla?

Riippuu paljon lapsen uimataidosta ja iästä, voiko yksi aikuinen vahtia usempaa lasta vai pitääkö jokaisella lapsella olla oma vahtinsa.

– Olin itse juuri uimassa kahden lapseni kanssa, ja mukana oli myös 9-vuotias naapurintyttö, joka on jo hyvä uimari. Heidän kanssaan pystyin hyvin olemaan kärryillä siitä, mitä he puuhaavat vedessä.

Milloin lapsen voi päästää uimaan ilman aikuista?

Lapsen täytyy ehdottomasti olla uimataitoinen, jotta hän voi lähteä uimaan ilman aikuista.

– Jos kouluikäiset lapset menevät kaveriporukalla pulikoimaan, kaikkien pitää olla uimataitoisia ja vastuullisesti käyttäytyviä. Myös lapsen temperamentti ja ikä vaikuttavat siihen, onko hän valmis menemään uimaan ilman aikuista.

Yksin Hiltunen ei päästäisi uimaan edes aikuista. Lähettyvillä tulee aina olla joku, joka voi tarvittaessa auttaa ja hälyttää apua.

Uimahallien käytänteet siitä, pääseekö lapsi yksin uimaan, voivat vaihdella.

Esimerkiksi Helsingin urheiluhallien järjestyssäännöissä todetaan: ”Alle 10-vuotias voi tulla yksin uimaan, jos hän osaa uida ja hänellä on mukana vanhempien allekirjoituksella ja yhteystiedoilla varustettu lappu.”

Paras suoja on hyvä uimataito

Vedessä oleilua ja uimista ei kannatta kuitenkaan mustamaalata. Uiminen on hyvää liikuntaa ja tärkeä taito.

– Lapsen kanssa kannattaa opetella uimista tai sitten lapsen voi viedä uimakouluun. Uimisen oppii vain uimalla. Hyvä uimataito on tärkein onnettomuuksia ehkäisevä tekijä.

Hiltunen kehottaa myös kokeilemaan käsikellukkeita tai pelastusliivejä rannalla ollessa.

– Ne voivat helpottaa omalta osaltaan uimaan opettelua. Lisäksi ne antavat lisäaikaa pelastamiseen, jos lapsi on hukkumaisillaan.

Pohjoismainen uimataidon määritelmä kuuluu seuraavasti: ”Uimari, joka veteen pudottuaan ja pintaan päästyään pystyy uimaan 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen.”

Lähde: Suomen uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry, suh.fi

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä