Hollywoodin hurmannut Maja Säfström: En ehkä ole ihan tavallinen vanhempi
Ruotsalaisen kuvittajan Maja Säfströmin eläinkirjoja havittelevat jopa Hollywood-tähdet. Kävimme ottamassa selvää, kuka kirjojen takana oleva Maja on. Saimme samalla kuulla, miksi ruotsalaiset eivät kiellä lapsiaan. Ja toki nappasimme mukaamme vinkit seuraavalle Tukholman-reissulle.
Pienen tukholmalaispuodin oven vieressä on kasa vaneria ja rakennusjätettä. Kaupassa taitaa olla remontti. Sisällä Majas bok -shopissa kuvittaja ja lastenkirjailija Maja Säfström, 30, asentaa uutta tietokonettaan paikoilleen – vauva kainalossa.
– Ei tämä aina helppoa ole, Maja sanoo nauraen ja viittaa seitsenkuiseen Estrid-tyttäreensä.
Kaupassa on tosiaan tehty edellisenä päivänä remonttia, mutta nyt uusi tiski alkaa olla valmiina. Roskat pitäisi enää korjata pois.
Remonttipuuhien sijaan Maja voisi olla äitiyslomalla ja hörppiä kahviloissa maitokahvia, mutta hän ei ole halunnut jäädä pois työelämästä vaan on jatkanut hommia.
– Sinä voit nyt olla hetken lattialla, Maja sanoo ja panee tyttärensä vatsalleen kaupan lattialle.
Maja suunnittelee kirjojen lisäksi muun muassa kortteja, teippirullia, kasseja ja vaatteita.
Hollywoodin hurmaaja
Majan ensimmäinen lastenkirja Tärkeitä tietoja eläimistä (Fantastiska fakta om djur) ilmestyi 2016, ja se on käännetty 12 eri kielelle. Kirja on ollut menestys muun muassa Yhdysvalloissa, ja esimerkiksi näyttelijä Reese Witherspoon on kirjojen fani. Suosio yllätti Majan, ja se on poikinut useita kirjaprojekteja ja yhteistöitä.
– Olen nyt ymmärtänyt, että en voi enää sanoa kaikelle kyllä. Kustantajani toivoi, että seuraava kirjani olisi ollut valmis vuosi sitten, mutta sanoin heti, että se ei onnistu vauvan kanssa. En halua stressaantua.
Tänään Maja hoitaa käytännön juttuja: postittaa kirjoja ja hoitaa juoksevia asioita, sillä vauva kainalossa hän ei voi piirtää. Huomenna on toisin.
Maja ja hänen arkkitehtimiehensä Daniel Widman vuorottelevat vauvan hoidossa: joka toinen päivä on hoitovuoro ja joka toinen päivä voi keskittyä täysillä työhön. Tavallisesti ruotsalaiset ovat vuodesta kahteen hoitovapaalla. Vauvan voi laittaa hoitoon vuoden ikäisenä.
Vauvapäivinä Maja työskentelee aamupäivät rennosti kotona. Kun Estrid nukahtaa päiväunille, Majalla on hetki omaa aikaa. Sen jälkeen hän tulee kaupalle, työskentelee muutaman tunnin ja palaa taas kotikulmilleen hakemaan poikaansa Willeä, 3, hoidosta.
Tosin joskus hän jättää tulematta kaupalle kokonaan ja viettää päivän äitiyslomalla olevien kavereidensa kanssa. He saattavat ajella metrolla toiselle puolelle kaupunkia vanhaan elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa tai istua kahviloissa muina lattemammoina. Vaikka Maja on voinut jatkaa töitä vauva sylissään, jostain on ollut pakko tinkiä.
– Elämässä on neljä asiaa: työ, perhe, urheilu ja ystävät. Pienten lasten vanhempana niistä voi valita kolme. Minua harmittaa, kun en ehdi nähdä tarpeeksi ystäviäni.
Maja ja hänen yrittäjänä työskentelevä miehensä Daniel vuorottelevat töiden ja lastenhoidon välillä.
Lattemammoja, onko niitä?
Tämä vuosi on todennäköisesti hankalin töiden kannalta. Ensi syksynä Estrid voisi aloittaa hoidossa
Mutta nyt on lounasaika. Maja kietaisee vauvan kantoliinaan – jossa on tietenkin hänen suunnittelemansa printti. Päähän vielä pipo ja tyttö takin suojiin. Vasastadenissa on paljon pieniä kahvioita, ja Maja suuntaa kohti Kaffeverket-kahvilaa.
Kahvila alkaa olla jo täynnä. Moni tekee läppärinsä kimpussa töitä, samaan tapaan kuin Maja tapaa joskus vauvan nukkuessa tulla tänne piirtämään.
– On onni, että piirtäminen on sekä työni että harrastukseni. Siksi piirtelen usein, kun lapset nukkuvat. Piirtelen ihan mitä sattuu, huvikseni. Jos tulisin aina vain studiolleni piirtämään, minusta tuntuisi, että olisi pakko saada jotain järkevää aikaan.
Nyt kahvilassa ei näy lastenvaunuja. Eikä edes niitä kuuluisia tukholmalaisia lattemammoja. Vai onko niitä täydellisiä ruotsalaisäitejä edes olemassa? Maja nauraa kuvailulle, jossa lapset syövät siististi ja äidit juttelevat rauhassa keskenään, eikä kenenkään paidalla ole puklutahroja.
– Itsekin katson välillä ympärilleni ja mietin, että miten muilla on noin vaivatonta. Totuus on kuitenkin, että emme tiedä, millaisessa kaaoksessa joku todella elää. Tukholmassa äideillä voi toki olla rentoa vauvojen kanssa, sillä isommat lapset saavat olla päiväkodissa. Kaikissa kunnissa se ei ole mahdollista.
Majas bok -kauppa sijaitsee Tukholmassa osoitteessa Norrbackagatan 9.
Lasta ei kielletä turhaan
Kun Maja odotti Willeä, moni sanoi hänelle, että äitiys muuttaa naista. Maja alkoi haaveilla, että hänestä tulisi helppo ihminen, joka ei enää ajattele itseään vaan pelkästään lastaan. Se ei mennytkään niin.
– Yllätyin, että pysyin täysin samana tyyppinä. Myös egoni pysyi yhtä isona, Maja sanoo ja nauraa makeasti.
– Tosin ehkä joku minut tunteva voi sanoa, että olen muuttunut.
Maja on huomannut, että sen sijaan, että ego olisi pienentynyt, omapäisyys on tarttunut Willeen. Poika on hauska, charmikas, mutta myös omapäinen. Pieneltä tuntuvat asiat voivat kasvaa suuriksi.
– Daniel saattaa joskus ihmetellä, että miten lapsi menettää malttinsa noin pienestä asiasta. Vastaan siihen, että minä todella ymmärrän Willeä.
Maja yrittää muutenkin ymmärtää lasta ja asettua lapsen tasolle. Ruotsalaisen kasvatustyylin mukaisesti hänkin välttelee kieltämästä lasta: jos lapsi ei vahingoita mitään, kieltäminen on ruotsalaisen periaatteen mukaan turhaa. Varsinkin, jos lapsi on vielä pieni.
– Jos lapsi hakkaa pöytää, mietin, että onko se ikävää siksi, että se tuhoaa pöydän vai siksi, että siitä kuuluu kamala ääni. Jos ääni on ongelma, tuon hänelle pehmeän alustan. Jos hakkaaminen oikeasti rikkoo pöydän, selitän, miksei sitä saa hakata. Tiedän toki, että lapsi etsii rajoja ja minun on osattava sanoa, mikä on sallittua ja mikä ei.
Maja pyrkii äitinä myös antamaan vaihtoehtoja. Jos hän on lähdössä ulos, Wille saa valita, minkä hatun laittaa, mutta ei sitä, lähdetäänkö ulos vai ei. Lapsen perspektiiviin asettuminen vaatii paljon ajattelutyötä, sen Maja on huomannut.
– Saatan miettiä, että lähdetäänpä Skansseniin katsomaan eläimiä. En heti ajattele, että sinne on pitkä matka ja lasta kiinnostaa ehkä vain pihan kivet. Kerran vein Willen ihanaan museoon. Hänen mielestään parasta oli juosta kavereiden kanssa aulassa ja leikkiä roskiksella.
Viime talvena Wille lähti hiihtämään. Maja oli ajatellut, että se olisi pojasta tosi kivaa, mutta lapsi jaksoi sivakoida vain pari minuuttia.
– Aloin miettiä, että työnnänkö lasta johonkin olettamalla, että se on hänestä kivaa. Willestä voi olla kivaa ihan vain tulla ruokaostoksille kanssani, kun Estrid ei ole mukana.
Maja perheineen asuu puutaloasunnossa Tukholman Brommassa.
Lapsiperhearki sopii luonteeseen
Lounas on ohi, on aika palata hommiin kaupalle. Estrid herää. Ennen äidiksi tuloa Maja mietti huolestuneena, millaisia neuvoja ja arvostelua hän saisi äitinä osakseen. Huoli osoittautui turhaksi, ongelmia ei ole ollut. Paitsi, että Willen kohdalla hän imetti joidenkin mielestä liian vähän, ja taas Estridin kohdalla ulkopuoliset ovat kysyneet, että koska olet ajatellut lopettaa. Muuten äidit ovat sovussa – melkein aina.
– Muutama vuosi sitten täällä oli iso kohu julki-imettämisestä. Moni julkkisnainen reagoi siihen vihaisesti puolustamalla vauvan oikeutta ruokailuun. He saivat paljon aikaan.
– Ja kävihän tänään sellainen juttu, että vein kaupalla roskia kulman taakse. Estrid oli sylissäni ilman lakkia, vaikka ulkona tuuli. Vastaan tullut vanhempi nainen ärähti, että vauvalla pitää olla hattu päässä. Hän tosin oli oikeassa.
Kaupalle tultuaan Maja pakkaa lähetykset kuplamuoviin ja koristelee paketit tarroilla. Häntä ei haittaa, vaikka joutuu keskeyttämään työnsä vaihtaakseen vaippaa.
– Kun olin sairaalassa Willen synnyttyä, hoitaja kysyi, että olenko kova kontrolloimaan asioita. Sanoin, että en. Hän sanoi, että se on hyvä: lapsiperhearki sopii luonteeseeni.
Majan työt ovat lähes aina mustavalkoisia.
Ei tavallisia vanhempia
Kello on kolme, on aika kiiruhtaa metroon. Matkalla Maja pudottaa kirjat postituslaatikkoon. Pari pysäkinväliä metrolla, ja Maja hyppää metrosta Estrid kantorepussaan. Rattaita hän ei tykkää käyttää, sillä niiden kanssa pitäisi etsiä hissiä. Hän haaveilee laatikkopyörästä, jolla kuskata lapsia ja tavaroita.
Bromma on kuin Melukylä, somia puutaloja vierivieressä ja kävelytiellä pyöräilemään opettelevia lapsia. Willellä on rapaleikki kesken, mutta Maja nappaa hänet päiväkodilla odottaviin kärryihin.
Perhe asuu vanhan puutalon pienessä asunnossa. Laajennusprojekti ullakolle on alkamassa. Sinne tulee ainakin Majan ateljee.
– Haaveilen kodista, jossa luovuuden voisi päästää valloilleen. Voisin työskennellä kotona, lapset olisivat lähelläni, mutta silti voisimme kaikki tehdä omia juttuja.
Luova elämäntyyli on Majalle tärkeää. Iltaisin hän ja Daniel saattavat pakata lapset kärryihin ja lähteä esimerkiksi taidenäyttelyn avajaisiin vielä iltamyöhään.
– Ehkä emme ole ihan tavallisia vanhempia.
Piirtäminen on Willen ja Majan yhteinen juttu.
Jaa oma kokemuksesi