Lapsen ihastuminen on todellista – Raisa Cacciatore: Vanhempien harrastama kiusoittelu on mennyttä maailmaa

Ihastuminen leikkikaveriin voi olla kuusivuotiaalle valtavan iso asia. Siksi vanhemmat tai isovanhemmat eivät saa sitä vähätellä.

Teksti Piia Sainio
Kuusivuotiaiden pihaleikit
Pusuhippaa lapset leikkivät ihan omilla säännöillään.

Suomessa on tapahtunut valtava kulttuurimuutos, sanoo lastenpsykiatri Raisa Cacciatore. – Ja se koskettaa vanhempien lisäksi isovanhempia.

Lapselle naureskelu ja tämän tunteiden vähättely oli lähes maantapa vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten. Nykyään lapsen tunteita pidetään yhtä arvokkaina kuin aikuistenkin.

Voiko kuusivuotias todella ihastua?

Silti hymynkare alkaa tavoitella vanhemman suupieltä, kun kuusivuotias hehkuttaa, miten rakastunut hän on. Vanhemmasta voi tuntua, että lapsella on meneillään jokin hauska leikki – ehkä hän sen avulla testaa, miltä ihastuminen oikeastaan voisi tuntua.

Vai voiko eskarilainen sittenkin ihan todella ihastua?

Raisa Cacciatoren kokemuksen mukaan voi.

– Jollekin kuusivuotiaalle ihastuminen on iso juttu. Joku toinen ottaa sen ihan leikkinä. Kaikki lapset ovat yksilöitä, eikä yleistää voi.

Cacciatore on tavannut aikuisia, jotka vieläkin muistavat vahvat tunteet lapsuudesta.

– Ihastuminen voi olla aivan todellista. On aikuisia, jotka sanovat, etteivät ole kokeneet päiväkoti-ihastumisen jälkeen mitään muuta niin vahvaa rakkauden tunnetta.

Pusuhippa antaa tilaisuuden puhua rajoista

Kuusivuotiaalla on jo oma kaverimaailmansa, jossa aikuinen ei ole osallisena. Raisa Cacciatore kertoo kyselystä, joka tehtiin varhaiskasvatuksen ammattilaisille vuonna 2013.

– Kyselyssä ilmeni, että keväällä pusuhippa on eskarilaisilla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kuusivuotiaat kehittävät esikoulun pihalla pusuhippaan omia sääntöjään, tapojaan ja tyylejään. Leikkiin voi kuulua yhdessä sovittu turvapaikka, jonne voi juosta, jos ei haluakaan pussata. Tai siihen voivat kuulua tietyt paikat, joissa saa pussata.

Kun kotona tulee puhetta pusuhipasta, vanhemmalla on hyvä tilaisuus opettaa lapselle tämän omia rajoja.

Jos lapsi pyörähtää ympäri kädet siipinä sivuilla, hänen ympärilleen piirtyy näkymätön raja. Lapselle voi kertoa, että se on hänen omaa aluettaan. Sen lähemmäksi hänen ei tarvitse päästää ketään. Hänellä on oikeus sanoa ei.

”En halua pussata. En halua että halaat.” Tätä viestiä voi selventää nostamalla käden eteensä stop-merkiksi ja puhumalla kuuluvasti.

Jos lapsesta taas tuntuu siltä, että haluaa päästää jonkun lähelleen, se on hänen päätettävissään.

Halata ei saa vastentahtoisesti

Lapselle kannattaa puhua myös toisten rajoista ja kunnioittamisesta. Ketään ei saa mennä lyömään eikä potkimaan – mutta myös halaamiseen ja pussaamiseen pitää kysyä lupa.

– Jokaisella on oikeus omaan turva-alueeseensa. Jos lapsi on ihastunut kaveriinsa ja haluaa kulkea tämän kanssa kaulakkain, hänen pitää tietää, että myös kaveri haluaa sitä samaa. On kysyttävä lupa.

Ei ole lapsen vika, mikäli hän kuvittelee, että halata voi vaikka toinen ei tahtoisikaan. Lapsi oppii seuraamalla muiden mallia.

Isovanhemmat tai muut sukulaiset ovat saattaneet tulla halaamaan lasta, vaikka hän olisi itse ollut vastentahtoinen. Häntä on saatettu jopa puolittain pakottaa jonkun vieraan syliin vaikkapa sukujuhlissa.

Cacciatore toivoo, että tällainen käytöskulttuuri on jäämässä historiaan. Jos lapsi ei halua, että häntä halataan, hänen tahtoaan on kunnioitettava.

– Nykyään lapsille opetetaan, ettei kenenkään syliin ole pakko mennä. Lapsella on oikeus sanoa ei myös aikuiselle.

Tärkeää oppia isovanhemmilta

Cacciatoren mielestä isovanhemmat voisivat tässä kasvatustehtävässä olla merkittävänä tukena vanhemmille.

Isovanhemmat voisivat leikin kautta opettaa lapselle, että aikuisellekin voi sanoa ei – eikä aikuinen siitä suutu.

Mummi ja poika

Saanko pusun! Mummi voi opettaa lapselle omia rajoja.

Mummi tai vaari voi vaikkapa kysyä lapselta, saanko halata tai tuletko syliin. Ja jos lapsi ei anna lupaa, siihen voi hyväntuulisesti todeta, että no eipä sitten!

Näin aikuinen tottelee lapsen käskyä ja lapsi saa kokemuksen siitä, että hän voi sanoa ei.

– Myös isovanhemmat tarvitsevat tukea tässä. Eivät he välttämättä tiedä, miten nykyään halutaan kasvattaa. Koko vanhemmuuden kulttuuri on muuttunut niin paljon, että ongelmia voi tulla vanhempien ja isovanhempien kesken.

Raisa Cacciatore välttäisi kiusoittelua

Myös kiusoittelu poika- tai tyttöystävästä on katoavaa kansanperinnettä – ainakin toivottavasti, Cacciatore lisää.

Aikuinen ei ala puhua pussauskopeista tai seurustelusta.

Lapsen tykkäämistä ei pidä millään tavalla seksualisoida. Lapsi voi tykätä kenestä haluaa ja niin paljon kuin haluaa. Se on aina lapsentasoista tykkäämistä, eikä siihen pidä sotkea aikuista erotiikkaa.

Entä jos vanhempi tai isovanhempi on tullut kiusoitelleeksi lasta ja alkaa nyt katua?

– Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudenlaista vanhemmuutta tai isovanhemmuutta, Cacciatore toteaa.

– Suurin osa kiusoittelusta menee luultavasti sellaisenaan ohi. Mutta suomalaisten itsetunnossa on parantamisen varaa. Kunnioituksen puute kasvatuksessa on perinne, josta voi jo luopua.

Lue myös: Seksuaalisuuden portaat – 11 vaihetta, jotka jokaisen vanhemman pitäisi tietää

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä