Vanhemmuus 18.03.2019 Päivitetty 11.04.2023

Erityisherkän äidin arki: ”Syön välillä yksin, sillä muiden syömisen äänet häiritsevät”

Erityisherkkyydestä puhutaan nyt paljon. Mutta miten erityisherkkyys näkyy ja vaikuttaa lapsiperhearjen pyörteissä? Kaksi äitiä kertoo, kuinka erityisherkkyys vaikuttaa heidän vanhemmuuteensa.

Teksti
Kia Toivanen
Kuvat
iStock
3 kommenttia

Henna Rantala, 33, on työssäkäyvä kahden lapsen äiti. Perheen 6- ja 3-vuotiaat pojat käyvät arkena eskarissa ja päiväkodissa, ja kiireinen yrittäjä-aviomies ja Henna pyrkivät jakamaan arjen vastuita niin, että Hennan erityisherkkyys tulee otetuksi niissä huomioon.

– Itselläni arkeen vaikuttaa eniten se, että kestän huonosti arjen hälinää, meteliä ja hektisyyttä. Se on vain korostunut lasten saamisen jälkeen – tarvitsen paljon omaa aikaa. Se on tietysti lapsiperhearjessa suuri haaste.

Tämän vuoksi perhe on järjestänyt asiat niin, että kun työpäivän jälkeen perhe on taas koolla, Hennan mies viettää aikaa poikien kanssa. Hennan vastuulla on puolestaan ruoanlaitto.

– Sillä tavalla saan pienen nollauksen heti, kun tulen töistä, Henna kertoo.

Myös aamulla Henna varaa reilusti aikaa vain itselleen.

– Herään joka aamu 45 minuuttia ennen lapsia, jotta saan tehdä omat aamutoimeni rauhassa. Päivä alkaa huonosti, jos pitää toimia häslingissä.

Päivien suurin rutistus koittaa ilta-aikaan, kun lapset laitetaan nukkumaan. Henna kertoo kuormittuvansa kanssakäymisestä ja kiireestä, ja lasten väsymyksestä johtuvat kinastelut tuntuvat raskailta. Hän ottaa helposti syyn niistä itselleen, vaikka tietäisi, ettei siitä ole todella kyse.

– Ilta-aika on täynnä pieniä hommia ja seuraavan päivän valmistelua. Viimeistään yhdeksältä illalla meillä pitää olla hiljaista, jotta saan tarpeeksi aikaa palautua.

Ääniherkkyys vaikuttaa päivien kulkuun

23-vuotias kahden lapsen äiti Heidi on tällä hetkellä kotona 1,5-vuotiaan tyttärensä kanssa. Viisivuotias esikoispoika käy minieskarissa ja mies on päivät töissä.

Myös Heidi kuormittuu ihmiskontakteista ja melusta ja viettää aikaa mieluiten kodin rauhassa. Erityisen herkkä Heidi on kuitenkin hiljaisemmille äänille, ja tämä vaikuttaa perheen arkitoimiin.

– Joudun välillä siirtymään syömään yksin, sillä muiden syömisen äänet häiritsevät. Myös kuiskaukset sattuvat korviin, Heidi kertoo.

Heidillä on misofonia, joka tarkoittaa sitä, että aivot ovat herkistyneet osalle jokapäiväisistä äänistä ja saavat ihmisten niin kutsuttuun taistele tai pakene -tilaan. Heidi kulkee lastensa kanssa julkisilla kulkuvälineillä, mutta välillä ääniherkkyys aiheuttaa hankalia tilanteita.

– Yksin liikkuessani minulla on aina kuulokkeet päässä. Bussissa ei voi sanoa kanssamatkustajalle, että älä syö. Myös vahvat hajut, kuten hajuvesi tai tupakka häiritsevät. Tällaisissa tilanteissa poistun bussista ja kävelen loppumatkan.

Heidin vaatteiden täytyy olla päällä mukavat: farkut tai sukat ovat kauhistus. Nämä ominaisuudet ovat seuranneet Heidiä jo lapsuudesta asti, ja välillä niiden takia on myös ulkopuolinen olo.

– Kun olin pieni, minua pidettiin usein outona ja kehotettiin vain olemaan kunnolla. Nämä tuntemukset ovat kuitenkin täysin tosia, eikä niitä voi kytkeä pois päältä.

”Ajattelen aivan liikaa”

Erityisherkkyyden piirteisiin kuuluu tarkka havainnointikyky sekä tiedon tavanomaista syvällisempi prosessointi. Erityisherkät ihmiset ovatkin usein hyvin pohdiskelevia ja hyviä tunteiden sekä muiden ihmisten analysoijia. Sekä Henna että Heidi kertovat, kuinka he lukevat omia lapsiaan jatkuvasti ja miettivät, miten heidän toimintansa vaikuttaa lapsiin nyt ja tulevaisuudessa.

– Ajattelen asioita aivan liikaa. Analysoin lapsia ja heidän tunteitaan jatkuvasti ja poden syyllisyyttä, Heidi toteaa.

Heidi on huomannut syyllistävänsä itseään siitä, jos perhe menee ulos syömään kotiruuan sijaan. Myös lapsen oppimiseen liittyvät tavalliset haasteet kääntyvät pään sisällä usein ajatukseksi, että Heidi on tehnyt äitiydessään virheitä, minkä takia jokin on lapselle hankalaa.

Hennalla puolestaan syyllisyydentunto koskee erityisesti tunnetta siitä, ettei hän vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa ja ole läsnä. Henna on huomannut jopa ajattelevansa, miksi hänelle on ylipäätään suotu lapsia, kun hän ei meinaa jaksaa.

– Minulla on jatkuva huono omatunto. Huono äiti -tuntemukset puskivat esiin varsinkin lasten vauva-aikana, sillä lapsi oli todella kiinni ja riippuvainen minusta vuorokauden ympäri.

Lopulta Henna koki uupumuksen, sillä omia hetkiä ja aikaa ei ollut tarpeeksi.

– Ajattelin pitkään, että minussa on jotain vikaa. Vasta viimeisen vuoden aikana löysin selityksen, kun avasin Pölyä pinnoilla -blogissani tuntemuksiani. Sain paljon viestejä, että kirjoitukseni perusteella kuulosti siltä, että voisin olla erityisherkkä, Henna kertoo.

Omille tuntemuksille löytyi lopulta nimi

Hennalle aukesi viestien myötä täysin uusi maailma, josta hän tunnisti itsensä. Nyt ajateltuna huono äiti -tuntemusten pahimman shokin lasten vauva-aikana olisi voinut välttää, jos erityisherkkyyden olisi tunnistanut jo aikaisemmin.

– Aikaisemmin ajattelin, että olen ainoa, joka tuntee näin. Vertaistuesta on ollut suuri apu.

Heidi puolestaan sai käsiinsä kirjan, jossa kerrottiin erityisherkkyydestä. Hän alkoi etsiä aiheesta lisää tietoa, ja huomasi saavansa erilaisista testeistä vahvat erityisherkkyyden pisteet. Omalle ulkopuolisuuden tunteelle löytyi vihdoin nimi.

Erityisherkkyys-termi voi kuitenkin jännittää muita ihmisiä, Heidi on huomannut.

– Välillä huomaan, että jotkut sukulaiset ovat varovaisia kanssani ja kuvittelevat, että esimerkiksi suutun helposti – vaikka minulla on lehmän hermot! Välillä ahdistaa, että miksi he kohtelevat minua eri tavalla ja varovat vain, koska olen erityisherkkä.

Erityisherkkyys on Suomessa vielä melko uusi nimike ja puheenaihe, mutta lyhyessä ajassa yhä useammat ovat tunnistaneet itsessään erityisherkkyyden piirteitä. Onko erityisherkkyys tämän aikakauden juttu?

Molemmat naiset uskovat erityisherkkyyttä olleen aina. Nyt on vain tullut enemmän tilaa olla juuri sellainen kuin oikeasti on, eikä omaa herkkyyttä tarvitse enää yrittää peitellä tai tukahduttaa.

Ympäröivässä yhteiskunnassa on kuitenkin myös paljon paineita ja vaatimuksia, jotka voivat tuoda esille erityisherkkyyteen liitettäviä piirteitä.

– Elämä on tänä päivänä tosi hektistä ja erilaisia ärsykkeitä on paljon. Vanhemmilta vaaditaan intensiivisen vanhemmuuden ihannetta, ja toisaalta kaikki myös haluavat olla mahdollisimman hyviä vanhempia, Henna toteaa.

Erityisherkkyys ei ole heikkous

Miten naiset ovat kokeneet, että erityisherkkyys on lopulta vaikuttanut heidän äitiyteensä?

Hennan perhe ei juokse viikonloppuisin yleisötapahtumissa tai lapsille suunnatuissa sisäleikkipuistoissa; Prismassa käynti on kuormittavuudeltaan riittävää. Päivän mittaan otetut pienet hengähdystauot auttavat Hennaa jaksamaan arjen pyörityksen.

Erityisherkkyyden ansiosta Henna kokee ymmärtävänsä lapsiaan paremmin, sillä lapsen tunteeseen meneminen on helppoa.

– Koen, että pystyn tuomaan lapsille oppia ja ymmärrystä siitä, että meitä ihmisiä on erilaisia, Henna kertoo.

Myös Heidi jakaa saman ajatuksen. Hänen ihmistuntemustaan ja tuntosarviaan on kehuttu myös työelämässä, ja kotona toimitaan lasten tunteet etusijalla.

Heidi saa mielihyvää taiteesta ja taidegallerioissa sekä museoissa käymisestä, joten koko perhe vierailee niissä keskimääräistä useammin. Äänistä tuleva kuormitus on puolestaan asia, jota on vaikea nähdä positiivisessa valossa. Usein huumori kuitenkin auttaa vaikeissa tilanteissa.

Erityisherkkä ihminenkin voi olla ekstrovertti tai introvertti, fyysisesti vahva tai heikko samalla tavalla kuin muutkin, Heidi muistuttaa. Oma elämä riippuu siitä, miten piirteet valjastaa käyttöönsä:

– Herkkyys ei ole heikkoutta.

Kommentit (3)

Aika monet erityisherkkyyden pirteet ovat paljon päälekkäin autismin kirjon piirteiden kanssa. Itse luulin vuosia olevani erityisherkkä, mutta olinkin autistinen. Kesti vaan kauan päästä eroon siitä sisäistetystä stigmasta ja rajoittuneesta mielikuvasta, mikä minulla oli autismista. Jos katsoo erityisherkät.fi sivun perusteluita sille, miksi se ei ole autismia, oikeastaan vain yhdessä on perää. Autisteilla voi olla hyvä mielikuvitus ja moninaiset mielenkiinnonkohteet. Itse myös koen olevani suhteellisen hyvä arvaamaan muiden mielialoja ja oppimaan sosiaalisten kanssakäyntien kaavoja ja sääntöjä.

Mikä taho tekee tämän erityisherkän diagnoosin? Yleislääkäri, psykiatri vai neuvola? Tuntuu että näitä erityisherkkiä on nyt joka puolella somessa samaan tapaan kuin muutama vuosi sitten joka toinen oli narsisti.

En itsekään tykkää melusta, mässyttävistä ihmisistä, rutiinit on pop ja kaipaan omaa aikaa. Olenko siis itsekin erityisherkkä?

Hei. Erityisherkkyys ei ole sairaus. Sitä ei diagnosoida. Voit kuitenkin tehdä Elaine A. Aronin testit netistä, ja lukea hänen kirjansa. Erityisherkkyys huomattiin ensin kapusiiniapinoilla. Sen jälkeen sitä tutkittiin enemmän ja huomattiin että jokaisessa eläinkunnan ryhmässä on erityisherkkyyttä noin 15—20%. ☺️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X