Kirjailija Aino-Mari Tuuri: ”Lasten kanssa elämä on täynnä rakkautta”

Naisten uravalinnoista kirjan kirjoittanut Anne-Mari Tuuri on huomannut, että asioilla on taipumus järjestyä myös lasten kanssa.

Teksti Oili Urmas
Aino-Mari Tuuri
– Lapsen saaminen on yleensä tunneasia, joka ei perustu järkisyihin, Aino-Mari Tuuri sanoo.

Aino-Mari Tuuri pohti kymmenen vuotta sitten, tehdäkö lapsi vai ottaako eräs työprojekti vastaan. Tiedonjano siitä, miten muut olivat toimineet lapsen ja perheen yhdistämisessä, oli valtava.

”Luin talouslehdistä perheellisten uranaisten haastatteluita ja olisin halunnut kysyä heiltä, mitä he ovat tehneet. Minulle syntyi jo silloin ajatus kirjasta, jossa kerrottaisiin kokemuksia perheen ja työn yhdistämisestä.

Idea kuitenkin hautautui muiden töiden alle, kunnes viime vuonna Suomen alhainen syntyvyys nousi otsikoihin. Ja sen jälkeen alkoi keskustelu sen syistä. Työn ja perheen yhdistäminen tuli taas ajankohtaiseksi, ja päätin tarttua aiheeseen.

Olen huomannut, että monet naiset epäröivät lasten hankkimista. He kokevat, että eivät ole vielä valmiita siihen. He haluavat vielä jotakin enemmän, esimerkiksi paremman taloudellisen tilanteen, isomman asunnon tai vakituisen työpaikan.

Työn luonne on kuitenkin muuttunut. Yhä useammin työ ei tarkoita vakituista työpaikkaa, vaan se on projekteja ja pätkätöitä. Epävarmuus työpaikasta lykkää usein lapsen hankintaa.”

Asioilla on tapana järjestyä

”Kirjaani varten haastattelin naisia ja pariskuntia, joiden työ ei ole vakituista. He kertovat oman kokemuksensa siitä, miten he ovat uskaltaneet hankkia lapsen työn epävarmuudesta huolimatta.

Monien haastateltavieni neuvo onkin, että jos yhtään tuntuu siltä, kannattaa hankkia lapsi. Lapsen saaminen on yleensä tunneasia, se ei perustu järkisyihin. Ja asioilla on tapana järjestyä lapsenkin kanssa.”

Onnen sijaan puhutaan ongelmista

”Lapsiperheiden elämä kuulostaa usein ulkopuolisen korvaan ilottomalta. Vanhemmat nostavat haasteet ja ongelmat esiin. Pikkulapsiajasta puhutaan kuin selviytymisleiristä, jossa pitää kamppailla tautikierrettä, väsymystä ja kiirettä vastaan. Vanhemmat luovat me-henkeä puhumalla hankalista tilanteista. Muut vanhemmat voivat jakaa saman kokemuksen, jolloin tulee tunne, että ollaan samassa veneessä.

Sen sijaan vanhemmat eivät sano ääneen, että muuten elämä on täynnä rakkautta. Vaikka lasten tuoma ilo ja onni ovat valtaosalle vanhemmista elämän hienoimpia asioita, siitä ei oikein puhuta eikä sitä osata sanoittaa. Ehkä olemme tottuneet siihen, että elämä on hyvää.

Minulla on itselläni kolme lasta. Sumplimme asioita yhdessä puolisoni kanssa. Välillä pitää keksiä luoviakin ratkaisuja. Jos isovanhemmat eivät ehdi avuksi, keksitään jotain muuta.

Perhe-elämässä on vaiheita toisensa jälkeen. Edes lasten koulun aloittaminen ei ole hetki, jolloin voisi tuulettaa: yes –homma hoidettu! Säätäminen jatkuu sen jälkeenkin. Oman jaksamiseni vuoksi en tingi liikunnasta enkä ystävieni tapaamisesta.

Haastavinta arjessa on keskittyä hetkeen. Kun on lasten kanssa, silloin ei pitäisi vilkaista työsähköposteja kännykästä tai lukea uutisia netistä. Se on todella vaikeaa, mutta kannattaa.”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä