Juuso Mäkilähde: Lastentarhanopettajien palkoille on pakko tehdä jotain!

Tässä hetkessä -sarjassa tapaamme suomalaisia julkkisvanhempia arjen kiireiden keskellä ja kysymme, mitä perhe-elämään kuuluu juuri nyt. Juontaja Juuso Mäkilähde odottaa jo joulua ja aattoaamun perinnettä, joka on toistunut omasta lapsuudesta saakka.

Teksti Kia Toivanen
juuso
Juuso Mäkilähde kertoo, että oli kuopuksen syntyessä jo unohtanut, miten rankka vauvavuosi on.

Juontaja Juuso Mäkilähde, 34, asuu Helsingissä puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa. Parin esikoistytär on nelivuotias, ja poika hieman yli vuoden vanha.

Juuso kertoi kuopuksen vauvavuoden aikana Kaksplussalle, että on tehnyt periaatepäätöksen pysyä kaikki illat kotona, kun lapset ovat pieniä.

Miltä tiivis lapsiperhearki on näyttänyt? Pyysimme Juusoa vastaamaan hänen tämänhetkistä arkeaan koskeviin kysymyksiin.

Yölenkkeilyä ja katoavia tavaroita

Kun minulla on vapaa-aikaa, kuuntelen… kuulokkeilla musiikkia ja juoksen. Katsotaan puolisoni kanssa joka sunnuntai meidän kalenterit, että mitä seuraavalla viikolla on luvassa, ja ehdin ehkä kahtena iltana viikossa lenkille. Minusta on tullut yölenkkeilijä, käyn juoksemassa silloin kun lapset ovat nukkumassa. Se on vähän sairasta, ulkona ei ole silloin ketään ja on ihan pimeää, mutta siihen se on mennyt.

Viimeksi lapseni sai minut nauramaan, koska… tänä aamuna poikani nojaili sohvaan ja kaiveli hyvin miehekkäästi omaa vaippaansa, ja sitä naureskelin, kun se oli niin huvittavan näköistä.

Työläintä arjessamme on tällä hetkellä… tavaroiden pitäminen omilla paikoillaan. Aina kun laitan jotain johonkin, heti kun käännän selkäni, se ei ole enää siinä! Se on ehdottomasti työläintä, jopa mahdotonta arjessamme tällä hetkellä; saada tavarat pysymään edes lähellä niiden omia paikkojaan. Kotoa löytyy myös muutama epäilty siihen, kuka tätä voisi aiheuttaa, mutta ihminenhän on syytön kunnes toisin todistetaan.

Haaveilemme perheenä… lomamatkasta. Oltiin syyslomalla reissussa Kreikassa, ja vanhempi lapsi siitä usein päiväkotiin ajaessamme muistuttelee, että oli kivaa olla siellä. Haaveillaan myös kauempana näköpiirissä uudesta kodista, että saisi molemmille lapsille omat huoneet.

Näille asioille täytyy tehdä jotain

Vanhempana en voi ymmärtää… sitä, mikä tilanne päiväkodeissa ja lastentarhanopettajien palkoissa on. Sitä en voi käsittää. Lapsissa on tulevaisuus – vaikka se on klisee, se on totta. Meillä on Suomessa hieno varhaiskasvatusjärjestelmä, joka on käytännössä mahdollinen kaikille. Se on myös suhteessa moniin maihin aika edullinen.

On mahtavaa, että suomalaiset lapset saavat nauttia siitä, mutta tällä hetkellä ongelmana on, ettei ole tarpeeksi opettajia, koska palkka on mitä on. Ymmärrän täysin sen, että ihminen ei esimerkiksi Helsingissä voi tulla sillä toimeen, koska täällä asuminen on niin kallista. Toivon vahvasti, että asialle tehdään jotain – sille on pakko tehdä jotain. Se on niin kovaa ja tärkeää duunia, että siihen pitää keksiä joku ratkaisu.

Ilmastonmuutokseen liittyen en myöskään voi ymmärtää, että mitä me vanhemmat nyt tässä vatvotaan ja tehdään. Ollaan kasvattamassa seuraavaa sukupolvea, mutta samalla ei saada aikaiseksi sitä, että ylipäätään omat lapset, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa pystyisivät tulevaisuudessa elämään täällä! Tuntuu, että meidän aikuisten – myös itseni – pitäisi tehdä todella isoja asioita ilmastonmuutoksen torjumiseksi, jotta elämä tässä maailmassa voi jatkua.

Vanhempana minut on yllättänyt eniten… se, että kuinka pienten lasten kanssa ne ensimmäiset vuodet ottavat fyysisesti ja henkisesti vanhemmille niin koville. Ja toisaalta sitten, miten nopeasti lapset kuitenkin kasvavat. Kun omia lapsia seuraa koko ajan, ja on tullut tuo pienempi siihen viereen, vanhempi lapsi alkaa näyttää jo isolta. Vaikka olen viettänyt lasten kanssa aina paljon aikaa, kyllä se vaan yllättää, kun oma lapsi esittelee esimerkiksi jonkun taidon, mitä en tiennyt, että hän jo osaa. Ja niitä tulee koko ajan lisää!

Lapsuudesta saakka sama jouluperinne

Suosikkijouluperinteeni on… vanhempieni kotona meillä on ollut oma jouluperinne siitä asti, kun olin pieni. Aattoa edeltävänä yönä äitini rakentaa herkkupöydän, jossa on suklaita ja muita herkkuja. Hän laittaa sen aina silloin yön aikana, että kun lapset heräävät, he löytävät sen. Pöytä on aina vuodesta toiseen vaihtanut vähän paikkaa, ja sitä aina pienenä odotti, että mistä se tällä kertaa löytyy. Sitä aina lähdettiin aamulla ensimmäiseksi katsomaan, että missä se on!

Äitini tekee saman edelleen, ja kun menee kotiin jouluksi, siitä tulee vahvasti oma lapsuus mieleen. En kylläkään enää herää sen takia aattoaamuna aikaisin! Mutta se on sellainen perinne, josta tulee edelleen kivoja muistoja.

Kaksplussan Tässä hetkessä -palstalla tavataan suomalaisia julkisuuden henkilöitä kiireisen perhearjen keskellä. Miten sinä täydentäisit nämä lauseet tämänhetkiseen arkeesi sopivalla tavalla?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä