Inka Isotalon kolumni: Äidit osaavat olla todella julmia toisilleen

Naiset puhuvat yhteen hiileen puhaltamisesta, mutta puheen tasolle se usein jääkin: Vanhemmuudessa nainen on naiselle susi, kirjoittaa kolumnisti Inka Isotalo.

Teksti woodwing
inka isotalo

Kaikki ovat jo kuulleet paikasta, jonne naiset joutuvat, jos eivät auta toisiaan. Helvetti kuulostaa kuitenkin monen väsähtäneen äidin mielestä leppoisalta lomakohteelta, sillä harva meistä pärjää yksin, ja siellä olisi sentään seuraa.

Ikävä kyllä, kulttuurista riippumatta, moni äiti on auttamisen sijaan innokkaampi arvostelemaan lajitovereitaan ja heidän lapsiaan. En tiedä, miten se parantaa arjessa jaksamista, mutta kuvio on selvä. Toiset tekevät sen eleillä, toiset sanoilla, mutta viesti menee perille: Tuo ei osaa käyttäytyä. Tuolla on likaiset vaatteet. Tuo leikkii rumasti, ja tuo on kehityksestä jäljessä. Ja herranjestas, miltä tuo äiti näyttää. Hurraa, kyllä meillä on paremmin!

Mammaryhmät nykypäivän nakkikoju

Netin mammaryhmät ovat tulenarin paikka, minkä tiedän. Tunnelma on kuin kylän ainoalla nakkikioskilla pilkun jälkeen. Sinne mennään tappelemaan, kun elämä potkii päähän. Vertaistuen sijaan loka lentää. Energiapiikki tulee, kun pääsee näpäyttämään vääräoppista.

Osataan sitä kasvokkainkin. Ranskassa katsotaan nenänvartta pitkin, jos tytöllä on päällään muuta kuin punaista tai vaaleanpunaista. Olemme usein saaneet kehut ”reippaasta pojasta”, kun rusetein koristeltu saparopää touhuaa farkut jalassa. Piruiluna, tietenkin.

Italialaiset äidit ovat toivottaneet häijy kiilto silmissä onnea raskaudesta, jos edellisenä päivänä on mennyt illallinen pitkäksi ja paita kiristää vyötäröltä sentin. Reilu peli.

Venäläinen äiti moitti hiljattain kovaan ääneen espadrillojani, kun juoksin taaperon perässä. Ystävälleen hän toki puhui, mutta minunhan se oli tarkoitus kuulla, kuinka epänaiselliset ne kengät olivat.

Ja kun lopulta keräsin naiseuteni ja menin kynsihoitoon, suomalainen tuttavani totesi, että noiden laittamisessa on varmaan mennyt aika kauan. Samalla hän loi säälivän katseen lapseeni. Se aika pois kotoa oli siis väärin. Herranjumala.

Mies auttaa, nainen ei

Kun kädet loppuvat reissun päällä, miehet auttavat jos jotkut. Kun lapsi möykkää lentokoneessa, apua tarjoavat aina miehet. Naisilta irtoaa järjestäen ilme, joka sanoo, että itsepähän lapsesi teit, itsepähän niistä kärsit, niin me muutkin.

Puhumattakaan vanhempaintoimikunnista ja muista päsmäröintipiireistä, joissa moni äiti varsinaisen toiminnan sijaan keskittyy herkuttelemaan toisten epäonnistumisilla.

Entä jos jo tänään ilahduttaisit sipannutta äitikollegaa, tuttua tai tuntematonta? Heittäisit parit kehut ja tarjoaisit auttavaa kättä? Arvostaisitko elettä itse? Mikään ei yhdistä ihmisiä maailmalla samalla tavalla kuin vanhemmuus.

Paitsi jalkapallo, mutta se puheenaihe meni jo.

Kommentit

1 kommenttia

Olipa jotenkin todella negatiivinen kolumni, ei sillä tavalla hauska kuin millaiseksi kirjoittaja sen ehkä tarkoitti, vaan vähän hämmentyneen epämääräisen kurja olo tuli tuosta. Tuli sellainen olo että kaikki muut äidit paitsi kirjoittaja itse on pirullisia, veemäisiä, kyttääviä ja arvostelevia noitia. Itse olen törmännyt sellaiseen ilmiöön, että ne arvostelut ja kyräilyt on pitkälti omassa päässä. Jos on kovin epävarma äitiydessään vielä niin tuntuu hyväntahtoinenkin kysymys piruiluna. Lisäksi Nizzassa matkustaneena lapsen kanssa koin pelkästään positiivista suhtautumista muilta naisilta. Suomessa suurimmissa hoitohuoneissa on aina ollut todella lämmin ilmapiiri äitien kesken. Samoin leikkipaikoilla, kerhoissa, facebookin äitityhmissä jne. Asiallista, kannustavaa keskustelua. Kirjoittajan omaa kokemusta en toki vähättele, muttei kannata noin suoriksi laittaa mutkia myöskään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä