Vanhemmuus 18.11.2020 Päivitetty 08.05.2023

Kun Markus vei 1-vuotiaan neuvolaan, lääkäri kysyi, kertoiko äiti ohjeita lapsen hoitoon – isiin suhtaudutaan yhä eri tavoin kuin äiteihin

Isyydestä kirjan kirjoittaneet Ilkka Enkenberg ja Markus Forsell ovat huomanneet, että ensisijainen huoltajuus on mielikuvissa vieläkin varsin usein äidillä.

Teksti
Johanna Jantunen
Kuvat
iStock sekä Ilkka Enkenbergin kotialbumi
8 kommenttia

Kun isä työntää vauvaa vaunuissa tai leikkii taaperon kanssa hiekkalaatikolla, hän saattaa saada kehuja ja ihastelevia katseita. Äideille puuhia pidetään itsestään selvinä.

– Pienten lasten kanssa touhutessani törmäsin välillä siihen, että jossain omasta mielestäni ihan tavallisessa jutussa oli jonkun mielestä erityistä hohdetta, kolmen lapsen isä Ilkka Enkenberg kertoo.

Markus Forsell tunnistaa ilmiön. Hänkin on kolmen lapsen isä ja sai muutama vuosi sitten Vuoden isän tittelin. Isänä voi saada ihailua asioista, jotka eivät ole isästä itsestään millään tavalla ihmeellisiä.

– Sitä paitsi, olenhan myös itse saamapuolella, kun vietän aikaa lapseni kanssa, Markus toteaa.

Isille myös sallitaan helpommin asioita, joita äideille välttämättä ei.

– Jos äiti palaa töihin lapsen ollessa alle vuoden vanha, sitä saatetaan ihmetellä. Mutta harvoin ihmetellään, miksi niin pienen lapsen isä käy töissä, Markus jatkaa.

Ilkka Enkenberg ja Markus Forsell ovat kirjoittaneet yhdessä vastikään julkaistun Isäkirjan (Readme), joka kertoo tositarinoita isyydestä. Enkenbergillä on tällä hetkellä 8-, 10- ja 11-vuotiaat pojat ja Forsellilla 7, 10 ja 12 vuoden ikäiset lapset.

”Äidithän aina tuovat lapsen neuvolaan”

Sekä Ilkka että Markus ovat kokeneet vuosien varrella tilanteita, joissa he ovat huomanneet, että isät saattavat yhä jäädä äitien varjoon.

Markuksen mieleen on erityisesti jäänyt neuvolan 1-vuotistarkastus. Lääkäri näpytteli tietokonettaan, kun Markus astui lapsensa kanssa ovesta sisään.

”Äiti voi sitten aluksi riisua lapsen vaatteet”, lääkäri totesi ensimmäiseksi.

Markus ei voinut uskoa korviaan. Kokenut naislääkäri pahoitteli kömmähdystään ja kertoi olevansa tottunut siihen, että äiti on aina se, joka tuo lapsen neuvolaan.

Myöhemmin lääkäri kysyi Markukselta, oliko äiti antanut isälle ohjeita ja kertonut, miten lapsen päivärutiinit menevät. Markus oli tässä vaiheessa ollut koti-isänä kuukausia ja pyörittänyt arkea hänen vaimonsa käydessä töissä.

– Luojan kiitos tuo tilanne on ollut ainoa noin tyrmistyttävä kokemus. Olen meidän perheessämme se, joka vie lapset rokotuksiin tai lääkäriin. 90-prosenttisesti kaikki on sujunut aina mutkattomasti.

Joskus Markukselle on kuitenkin jäänyt olo, että otettiinkohan isä aivan tosissaan. Ilkka tunnistaa saman.

– Ilmaan on ikään kuin jäänyt roikkumaan sanaton kysymys siitä, että pitäisiköhän isän nyt vain soittaa äidille.

Mutta miksi jotkut ajattelevat, että äiti tietäisi lasten asiat isää paremmin?  Ilkka ja Markus näkevät, että ihmisen omalla arvomaailmalla ja identiteetillä on tässä suuri merkitys.

– 3 vuotta kotiäitinä ollut toimii oman arvomaailmansa kautta, halusi hän tai ei. Terveydenhuollossa asia kyllä on otettu huomioon ja siitä käydään keskustelua, kuinka omat arvot vaikuttavat kohtaamiseen asiakkaan kanssa, kertoo itsekin terveydenhuoltoalalla työskentelevä Markus.

Markus (vas.) ja Ilkka ystävystyivät aikoinaan puolisoidensa kautta. Esikoistensa syntymästä alkaen heidän keskustelunsa ovat monesti liittyneet lapsiin.

Markus (vas.) ja Ilkka ystävystyivät aikoinaan puolisoidensa kautta. Esikoistensa syntymästä alkaen heidän keskustelunsa ovat monesti liittyneet lapsiin.

Koti-isyys oli mahtava ajanjakso

Suomessa äidit pitävät ylivoimaisesti suurimman osan perhevapaista. Vain joka neljäs isä käyttää täyden isyysvapaan.

Ilkka itse oli jokaisen lapsensa kanssa isyysvapaalla noin kuukauden ajan. Yrittäjänä hänelläkään ei ollut mahdollisuutta jäädä töistä pois pidemmäksi aikaa.

– Jossain vaiheessa toivoin, että minulla olisi ollut sellainen työ, että olisin voinut jäädä vuodeksi kotiin tai tehdä lyhennettyä viikkoa. Olen kuitenkin tehnyt töitä välillä kotoa käsin, joten minulla on ollut mahdollisuus olla lasten arjessa paljon läsnä.

Markus oli isyyslomalla jokaisen lapsensa kohdalla noin 1,5 kuukautta. Lisäksi hän oli muutaman kuukauden koti-isänä perheen esikoisen ollessa 3-vuotias ja keskimmäisen ollessa vauva. Markus jäi tällöin työttömäksi, mikä oli kova kolaus hänen identiteetilleen. Koti-isyys paljastui lopulta mahtavaksi ajanjaksoksi.

– On klisee mutta totta, että lapset ovat pieniä vain hetken. On myös tosi mielenkiintoista viettää pienen lapsen kanssa aikaa ja oppia ymmärtämään lapsen persoonaa ja temperamenttia. Esikoiseni luonne avautui minulle hyvin kaikissa arjen toimissa. Hän halusi tehdä kaiken itse ja suuttui jos tein puolesta – samaa itsenäisyyttä näkyy hänessä tänä päivänäkin, Markus sanoo.

Vaikka Ilkka ei olekaan pystynyt pitämään pitkiä vanhempainvapaita, hän on tyytyväinen siihen, että yrittäjänä arkea on voinut muokata lapsiperheen rytmiin sopivaksi.

– Mitä enemmän vietät aikaa jonkun ihmisen kanssa, sitä kiinteämpi suhde teidän välillenne syntyy. On äärimmäisen arvokasta oppia tuntemaan oma lapsi.

Ahnehtivatko äidit itse liikaa kotitöitä?

Metatyö eli näkymätön kotityö kasautuu useimmiten äitien harteille. Metatyötä ovat esimerkiksi hammaslääkäriaikojen varaus, syntymäpäivien suunnittelu, ruokalistan teko ja joululahjojen miettiminen. Lisäksi myös aivan tavalliset kotityöt, kuten ruoanlaitto ja pyykinpesu, ovat suurimmaksi osaksi äitien vastuulla.

Osa naisista saattaa kuitenkin itse olla jarruna sille, että kotityöt eivät jakaudu tasaisesti. Isyyttä tutkinut Johanna Mykkänen Jyväskylän yliopistosta kertoi aiemmin Kaksplussalle, kuinka äidit voivat nauttia vallasta ja siitä, että tietävät, miten asiat hoidetaan.

Ilkka ajattelee, että kotitöiden epätasainen jakautuminen voi helposti alkaa vauva-aikana. Silloin äiti on useimmiten se, joka jää hoitamaan lasta ja kotia. Tietty työnjako voi sen jälkeen jäädä päälle.

– Kenties tilanne tasoittuu, jos isät alkavat jäädä pikkulapsiaikana useammin vanhempainvapaille, Ilkka toteaa.

Markuksen perheessä metatyötä on jaettu tietoisesti puolisoiden kesken. Markus on esimerkiksi ottanut vastuun kahden nuorimman lapsen vaatetuksesta sekä arjessa että reissuilla.

– Kävimme keskustelun vaimoni kanssa siitä, miksi hänen pitäisi olla se, joka huolehtii vaatteista ja muistaa pakata mökille mukaan kaiken kumppareista uikkareihin. Miksi se en voisi olla minä?

Markuksen mielestä jo odotusaikana on hyvä pohtia sitä, miten esimerkiksi kotitöitä, yövalvomisia ja neuvolakäyntejä jaetaan.

– Jaon ei tarvitse olla 50-50, jos molemmat kokevat, että se on reilu ja tietyt asiat sopivat toiselle paremmin kuin toiselle. Jos asiasta ei keskustella, syntyy ehkä helpommin tilanne, että äiti hoitaa suurimman osan hommista.

Stereotypiat voivat istua tiukassa

Isiin ja isyyteen suhtautuminen on muuttunut vuosien saatossa. Tietynlainen kuilu isien ja äitien välillä on tasoittunut. Viime vuosikymmeninä sitoutuneesta ja osallistuvasta isyydestä on tullut ihanne, johon moni isä pyrkii. Äitien tapaan isät haluavat olla läheisiä lastensa kanssa ja osoittaa lapsilleen tunteitaan.

Ilkka ja Markus puhuvat kirjassaan avoimesti isyyteen liittyvistä tunteista, kuten rakkaudesta, pelosta, häpeästä ja onnesta.

Tietyt miehiin ja isiin liittyvät stereotypiat voivat silti istua tiukassa. Kun Ilkka eräänä päivänä liikuttui lukiessaan lapselleen Tove Janssonin teosta Kuka lohduttaisi Nyytiä, hän yritti ensin niellä kyyneliään.

– Vaikka eihän liikuttumisessa ole mitään hävettävää. Monesti lapsen kanssa myös syntyy hyviä ja syvällisiä keskusteluja, kun aletaan jutella siitä, miksi iskä liikuttui.

Markus ihailee Ilkkaa siinä, kuinka paljon hän on lukenut lapsilleen kirjoja.

– Nyt kun kaikki lapseni ovat jo koululaisia, olen tehnyt jonkinlaista välitilinpäätöstä omaan isyyteeni liittyen. Harmittelen kirjassakin sitä, etten ole lukenut lapsilleni, hän toteaa.

– Toisaalta tärkeintä on antaa lapsilleen aikaa, oli se sitten koripallon pelaamista, lukemista tai molempia.

Tasa-arvoisemmiksi myös laissa ja työpaikan tuella

Sekä Ilkka että Markus veisivät äitien ja isien välistä tasa-arvoa parempaan suuntaan lakimuutoksilla. Perhevapaiden tasa-arvoisempi jakautuminen, kuten valmistelussa oleva uusi perhevapaamalli, johtaisi siihen, että yhä useampi isä jäisi lapsen kanssa kotiin.

Myös työelämän muutokset saattavat vaikuttaa tilanteeseen. Yliopisto-opiskelijoista suurin osa on naisia, joten jatkossa naisia voidaan nähdä myös useammin johtotehtävissä.

– Voikin olla niin, että naisen on vaikeampi jäädä lapsen kanssa kotiin, koska hänellä on vaativampi työ tai ura juuri noususuunnassa, Ilkka pohtii.

Lainsäädännön muutoksien lisäksi perheiden omat ratkaisut vaikuttavat ja saattavat muuttaa kulttuuria. Uudistuksia ei välttämättä tarvitse odottaa.

Nykyisin äideille on jyvitetty noin neljän kuukauden äitiysvapaa, jonka jälkeen alkavalle vanhempainvapaalle voi jäädä myös isä tai vapaan voi jakaa.

– Lasta odottavat vanhemmat voivat pohtia, millainen jako omassa perheessä toimisi. Se voi olla joko perinteinen tyyli, että äiti on kotona tai isä töissä tai sitten jotain ihan muuta, Markus sanoo.

Miehet toivovat myös työnantajien asenteiden perhevapaita kohtaan muuttuvan parempaan suuntaan. Kun Markus jäi tekemään nelipäiväistä viikkoa hänen esikoisensa aloitettua ensimmäisen luokan, silloinen työnantaja suhtautui ajatukseen epäilevästi.

– Vaikka minulla oli asiaan lakisääteinen oikeus, kävimme muutaman tiukan keskustelun siitä, miten pystyn hoitamaan tehtäväni neljän päivän aikana.

Kaikki kuitenkin hoitui lopulta hyvin. Kenties työpaikan seuraavan isän tai äidin ei enää tarvinnut vängätä asiasta.

Kommentit (8)

Asiahan muuttuu, kun isät alkavat ottamaan enemmän vastuuta lapsistaan eikä heitä kaikkea äidin hartioille. Tai valita mies, joka on osallistuva isä ja äiti antaa miehen touhuta eikä omi lapsia.
Ja jos mies on paremmin tienaava, yleensä näin on, niin pakkohan äidin on jäädä kotiin. Harvemmin nykyhinnoilla enää pärjää vähemmällä rahalla.

Suurin syy ettei isät pääse osallistumaan enempi lasten elämään on äitien suuri itsekkyys sekä toisilta naisilta tuleva paine heidän oleva se ”oikea” vanhempi.

No jopas on kommentteja. Ei todellakaan ole Ok että kyseenalaistetaan vanhemman osaamista ihan vain sukupuolen vuoksi. Meillä isä jäi kuopuksen kanssa vuodeksi kotiin lapsen ollessa 5 kk ja hänelle myös tuli tutuiksi tuollaiset ihmettelyt. Sama mukava terkkari jonka luona oltiin käyty jo monta vuotta isompien lasten kanssa, laukoi ihmeellisiä ”miksi äiti ei ole mukana”, ”kerro äidille kun pääsette kotiin” tai ”ensikerralla kun äiti tulee” – lausahduksia. Kyllä ne nimenomaan kertoi asenteesta. En myöskään itse saanut kahvilan pitäjältä lausahdusta ”onpa hienoa että osaat ruokkia vauvaasi”, mieheni sen sijaan sai. Paljon on töitä jäljellä tasa-arvon saavuttamisessa.

No tiedänpä yhden jos toisenkin ”markuksen” jolle on parasta antaa niitä ohjeita. Ette vissiin ymmärrä että on olemassa tyyppejä joille ohjeet on hyvä antaa. Voi olla että ei vaiheita vaippaa 10 tuntiin tai lapsen saadessa allergisen reaktion, annetaan vain olla, pikkuvauvan annetaan maata kopassa huutamassa, jätetään pöydän reunalle, tms. Ihan vakavia asioita voi olla tai uusavuttomuuutta, jos vielä yhdistettynä itsepäiseen luonteeseen vaikea niitä ohjeita terkan tai kenenkään silloin antaa. Mutta hyvä jos antavat!
Normaalina pidän tuota, kuuluu työhön kysellä. Äideiltäkin kysellään, polttaako teillä joku tupakkaa, luetaanko iltasatu, eihän mene yksin portaisiin, eihän nuku liian kuumassa, monetko päiväunet ym ….

Olen samaa mieltä kuin ”työssäkäyvä äiti”. Minusta on ihan luonnollista että pienten lasten asioissa koetaan luontevammaksi kohdistaa sanat äidille ja auton käyttöön liittyvissä isälle. Olenko vanhanaikainen?

Raskasta elämää, jos jokaiseen lausahdukseen tartutaan, ne yleistetään ja kirjoitetaan vielä kirja, että mahdollisimman moni voisi märehtiä ja piehtaroida ”ongelmassa”. Jos itse on sinut erilaisten tilanteiden kanssa, voi joskus vain harteita kohauttaa.

Hienoa, että isät hoitavat lapsia. Sen pitäisi olla yhtä normaalia, kuin että useimmat äidit hoitavat. Kuitenkaan ei pidä olla yllättynyt tai häkeltynyt tuollaisista kommenteista neuvolassa. Olen kahden äitinä kuullut useita neuvolatätien kömmähdyksiä liittyen itseen, ulkonäköön, toimintatapoihin, lapseen.. Joitain loukkaaviakin. Uskon, että useimmat äidit ovat kohdanneet tädin, joka ei ole sosiaalisilta taidoiltaan taitavimmasta päästä. Sanoisin siis lempeästi tervetuloa kerhoon. Tasa-arvoa tuokin.

Meidän perheen tilannetta kummasteltiin 6 vuotta sitten minun lähtiessäni töihin kesken äitiysloman. Lapsi oli tuolloin 4kk ikäinen. Mies jäi työttömäksi ja asia hoitui hyvin hänen ollessaan koti-isänä eikä minun tarvinnut mistään huolestua. Ruokkiminen oli hänelle tuttua hommaa alusta saakka, sillä lapsi sai alusta saakka pullosta korviketta rintamaidon ollessa liian niukkaa. Tätä kesti melkein 1,5 vuotta ja mieskin pääsi työelämään takaisin. Lapsi meni päiväkotiin joidenkin mielestä liian varhain, mutta ei meistä kumpikaan nähnyt tarpeelliseksi enää minun jöttäytyä töistä sen takia. Se 1,5 vuotta osoitti sen, että mieheni on hyvä isä ja kotona olo lähensi lapsen ja hänen välejään hyvin. Näin heitä välillä työpäivienkin aikana kun tekivät vaunulenkkejä työpaikalleni.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X