Maria halusi vauvastaan hyvän nukkujan – nyt hän on unikonsultti, joka auttaa muita perheitä
Kahden lapsen äiti Maria Österberg valvoi esikoisensa kanssa uupumukseen saakka. Toisen lapsen kohdalla hän päätti, että asioiden on mentävä toisin.
Espoolaisen Maria Österbergin, 35, esikoinen oli todella huono nukkuja. Toista lasta odottaessaan Maria kiinnostui siitä, mikä oikein tekee vauvasta hyvän tai huonon nukkujan. Lopulta hän löysi myös kutsumuksensa. Nykyään Maria on unikonsultti, vauvan uneen perehtynyt unikouluttaja.
Perheen kuopus on nyt 1,5- ja esikoinen 4,5-vuotias. Siitä on siis nelisen vuotta, kun Maria ja hänen miehensä sinnittelivät pätkäunilla kuukausi toisensa perään.
Esikoinen huusi illat, ja Maria tyynnytteli poikaa vuorotellen miehensä kanssa keinolla millä hyvänsä: kantelemalla ympäriinsä, hyssyttelemällä sylissään tai ottamalla rinnalle.
– Se oli klassinen esikoisen syndrooma. Kaikki oli meille aivan uutta, ja vanhempina teimme tietysti ihan mitä vain, jotta saimme vauvamme rauhoittumaan.
”Pahimmillaan meillä herättiin puolen tunnin välein”
Vastasyntyneen unisykli on noin 45–50 minuutin mittainen, ja Marian vauva heräsi melkeinpä joka syklin välissä.
– Jos vauva ei tiedä herätessään, miten jatkaa unta, hän tarvitsee tähän avukseen aina äidin, isän, tutin tai rinnan, mihin ikinä onkaan tottunut. Pahimmillaan meillä herättiin puolen tunnin välein pitkin yötä, Maria kertoo.
– En tajunnut vielä tuolloin, miten tärkeää olisi ollut jaksottaa päivä. Sen takia vauva saattoi olla hereillä pari kolme tuntia keskellä yötä.
Risoista yöunista seurasi yliväsymystä niin lapselle kuin vanhemmillekin.
– Kun lapsi nukkui yöllä huonosti, hän nukkui seuraavana päivänä liikaa ja paikkasi huonosti nukuttua yötään – jotta jaksaisi taas valvoa yöllä! Siitä tuli inhottava kehä.
Unikonsultti-opinnot vanhempainvapaan aikana
Kun perheeseen oli tulossa toinen lapsi, Maria päätti ottaa selvää uniasioista.
– Päätin, että tällä kertaa meillä nukutaan. Minua kiinnosti, miksi jotkut lapset nukkuvat hyvin ja jotkut huonosti. Onko se kiinni vanhempien toiminnasta vai lapsen temperamentista? Tai geeneistä?
Alkuun Maria lueskeli netistä erilaisia palstoja, mutta meni aivan pyörälle päästään sen suhteen, mikä väitteistä oli totta ja mikä ei. Sitten hän alkoi lukea unikirjallisuutta.
Silloin hän törmäsi ensimmäistä kertaa unikonsultointiin ja sertifiointikoulutuksiin.
Opinnot hän aloitti odotusaikana. Ne kestivät vuoden verran, joten Maria ehti päättää baby sleep consultant certification -opintonsa ennen vanhempainvapaan loppumista. Hän palasi töihin mutta perusti myös oman yrityksen ja teki alkuun unikonsultointia sivutoimisesti.
Maria ei pitänyt toiselle lapselleen huudatusunikoulua vaan otti käyttöönsä lempeät keinot.
Tänä keväänä hän irtisanoutui työstään ja aloitti kokopäiväisenä yrittäjänä.
– On palkitsevaa päästä auttamaan ihmisiä. Tiedän, miten suuri merkitys väsymyksellä ja unella on koko perheen hyvinvointiin, parisuhteeseen, äidin jaksamiseen ja myös lapsen jaksamiseen, kasvuun ja kehitykseen.
”Toisen kanssa tiesin suurin piirtein, mitä tehdä”
Toisen lapsen synnyttyä Maria oli jo pitkällä opinnoissaan.
– Tyttären kanssa tiesin jo suurin piirtein, mitä tehdä.
Tällä kertaa hän ei pitänyt huudatusunikoulua siinä vaiheessa, kun oli jättämässä yöimetystä pois.
Hän otti käyttöönsä lempeät keinot, joilla vauvan nukkumista voi harjoittaa jo tämän syntymästä saakka.
– Tytär on ollut loistava nukkuja alusta alkaen, emmekä ole joutuneet pitämään mitään unikouluja.
Lempeät ja pehmeät unen harjoittamisen keinot liittyvät oikeastaan kaikkeen, mitä perheessä tapahtuu. Jotta vauva voisi oppia nukkumaan yöllä, päivä pitää rytmittää tietyllä tavalla ja rytmin pitää toistua päivästä toiseen. Päiväunta ei saa olla liikaa eikä liian vähän. Lapsen on syötävä päivisin tarpeeksi, jotta yöt jäävät nukkumiselle.
Lisäksi tärkeää ovat toistuvat iltarutiinit ja unta tukeva uniympäristö. Lapselle olisi hyvä myös alusta alkaen opettaa nukahtamisen taitoa.
”Pelkkä unikoulu ei ratkaise tilannetta”
Kaikesta tästä puhutaan Marian mielestä neuvolassa aivan liian vähän.
Marian mielestä neuvolakäynneillä pitäisi enemmän pohtia sitä, miten vauva nukkuu ja mistä mahdolliset unihäiriöt johtuvat.
– Uniasiat jäävät neuvolassa yleensä melko vähäiselle huomiolle. Esimerkiksi päivän rytmitys on sellainen asia, josta ei oikein puhuta missään. Pelkkä unikoulu ei aina ratkaise tilannetta, jos muut asiat eivät ole kunnossa.
Huolestuttavaa on Marian mielestä myös se, että väsymykseen on vaikea saada apua.
– Uupunut vanhempi jää usein yksin. Ensimmäisen kerran lapsen univaikeudet saattavat tulla neuvolassa puheeksi vasta kuuden kuukauden kieppeillä, kun takana on useamman kuukauden väsymys. Siinäkin vaiheessa saattaa käydä niin, ettei vanhempaa oteta tosissaan ja väsymys saattaa jatkua pidempään. Sitten onkin melkoinen lasti, kun ei ole vuoteen nukkunut.
Lempeää nukkumaan opettelua
Uupumuksen välttämiseksi vanhemman kannattaisikin Marian mielestä alusta saakka opettaa vauvaa vähitellen – ja lempeästi – nukahtamaan itsekseen.
Lempeydellä Maria tarkoittaa sitä, että vauvan voisi yrittää saada nukahtamaan omaan sänkyynsä vaikkapa kerran päivässä tai joka toinen päivä. Näin lapsi oppisi tärkeän taidon huomaamatta.
– Juuri eilen olin tapaamassa neliviikkoista poikavauvaa ja hänen vanhempiaan. Kävimme läpi lempeitä nukkumaan opettelun tapoja ja sitä, miten he voisivat harjoitella kerran päivässä vauvan nukahtamista omin avuin. Jos se ei onnistu, seuraavana päivänä voi aina kokeilla uudestaan. Lapselta ei pidä odottaa liikaa.
Unikoulujen sijaan Maria haluaakin puhua nukkumaan opettelusta.
– Nukkumaan opettelua varten on olemassa paljon erilaisia metodeja, ja usein niitä Suomessa kutsutaan unikouluksi.
Perheelle sopivin metodi riippuu lapsen iästä ja temperamentista sekä siitä, miten vanhemmat suhtautuvat nukkumaan opetteluun. Tassuttelu ei välttämättä sovi kaikille.
– Toiselle yksikin kyynel on liikaa. Toiset haluavat huomattavasti nopeammin tuloksia ja ovat valmiita kestämään enemmän kyyneliä ja harmitusta.
Uniumpäristön pitäisi olla viileä ja hämärä
Kun asiakkaiksi tulee vastasyntyneen vauvan vanhempia, unikonsultti käy heidän kanssaan läpi sitä, miten vauvan uni ylipäätään kehittyy.
– Yöuni kehittyy noin kuuden viikon kohdalla ja päiväunet yleensä neljän kuukauden kohdalla.
Vaikka vauvalla ei alkuun olekaan minkäänlaista rytmiä, vanhemmat voivat silti alkaa hiljalleen harjoittelemaan päivän rytmitystä ja huolehtia siitä, että uniympäristö on oikeanlainen ensimmäisistä päivistä alkaen.
Uniympäristöllä Maria tarkoittaa sitä paikkaa, missä vauva nukkuu. Sen pitäisi olla riittävän hämärä ja viileä.
– Vauvat nukkuvat parhaiten noin 18–19 asteisessa huoneessa.
Kohinaa kannattaa kokeilla
Lisäksi Maria kannattaa ”valkoisen kohinan” (white noise) käyttöä huoneessa, jossa vauva nukkuu.
– Kohinan käyttö lähtee siitä ajatuksesta, että kohdussa on jatkuvasti pientä huminaa ja hälinää. Vauva on tottunut siihen yhdeksän kuukauden ajan, ja kohdusta ulos tuleminen voi olla järkytys.
Vauvaa rauhoittavaa kohinaääntä, kuten sateen tai tuulen ääntä, saa esimerkiksi erilaisista ilmaisista applikaatioista.
Unikonsultti myös muistuttaa vanhan kansan keinoista, jotka ovat päässeet unohtumaan.
– Esimerkiksi kapalointi on mielettömän hyvä tapa, joka rauhoittaa vastasyntynyttä unille.
Puolivuotiaana vauva on jo tottunut nukahtamaan tietyllä tavalla. Itsekseen nukahtamista on mahdollista harjoittaa lempeästi jo syntymästä saakka.
Jaa oma kokemuksesi