Fitness-tähti Mari Valosaari hankki avukseen au pairin: ”Hallitsen kaaosta sulkemalla silmäni”

Fitness-tähtenä tunnetuksi tulleella Mari Valosaarella on monta rautaa tulessa. Kahden pienen lapsen äiti on yrittäjä, juontaja ja bloggaaja. Vauva-ajan sumu on onneksi väistymään päin, ja arjen hoidossa apuna on au pair.

Teksti Oili Urmas
Kuvat Heli Hirvelä / Otavamedia ja Mari Valosaaren kotialbumi
mari valosaari pääkuva
Mila, 3, ja Mio, 1, pitävät Mari Valosaaren arjen vauhdikkaana.

”Vaikeinta äitiydessä on tehdä oikeita päätöksiä. Mietin, miten paljon lapsia pitää rajoittaa. Minusta he saavat välillä riehua, mutta pähkäilen, missä kohtaa pitäisi puuttua peliin, jotta leikki ei mene liian hurjaksi. Olen mielestäni pärjännyt toistaiseksi ihan hyvin. Mila on hyvin käyttäytyvä ja tottelevainen lapsi, vaikka kyllä hän osaa pistää vastaankin.

Nyt nukumme taas mieheni Jontten kanssa samassa sängyssä, sillä hankimme uuden vuoteen. Entinen sänky oli Jontten mielestä niin huono, että hän yöpyi mieluummin sohvalla. Lapset ovat nukkuneet omissa sängyissään noin kolmen kuukauden iästä asti. Kun vauva alkoi pyöriä vieressä, pelkäsin hänen putoavan sängystä. Oli aika siirtää hänet omaan sänkyyn.

mari valosaari ja kissa

Marin sylissä Sissi-kissa.

 

Minua väsyttää, jos työt venyvät illalla myöhään ja Mio herättää seuraavana aamuna aikaisin. Välillä on pakko painaa, vaikka kuinka väsyttäisi. Kun olen oikein väsynyt, menen päiväunille Mion kanssa.”

Päätös hankkia au pair ei ollut helppo

”Meillä on apuna au pair. Minulla on hevosia, joten tarvitsen lapsille hoitajan sillä aikaa, kun olen tallilla. Jontte on töissä pelastuslaitoksella. Hän päivystää joka neljäs päivä koko vuorokauden. Silloin hän ei ole kotona auttamassa. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että päätimme hankkia au pairin. Valinta ei ollut kovin helppoa. Päätös piti tehdä puheluiden ja viestien perusteella ilman, että oli tavannut henkilöä. Siinä osti sian säkissä eikä etukäteen tiennyt, onko säkissä kiva vai ikävä possu. Mutta meillä on ollut ihan hyvä tuuri.

Hallitsen kaaosta sulkemalla silmäni. Ennen lasten syntymää olin todella järjestelmällinen ja siisti. Lasten myötä olen oppinut hyväksymään kaaoksen. Laukussani minulla on tällä hetkellä rikkinäinen selfie-keppi, vaippa, vauvan hedelmäsosepurkki, pari kynää, kauppakuitteja ja kalenteri. Meillä ei ole kotona likaista, mutta sotkuista kylläkin.”

mari valosaari hevonen

Mio kokeilee isosiskon Soni-ponia Jontte-isän avustuksella.

 

Vauvavuoden sumu ylätti

”Minut yllätti, miten vauva sitoo ensimmäiset kuukaudet ja vie äidin ajan. Silloin ei pääse suurin piirtein edes vessaan tai suihkuun ilman vauvaa. Valvominen oli myös rankkaa. Vauvavuoden sumu on niin totta – jälkeenpäin mietin, että oho, mitä tapahtui.

Odotan, että ukkeli ottaisi jalat alleen. Mio on nyt vuoden, ja joudun vielä kantamaan häntä paljon. Haluan päästä touhuamaan lasten kanssa kunnolla pihalle. Nyt joudun koko ajan valvomaan, että Mio ei tunge mitään suuhunsa. Milalla on oma poni, ja on jo superkivaa puuhailla hänen kanssaan yhdessä tallilla.

Trampoliini on kiva paikka koko perheen mielestä. Minusta on myös ihanaa katsella, kun Jontte leikkii Milan kanssa My little pony -poneilla.

mari valosaari tytöt

Mila on menossa hoitamaan heppoja ystävänsä Jasminin kanssa.

Tarkkana ulkonäköön liittyvistä mielikuvista

”Haluan kasvattaa lapsistani rehellisiä ja muut huomioon ottavia persoonia. Valvon, että lapseni eivät puhu rumasti toisille. Uskon, että jos lapsi oppii kunnioittamaan muita, hänestä tulee hyvä ihminen. Olen myös hirveän tarkka siitä, millaisen kuvan ulkonäöstä annan lapsilleni. En puhu lihavuudesta tai laihuudesta enkä dieeteistä. Fitness-kisakaudella mietin toki omaa kroppaani ja ulkonäköäni, mutta en sano sitä ääneen.

Söimme eilen gluteenitonta tagliatellea kana-tomaattikastikkeen kanssa. Jontte tekee ruoan ehkä kuusi kertaa vuodessa, ja muuten kokkaus on minun vastuullani. Aamuisin meillä on joko puuroa tai pannukakkuja, joissa on banaania, kaurahiutaleita ja kananmunaa. Fitness-taustani näkyy siinä, että syömme terveellisesti. Meillä ei ole yleensä kotona herkkuja eikä lapsilla ole karkkipäivää. Mutta kaverisynttäreillä Mila saa kyllä syödä vapaasti karkkia ja muita herkkuja, sitä en rajoita.

Minua suututtaa ruoalla leikkiminen. En pakota lasta syömään, mutta jos ruoka ei maistu, pyydän häntä poistumaan pöydästä. Vereni saa kiehumaan myös ajan pelaaminen silloin, kun pitäisi lähteä tai pestä hampaat. Pyrin kuitenkin hillitsemään itseni, ja yleensä kiukku pysyy sisälläni – mutta joskus minullakin keittää yli.”

Kahdenkeskinen aika kortilla

”Kaksistaan emme ole juurikaan viettäneet Jontten kanssa aikaa. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen menemme yöksi hotelliin. Juhlimme hääpäiväämme ja pelaamme golfia. Minut tekevät iloiseksi arjen spontaanit hellyydenosoitukset, pusut ja halit. Ja tosi iloiseksi minut tekee se, jos Jontte laittaa ruokaa.”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä