Vanhemmuus 12.2.2018
TEKSTI Leeni Hoimela
KUVAT iStock

Mistä asioista vanhemmat saavat olla eri mieltä lapsen edessä?

Kaksi vanhempaa, kaksi mielipidettä, kakofonia lapsella? Näin sanotaan. Jos lapsella on kaksi erimielistä pomoa, lapsi ei tiedä, kumpaa kuunnella, tai sitten hän kuuntelee sitä, joka on lepsumpi.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

On aivan inhimillistä, että vaikka kaksi aikuista on tehnyt lapsen, he eivät silti ole kaikesta lapsen kasvatukseen liittyvästä samaa mieltä. Miten tilanne pitäisi ratkaista?

– Maalaisjärjellä. Erimielisyydet kuuluvat elämään, eikä niistä pääse. Erimielisyydet ovat arvokkaita, koska ne kertovat eri näkökulmista. On isän ja äidin näkökulma, lastenpsykologi, perheterapeutti Rauni Nousiainen psykologipalvelu Poijusta sanoo.

Nousiaisen mukaan suurimmat vanhempien ristiriidat juontavat yleensä heidän taustoistaan: millainen perhe heillä itsellään on ollut ja miten siinä on toimittu. Vanhemmat eivät välttämättä ole edes tietoisia toistensa kotoa oppimista tavoista, vaan suorittavat omaansa automaatiolla.

Kun se sitten kohtaa toisen automaation, syntyy ristiriita.

– Juuri siksi erimielisyydet ovat arvokkaita, että niissä voi oppia toisesta, kun kuuntelee ja kunnioittaa toisen käsitystä.

– Yhtä lailla lapsi oppii, että ihmisillä on eri näkökulmia, mutta keskustelemalla ja kunnioittamalla toista voidaan hakea yhteistä tapaa toimia.

Jousta tilanteen mukaan

Nousiainen huomauttaa, että tietenkään tarkoituksena ei ole, että molemmat vanhemmat saavat vetää omaa linjaansa, toinen esimerkiksi tiukkaa ja toinen lepsua.

– Lapsi liittoutuu hänelle suopeamman kanssa. Se ei ole hyvä asia, sillä lapsenkin täytyy oppia sietämään pettymyksiä.

Nousiainen ei kuitenkaan kirjoittaisi kasvatuksellisia ratkaisuja pysyvästi kiveen, vaan joustaisi tilanteen ja maalaisjärjen mukaan.

– Jos vaikkapa pukeminen on sellainen tilanne, jossa toinen vanhemmista on sitä mieltä, että talvella puetaan aina kunnon ulkovaatteet ja toinen sitä mieltä, että vähemmälläkin pärjää hetken, voi joustaa, jos kyseessä on vaikkapa ensimmäinen aamu päiväkodissa loman jälkeen eikä lapsi haluaisi lähteä. Jos vanhemmat osaavat joustaa, lapsikin oppii joustamista.

Myös esimerkiksi peliajoista, harrastuksista ja syömisestä voi olla Nousiaisen mielestä eri mieltä lapsenkin nähden. Sitten keskustellaan.

– Jos lapsi ei haluaisi mennä joskus vaikkapa harrastukseensa, vanhemmat voivat keskustella, miten toimitaan. Toinen voi sanoa, että se opettaisi sinulle sitoutumista ja toinen, että ymmärrän, että itseään pitää kuunnella. Näin lapsi oppii keskustelua.

Riidat kuuluvat elämään

Joskus kiireessä tilanteet saattavat mennä kinaamiseksi. Niistäkin hetkistä lapsi oppii.

– Niihin kannattaa palata myöhemminkin ja sanoa lapselle, että sanoin äidille tai isälle vähän liian tiukasti ja pyydän häneltä anteeksi. On tärkeää, että lapsikin oppii anteeksipyytämistä.

Maalaisjärjen lisäksi Nousiainen toivoo kasvatukseen armollisuutta. Aina vanhempi ei onnistu kuvittelemallaan tavalla, mutta se ei tee heti ”huonoksi”, eikä lapsi mene ”pilalle”.

– Yleensä vanhemmat toivovat valmiita listoja, miten kannattaa toimia ja miten ei, mutta lapset, perheet ja tilanteet ovat erilaisia. Yleensä lapsen paras löytyy sieltä vanhempien näkemysten keskeltä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen kattavin vanhemmuusmedia: hyötytietoa vanhemmuudesta, perheblogeja ja suosittu keskustelufoorumi. Tervetuloa viihtymään!

Seuraa
meitä: