Lapset pienellä vai suurella ikäerolla? Neljän lapsen äiti ja kahden lapsen isä kertovat kokemuksistaan
Sisarusten isossa ja pienessä ikäerossa on molemmissa puolensa. Pienellä ikäerolla lapsista on toisilleen seuraa, kun taas esikoisesta voi olla paljon hyötyä pikkusisaren hoidossa ja viihdyttämisessä silloin, kun ikäero on suuri.
Lasten ikäero jakaa mielipiteitä eri suuntiin: toiset toivovat lapsia mahdollisimman pienellä ikäerolla kun taas toiset haluavat, että esikoinen on jo omatoiminen siinä vaiheessa, kun pikkusisarus syntyy. Pienen ikäeron lapsista tulee helpommin yhtenäinen tiimi siinä, missä esikoisesta voi olla paljon apua pikkusisarusten viihdyttämisessä.
Pyysimme kahta vanhempaa kertomaan, miten lasten ikäero näkyy arjessa. Lasten ikäeroa pohtivat 38-vuotias suurperheen äiti Mari, jolla on 10-, 7-, 5- ja 3-vuotiaat lapset ja 36-vuotias kahden lapsen isä Antti, jonka lapset ovat 1- ja 13-vuotiaat.
Miten lastesi ikäero näkyy arjessa?
Mari: Sisarusten pienet ikäerot työllistivät meitä vanhempia etenkin pikkulapsivaiheessa, kun lasten hoitaminen oli intensiivisempää. Nyt alkaa helpottaa, kun kaikki lapsemme ovat jo ohittaneet vaippavaiheen.
Pienin ikäeroin syntyneistä sisaruksista hitsautuu upea tiimi, joka on toivottavasti tuki ja turva läpi koko elämän. Lapset leikkivät paljon keskenään. Se helpottaa myös vanhempien työtä, kun ei tarvitse jatkuvasti viihdyttää yhtä lasta. Aika usein joutuu kyllä toimimaan erotuomarina.
Antti: Lapsillani on 12 vuoden ikäero. Arjessa se näkyy lähinnä siinä, että toinen lapsista vaatii enemmän huomiota kuin toinen. On tärkeää huomioida myös esikoista, vaikkei hän sitä enää itse vaadi. Silti pitää muistaa tarkistaa läksyjä ja tukea kokeisiin lukemisessa ja koulunkäynnissä. Jos lasten ikäero olisi pienempi, huomio tulisi luonnostaan.
Arkea helpottaa tietysti se, ettei pienten juttuja tarvitse tehdä kuin yhden lapsen kanssa. 13-vuotias esikoinen on tämän hetkisessä arjessa hyvänä apuna. Murrosikä ei ole vielä tuonut suurempia haasteita, vaan esikoinen on auttavainen ja ylpeä isoveli. Kavereillekin hän esittelee ennemmin pikkusiskoaan kuin uutta pleikkapeliä.
Oliko lasten ikäero suunniteltu?
Mari: Ei tällaisia asioita oikein pysty suunnittelemaan. Olemme aina halunneet monta lasta, mutta eihän sitä lopulta pysty itse käsikirjoittamaan, millaisella ikäerolla lapset syntyvät.
Antti: Lasten iso ikäero ei ollut omalla kohdallani mitenkään suunniteltu juttu, vaan on johtunut elämäntilanteista. En usko, että kovinkaan moni suunnittelee tietoisesti näin isoa ikäeroa lapsilleen.
Millaisia haasteita ikäeroon on liittynyt?
Mari: Monta pientä lasta samaan aikaan, työllistää toden teolla. Kunhan alkuvaiheen yli pääsee, elämä muuttuu onneksi helpommaksi.
Antti: Haasteena on isomman lapsen huomioiminen. Hän ei enää hae vanhempien huomiota, joten vanhemman pitää huolehtia siitä, ettei kaikki keskittyminen mene pikkusisaruksen hoitoon. Haastetta tuo myös se, että lasten menot ovat hyvin erilaisia ikäeron ollessa suuri. Jos pienemmän vie jonnekin lastentapahtumaan, se ei isompaa teiniä enää kiinnosta. Lapsille pitää keksiä erilaista puuhaa.
Mitkä ovat ikäeron hyvät puolet?
Mari: Pienessä ikäerossa parasta on se, että sisarussuhteista tulee vahvoja ja läheisiä. Neljä lastamme muodostavat tiiviin tiimin keskenään.
Antti: Se helpottaa, ettei lasten tarvitse riidellä samoista leluista ja vanhempien huomiosta. Omat kädet eivät ole samalla tavalla täynnä, kuin useamman pienen lapsen kanssa. En voi edes kuvitella, miltä kaksosten vanhemmista mahtaa tuntua. Toki silloin, kun perheessä on useita saman ikäisiä lapsia, he oppivat helpommin jakamaan asioita toisten kanssa, eivätkä totu saamaan vanhempiensa jakamatonta huomiota.
Miten lapset ovat suhtautuneet ikäeroonsa?
Mari: Lapsista on varmasti vain kiva juttu, että lähellä on aina paljon kavereita. Heidän ei tarvitse lähteä kotoa kaveriseuraa saadakseen, kun sitä on kotona tarjolla yllin kyllin. Lapset ovat syntyneet sen verran pienin ikäeroin, etteivät he varmaankaan osaa edes kuvitella muunlaista tilannetta tai sitä, millaista olisi elää ainoana lapsena.
Antti: Kuopuksemme on vielä niin pieni, ettei hän varmastikaan oikein hahmota, onko isompi sisarus lapsi vai aikuinen. Hän ymmärtää ehkä jotenkin, että kyseessä ei ole kuitenkaan vanhempi, mutta silti hänen on varmasti vaikea ajatella isoveljeä lapsena. Ikäero on niin suuri, ettei kuopus voi ”mennä isoveljen perässä”, eli sellaista mallioppimista ei heidän välillään tapahdu. Jos ikäero olisi pienempi, pikkusisar voisi opetella isoveljensä perässä kävelemään.
Isoveli ei ole ainakaan ulospäin vaikuttanut harmistuneelta siitä, että on saanut pienen sisaren. Hän on ylpeänä isoveljenä kiinnostunut pikkusiskon uusista taidoista. Toki sisaren tulo tässä vaiheessa on ollut iso elämänmuutos hänelle. Hän on ehkä ollut vähän yllättynytkin siitä, että ylipäätään sai sisaruksen.
Millaista palautetta olet saanut lasten ikäerosta?
Mari: Lähipiiri on ihaillut sitkeyttämme ja sitä, että olemme selvinneet tästä suurperhehässäkästä järjissämme. Monet pitävät meitä varmasti ihan hulluina, kun olemme hankkineet näin monta lasta pienillä ikäeroilla. En kuitenkaan osaisi enää elää ilman suurperhettäni, vaikka välillä onkin raskasta.
Antti: Lähipiiriltäni tullut palaute on ollut ilahtunutta. Töissä on monesti ihmetelty sitä, miten jaksoin lähteä uudestaan samaan rumbaan, kun esikoinen on jo teini-iässä.
Lue myös:
Otatko paineita sisarusten ikäerosta? – Psykologi kertoo, miksi se ei kannata
Hennan lasten ikäero on niin pieni, että heitä luullaan kolmosiksi
Keskusteluissa: Mikä on hyvä ikäerolapsille?
Jaa oma kokemuksesi