Millaista on olla erityisherkkä vanhempi? ”Kun tekee asiat hyvin, se riittää”

Erityisherkkä tarvitsee runsaasti palautumisaikaa jaksaakseen arjessa. Asiantuntija rohkaisee erityisherkkää olemaan armollinen vanhemmuudessaan. Täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella.

Teksti Inka Ikonen
erityisherkka
Erityisherkän vanhemman täytyy huolehtia huolellisesti omasta jaksamisestaan.

Ihmiset ovat eri tavoilla herkkiä. He, joilla on paljon erilaisia tai vahvoja herkkyyteen liittyviä piirteitä, voivat kokea olevansa erityisherkkiä.

Erityisherkkä voi reagoida muita herkemmin aistiärsykkeisiin, ympäristöön, sosiaalisiin tilanteisiin ja tunnetiloihin. Arki voi tuntua vuoristoradalta.

– Erityisherkkä kuormittuu vastaanottamastaan tunneinformaatiosta, ja kuormaa kertyy helposti enemmän kuin vähemmän herkillä ihmisillä. Osa erityisherkistä reagoi hyvinkin voimakkaasti, pitkäkestoisesti ja kielteisesti muiden silmissä aika pieniin asioihin, Mehiläisen psykologi Martina Salvén sanoo.

Erityisherkkyys on osin aivojen rakenteesta johtuvaa eli aivot reagoivat voimakkaammin esimerkiksi aistimiinsa tunteisiin. Osin se on perimästä johtuvaa, ja myös ihmisen elinympäristö kuten esimerkiksi lapsuudenkodi tunneilmasto voi vaikuttaa herkkyystuntemuksiin.

Erityisherkkä vanhempana

Erityisherkkä tyypillisesti tulkitsee tarkkaan kasvojen ilmeitä. Erityisherkälle vanhemmalle oman lapsen ilmeiden ja tunteiden jatkuva tulkitseminen voi aiheuttaa ahdistusta.

– Jos lapsi on suuttunut tai ärtynyt, erityisherkkä vanhempi ottaa lapsen käytöksen helpommin henkilökohtaisesti.

Erityisherkän on myös vaikea sietää epätietoisuutta.

– Vanhempi saattaa miettiä kovasti, mitä lapsi hänestä ajattelee. Voi toki olla utelias ja kysyä, mutta ei voi koskaan todella tietää, mitä toisen mielessä tapahtuu, Salvén sanoo.

Jos vanhempi miettii liiaksi lapsen mielipidettä itsestään, kasvatustehtävä voi häiriintyä. Vanhemman velvollisuus kun on tehdä välillä myös päätöksiä, joista lapsi ei pidä.

Riittävän hyvä vanhemmuus

Kuten me kaikki, myös erityisherkät vanhemmat haluavat kokea olevansa hyviä vanhempia. Tällöin on olemassa riski perfektionismiin: vanhemmalla on kova tarve tehdä kaikki asiat oikein ja etsiä runsaasti tietoa lapsen kasvatukseen liittyen.

– Vanhempi voi pohtia näitä asioita niin kauan, että on aivan puhki eikä saa enää kiinni siitä, mitä itse haluaa. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää uskaltaa luottaa itseensä ja löytää oma ääni vanhempana, Salvén ohjeistaa.

Hän nostaa esiin termin good enough mothering eli riittävän hyvä äitiys. Kun asiat tekee tarpeeksi hyvin, se on parasta lapsen kehitykselle.

– Jos vanhempi ymmärtäisi kaikkia lapsen tarpeita ja tunteita, lapsen ei tarvitsisi kehittää puhettaan ja liikkeitään. Mutta kun olemme riittävän hyviä, luomme lapselle mahdollisuuksia: lapsi alkaa osoittaa sormella haluamaansa, kieli kehittyy ja hän opettelee liikkumaan.

Olenko erityisherkkä vai introvertti?

Tuntuuko, ettet tiedä, oletko erityisherkkä, introvertti vai kenties molempia? Salvén ei näe estettä sille, etteikö voisi olla molempia. Eri ihmiset ja tilanteet nostavat meissä esiin eri piirteitä.

– Oleellista on, että introvertti viihtyy nimenomaan yksin ja kuormittuu ylipäätään sosiaalisista tilanteita, kun taas erityisherkkä kokee sosiaalisissa tilanteessa ilmeneviä tunteita voimakkaasti, Salvén selventää.

– Introvertti toteaa, että tämä on väsyttävää, menee kotiin ja lepää. Erityisherkkä taas alkaa pyöritellä mielessään kokemaansa ja sanomaansa: “Mitä muut ajattelivat, mitä sanoin, sanoinko huonosti…”

Erityisherkän vanhemman on tärkeää järjestää omaa aikaa palautuakseen ja jaksaakseen. Rauhoittua ja latautua voi esimerkiksi joogaten, lukien kirjaa tai lähtien kävelylle kaverin kanssa.

Oletko erityisherkkä? Haluatko jakaa tarinasi? Ota yhteyttä toimitukseen.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä