”Kauniisti ruskettunut vauva on kaikkien äitien unelma” – 10 poimintaa, joita et tiennyt 70-luvun perhe-elämästä

Ensimmäinen Kaksplus ilmestyi vuonna 1969. Seuraavalla vuosikymmenellä perheiden elämä oli aivan erilaista kuin nykyään. Juhlavuoden kunniaksi kokosimme 70-luvun kirjoituksiamme – oi aikoja, oi tapoja!

Teksti Piia Sainio
1970-luvun vauvat synnytettiin usein ilman kivunlievitystä ja saivat mehuja ennen kiinteiden ruokien aloittamista.

1. Auringon vaaroista ei tiedetty ihan kaikkea

”Kauniisti ruskettunut vauva on kaikkien äitien unelma”, kirjoitettiin Kaks’plussassa 1972. Heti perään toki mainittiin, että aurinkoa on otettava varoen. Liian auringon haitoiksi listattiin kuume, lapsen ihon palaminen ja aurinkoihottuma.

Samaisessa lehdessä oli myös koko sivun tupakkamainos: ”Ensimmäinen täysmittainen, jonka makuun pääset 2 markalla ja 5 pennillä”.

2. Isät uskaltautuivat mukaan synnytykseen

”Monissa sairaaloissa on tehty se havainto, että isän mukanaolo synnytyksessä helpottaa äidin oloa. Isän läsnäolo luo turvallisuutta ja vähentää äidin pelkoa. Silloin hänen on myös helpompi kestää kipua.”

Vuonna 1979 lähes kaikissa sairaaloissa synnytyssalien ovet olivat avoinna isille. Puhuttiin perhesynnytyksistä. Isän mukaan pääsy edellytti, että isä oli ollut vähintään neljä kertaa neuvolan synnytysvalmennuksessa. Joissakin sairaaloissa tämä tieto tarkistettiin äitiyskortista, kätilön merkinnöistä.

Synnytykseen mukaan tulevalla isällä ei saanut olla nuhaa, ja jotkut sairaalat edellyttivät myös isän käyntiä keuhkoröntgenissä.

3. Kipua pyrittiin lievittämään tietoa lisäämällä

Vain 30 prosenttia synnyttäjistä sai kipuihinsa lievitystä 60–70-lukujen taitteessa, kävi ilmi oululaisesta tutkimuksesta, josta kerrottiin Kaks’plussassa 1971.

Synnytyskipua ei tunnusteta lainkaan. Päämääränä on kivun poistaminen antamalla naiselle yksityiskohtaista tietoa synnytyksestä.

Suomessa oli alettu antaa neuvoloissa synnytysvalmennusta, joka perustui psykoprofylaksiaan. Menetelmä ei tunnusta lainkaan synnytyskipua. Päämääränä on kivun poistaminen siten, että naiselle annetaan etukäteen yksityiskohtaista tietoa synnytyksestä, jotta hän osallistuisi siihen aktiivisesti.

Hallitun synnytyksen kursseille osallistuivat myös isät. Heidän tuli valvoa kotona, että vaimo tekee kunnolla asiaan kuuluvat harjoitukset.

1970-luvun vauvan vaatteet

Kaks’plus-lehti 1970-luvulta.

70-luvun lopussa todettiin, että ainoaksi kivunpoistajaksi psykoprofylaksia riittää 20–30 prosentille äideistä. Kokeiltu oli myös hypnoosia ja akupunktiota, mutta ne oli havaittu melko hankaliksi menetelmiksi. Muita keinoja kivunpoistoon olivat kipulääkkeet (harkitusti), anestesiakaasut kuten ilokaasu, sekä puudutukset kuten epiduraalipuudutus.

Epiduraalipuudutukseen pyrittiin siirtymään synnytyssairaaloissa vuonna 1979. Ongelmana oli, että se vaati anestesiahenkilökuntaa. Sitä ei tuolloin ollut Suomessa riittävästi, eikä kaikissa synnytyssairaaloissa ollut anestesialääkärin virkaa.

4. Lapsen lyömistä ei enää suvaittu

Kaks’plus-lehti vuonna 1971:

”Yksivuotiaan lyöminen on varsin tyhmää, eikä siitä ole mitään positiivisia seurauksia. Vanhemmat, jotka puolustelevat itseään sanomalla ’ei pikku läimäytyksestä ole vahinkoa’, ovat väärässä.

Lyöminen on helppo tapa päästä irti omasta kiukustaan, mutta se on väärin lasta kohtaan.”

5. Muovivaipat tulivat

Vielä vuonna 1972 kertakäyttövaipat olivat jotain niin uutta, että Kaks’plussan Vauva-aapisessa erikseen mainittiin niiden sopivan kaikenikäisille vauvoille. Ne toivat rentoutta esimerkiksi lapsen kuivaksi opetteluun. Kaikissa perheissä ei vielä ollut pesukonetta, ja sen vuoksi kestovaippoja usein pestiin käsin.

Äidit saattoivat olla tarkkoja siitä, ettei vaippa ehtinyt kastua taaperon pöksyissä. Muovivaippojen yleistymisen jälkeen kastumisella ei ollut enää niin suurta väliä äidin työmäärän kannalta. Ei haitannut, jos kuivaksi opettelu veikin enemmän aikaa ja vaippoja kului enemmän.

1970-luvun vauvan vaatteet.

70-lukulainen käsitys värikkäistä vauvanvaatteista.

6. Uhmaikäiselle ”vain välttämättömiä ohjeita”

Kolmivuotias pitää ”huokaisutauon” kehityksessään, kerrottiin Kaks’plussassa  vuonna 1971. Sen sijaan kaksivuotiaan uhmakauden estämiseksi annettiin runsaasti vinkkejä.

Vanhempia kehotettiin ennakoimaan: ”Älkää päästäkö tilannetta niin pitkälle, että lapsi saa raivokohtauksia.” Kodissa piti ottaa käyttöön tarkka järjestys, määrätä esimerkiksi kullekin oma paikkansa ruokapöydässä.

Yksi tärkeimmistä ohjeista kuului: ”Antakaa lapselle vain todella välttämättömiä ohjeita.” Ja jos raivokohtaus sitten kuitenkin tuli, sen jälkeen piti olla lapselle hellä ja ystävällinen kuin mitään ei olisi sattunut.

7. Perhepäivähoidon buumi ja arveluttavat hoitajat

Vuonna 1973 tuli voimaan laki lasten päivähoidosta. Kunnallisista hoitopaikoista oli kova pula, ja perhepäivähoitajien määrä kasvoi rajusti. Vielä vuonna 1979 keskustelu kävi kiivaana Kaks’plussassa, koska käytäntö perhepäivähoidon suhteen oli kirjavaa.

360:tä hoitajaa kehotettiin luopumaan tehtävästään ”kerta kaikkiaan sopimattomina”.

Perhepäivähoitajan kelpoisuudesta päätettiin yhdellä kotikäynnillä, ja virhearvioita oli tullut.

Ensimmäisen viiden vuoden aikana Helsingissä oli kehotettu 360 hoitajaa luopumaan tehtävästään ”kerta kaikkiaan sopimattomina”. Syitä olivat olleet muun muassa alkoholi, mielenterveyden häiriöt ja hoitotilojen puutteellisuus.

Helsingissä oletus oli vuonna 1979, että tulevina vuosina 60 prosenttia lapsista hoidetaan kodin ulkopuolella. 10 prosentin näistä lapsista oletettiin olevan perhepäivähoidossa.

8. Suositeltiin tuoremehuja alle vuoden ikäiselle

Vuonna 1971 vauvavuoden ruokalistaan kuuluivat tuoremehut ennen kiinteiden ruokien aloitusta. Mehuja annettiin laimennettuina 3 viikon iästä alkaen. Suositeltavia olivat appelsiinimehu, tomaattimehu, viinirypälemehu, sitruunamehu, mustaherukkamehu, omenamehu, greippimehu ja ananasmehu.

Kiinteiden kohdalla suositus oli, että 14 kuukauden iässä vauvalle annetaan ”kova pala purtavaksi”. Sitä ennen ruokalistalla oli soseita, puuroja ja raasteita.

9. Tunteiden ilmaisua opetettiin etenkin isille

Kaks’plussassa listattiin vuonna 1979 seitsemän leikkiä, joiden avulla perheenjäsenet oppivat avoimemmin ilmaisemaan tunteitaan. Ensimmäinen leikeistä oli Hellyys: ”Isä silittää poikaansa. Täysin tunteelleen antautuneena lapsi makaa isän vierellä. Tämän jälkeen lapset hyväilevät, taputtelevat ja hierovat isän selkää.”

Muita leikkejä olivat muun muassa Tyynysota ja Lapsi piirtää toiset kasvomme.

10. Valvottiin silmät ristissä

Jos yksivuotias nukkui pitkiä päiväunia ja heräsi leikkimään keskellä yötä, siihen neuvottiin vain sopeutumaan. ”Perhe ähkii silmät puoliummessa, mutta mitä voi tehdä? Eipä juuri mitään. Ainoa lohdutus on se tieto, että toiset lapset tarvitsevat vähemmän unta ja että he ovat usein aktiivisia, iloisia lapsia.”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä