Vanhemmuus 10.11.2019 Päivitetty 11.11.2019

Pian kuuden lapsen uusperhe pitää räppäri Junoa kasassa: ”Niille olen vain faija, enkä se tyyppi lehden kannessa”

Masentuneena Juno päätti, ettei mikään enää tule hänen ja lastensa väliin. Uusperhe-eloa räppäri odottaa syntyväksi perheen kuudetta lasta.

Teksti
Anniina Rintala
Kuvat
Terri Niemi / Sony Music Finland

Taannoin tiuhaan iltapäivälehtien kansiin päätynyt räppäri Juno eli Jon Korhonen, 32, kahlasi syvissä vesissä kaksi vuotta sitten. Masennus pakotti Junon katsomaan itseään peiliin sekä puntaroimaan tekojaan ja arvojaan.

Tuolloin hän ajatteli jättävänsä lopullisesti suuren rakkautensa, musiikin, ja päätti keskittyä vain jälkikasvuunsa. Nyt räppärin elämässä on tilaa molemmille tasapuolisesti.

Kuinka vietät aikaa lastesi kanssa?

– Kun olin nuorempi ja halusin tehdä ennen kaikkea musaa, olin pääsääntöisesti keikoilla viikonloppuisin. 7-vuotias tyttäreni ja 10-vuotias poikani viettävät arkipäivät äidillään. Olin yleensä juuri silloin muualla, kun olisin voinut tavata heitä.

Nyt haluan olla mahdollisimman paljon läsnä. Uusperheeseemme kuuluvat lisäksi nykyisen puolisoni 9-vuotias poika ja 6-vuotias tytär. Yhteinen tyttäremme täyttää 2 vuotta joulukuussa. Samoihin aikoihin on perheemme kuopuksen laskettu aika.

Yleensä kysyn, mitä lapset haluavat tehdä. Esikoiseni tykkää piirrellä ja rakennella legoilla. Vanhin tyttäreni  on innostunut esiintymisestä ja laulamisesta. Hän on toisinaan mukanani bänditreeneissä.

Oliko lasten helppo sopeutua uusperheeseen?

– Aluksi lapset syyttelivät paljon siitä, että joku toinen sai jotakin enemmän kuin toinen. Puhuimme puolisoni kanssa, että jos tuollainen meno jatkuu, se käy tosi raskaaksi suhteellemme.

Onneksi lapset hiffasivat lopulta itsekin lopettaa sen. Ei mennyt kauaa, kun he jo alkoivat kutsua toisiaan siskoiksi ja veljiksi. Tuntuu hämmentävältä, että muutos tapahtui niin nopeasti.

Miltä vanhemmuus on tuntunut?

– Olin 22, kun esikoinen syntyi. En tiennyt, miten suhtautua vanhemmuuteen, vaikka olin toivonut lasta. Varsinkin vauvan kanssa oli huolissaan kaikesta mahdollisesta: yöllä kävin ihmettelemässä, että hengittääkö se varmasti. Kavereillakaan ei vielä tuolloin ollut lapsia. Oli hauska huomata, miten eri tavalla suhtaudun nyt vanhemmuuteen. En enää stressaa pienistä asioista.

Pyrin olemaan samanlainen vanhempi kuin äitini oli. Ei ollut asiaa, josta en olisi uskaltanut hänelle puhua.

Yksi elämäni pysäyttävimmistä hetkistä oli se, kun tuttavani joutui hautaamaan alle 18-vuotiaan, itsemurhaan päätyneen lapsensa. Äiti tärisi seistessään niin, että kenkiensä korot naputtivat lattiaa.

Kirjoitin sen jälkeen biisini Hätäraketteja nuorten pahoinvoinnista. Pohdin paljon, mitä tässä maassa tehdään väärin: nuorilla on niin paljon masennusta ja päihdeongelmia. Ainakaan täällä ei kannusteta muita liikaa. Toisen menestys on helposti punainen vaate.

Muutin asuntovaunuun puoleksi vuodeksi Keskuspuiston laidalle.

Miten toivuit masennuksesta?

– Masentuneena mietin vain, kuinka idiootti olen ollut ja asioita, joita siitä on seurannut. Miten kaikki omat toilailuni ovat vaikuttaneet paitsi kaikkiin läheisiini, myös lasten kavereihin sekä lasten kaverien vanhempien suhtautumiseen. Oli pysäyttävää tajuta, että olen itse aiheuttanut tämän kaiken ja vain itse voin tehdä asiat toisin.

Muutin asuntovaunuun puoleksi vuodeksi Keskuspuiston laidalle. Osittain tähän vaikutti se, että minulla on luottotietohäiriömerkintä. En myöskään halunnut muuttaa Itä-Helsinkiin, josta minulle tarjottiin asuntoa. Enkä halunnut mennä muiden nurkkiin. Lööpeissä hehkutettiin syöksykierrettäni, mutta oikeasti olin tyytyväinen. Halusin todella olla yksin ja pohtia asioita.

Päätin keskittyä vain lapsiini, ja se oli paras päätös, jonka olen tehnyt. Niille olen vain faija, enkä se tyyppi lehden kannessa.

On hölmöä haukkua henkilöä, jonka kanssa on yhteisiä lapsia.

Millainen lapsuutesi perhe oli?

Vanhempani erosivat, kun olin pieni. Asuin vuorollaan molempien vanhempien luona. En ehkä olisi edes halunnut, että asiat olisivat olleet eri tavalla.

Vanhempani eivät ole koskaan haukkuneet toisiaan. Olen kasvanut siihen, että on hölmöä haukkua henkilöä, jonka kanssa on yhteisiä lapsia. Kiitos hyvästä kotikasvatuksesta kuuluu ennen kaikkea äidilleni!

Miten palasit musiikin pariin?

– Asuimme erillämme, kun nykyinen puolisoni odotti ensimmäistä yhteistä lastamme. Kun lapsi syntyi, muutimme yhteen. Tein myös päivätyötä koneenkuljettajana, enkä hetkeen ajatellut tekeväni musiikkia. Asiat menivät kuitenkin toisin. Pikku hiljaa tuntuikin vapauttavalta kirjoittaa musiikkia, kun ei tarvinnut tehdä sitä toimeentulon vuoksi. Sain kannustavia kommentteja uusista biiseistäni, joten päätin jatkaa musahommia.

Miten päädyit kirjoittamaan biisin lapsillesi?

Älä muuta mitään syntyi, kun minulta toivottiin rakkausbiisiä. En kuitenkaan inspiroitunut aiheesta, sillä niitä on tehty niin paljon. Halusin kirjoittaa biisin rakkaudesta lapsiini. Suhde heihin on niin erityinen ja ainutlaatuinen. Elämäni on mahtavaa, kun minulla perheeni ja ystäväni. Kaikki muu on toissijaista.

Teijän kaa mun sielu lepää

Se pitää miehen tiellä nii kauan ku tää mies elää…

Sus on kaikki kohdallaan just noin

Yhtäkään sun rosoist, älä hio pois

Sä voit näyttää mulle kaiken, mikä tuntuu vaikeelt

Hengitä vaan ulos ja sisään, mut älä muuta mitään.

Lue myös: Juno: ”Teen biisejä lapsistani”

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X