Myös sekundäärinen lapsettomuus on suru: ”Rattaat ja pinnasänky on myyty”

Myös sekundäärinen lapsettomuus vaatii sopeutumista ajatukseen. Maija ja hänen miehensä kokivat lopulta lapsettomuushoidot niin raskaaksi, että lapsiluku jäi yhteen.

Teksti Elina Teerijoki
Merja ajattelee positiivisesti: kun lapsia on vain yksi, hänellä on aikaa vapaaehtoistyöhön ja harrastuksille.

Kaksi lasta, se kuulosti hyvältä. Ajatus perheen perustamisesta syntyi nopeasti, kun Merja, 31, tapasi puolisonsa kymmenen vuotta sitten.

– Jo puolen vuoden päästä aloimme toivoa lapsia, mutta raskautta ei kuulunutkaan. Hakeuduimme lapsettomuushoitoihin parin vuoden kuluttua.
Hoidot aloitettiin inseminaatioilla, joita tehtiin seitsemän. Tuloksena oli yksi tuulimunaraskaus.
Pari vaihtoi yksityiselle lääkäriasemalle ja koki kaksi koeputkihedelmöitystä. Yksi raskaus alkoi, mutta päättyi keskenmenoon. Perhe vaihtoi taas julkiseen terveydenhoitoon, sillä yksityisellä hoidot kävivät jo kukkaron päälle. Hoitojonossa Merjalle määrättiin ovulaatiota tehostavaa lääkettä.

Raskaat hoidot uuvuttivat

Tukihoito auttoi, ja Valtteri syntyi vuonna 2013. Jo hänen vauva-aikanaan Merja tuli raskaaksi, mutta viikon 12 ultrassa kohdussa ei enää ollut elämää.

Nyt Merja on alkanut sopeutua ajatukseen, että lapsia ei ehkä enää tule. Rattaat ja pinnasänky on myyty.
– En tiedä, jaksaisinko enää hoitoja. Mielialani vaihtelivat kovasti hoitojen aikana. Pahinta oli, kun meillä ei ollut vielä lasta. Silloin minuun sattui, kun näin raskaana olevia naisia ja äitejä vauvojen kanssa.
Merjan siskolla on Valtteria vuotta vanhempi tyttö. Merjasta tuntuu yhä pahalta, ettei hän pystynyt aikoinaan iloitsemaan siskonsa raskaudesta ja tukemaan häntä oman lapsettomuutensa vuoksi.
Myös Merjan miehelle lapsettomuus on ollut raskasta ja hän on surrut sitä, että Merjalla oli paha olla. Pari on saanut tukea lapsettomuuspsykologilta. Merja söi myös pitkään masennuslääkkeitä, mutta onnistuneen raskauden jälkeen hän pystyi lopettamaan ne.

”Lapsia ei saada”

Valtteri on ainakin kerran kysynyt, voisiko saada siskon. Hänen serkkutytölläkään ei ole sisaruksia, ja tyttö on sanonut, että Valtteri on hänen pikkuveljensä.
Lapsettomuusaika on jättänyt arvet, mutta Merja on huomannut yksilapsisuuden hyvät puolet: aikaa riittää ainokaiselle ja äidin harrastuksille.
– Olen oppinut, että lapsia ei noin vain saada. En koskaan kysy keneltäkään, onko perheenlisäystä tulossa, sillä en voi tietää, millainen prosessi jollakulla on meneillään.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä