Sijaisperhettä pyörittävä poikamies Petri on Vuoden isä: ”Tiedostan, että jotkut voivat katsoa vinoon”

Miten vannoutunut poikamies hurahti sijaisvanhemmuuteen? Vuoden isä Petri Hartikainen kertoo tarinansa.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat Riikka Hurri
Petri kertoo, että aika lasten kanssa kuluu usein kuin siivillä. Tämän lapsen suosikkeleikkeihin isin kanssa kuuluu pehmolelukutitus.

Hei sinkkumies, saisiko 10-vuotias lapsi muuttaa sinun kotiisi ja sinun hoiviisi? Saa, vastasi Petri Hartikainen, 46, vaikka lapsen varoitettiin lyövän ja potkivan hermostuksissaan.

– Sellaista väkivaltaisuutta ei ole ollenkaan näkynyt.

Petrin olemuksesta huokuu lämpöä ja rauhallisuutta. Aurinkoisesti hymyillen hän keittää aamukahvia keittiössään kuopiolaisessa omakotitalossa. Petrin luona asuva lapsi on juuri koulussa.

On helppo uskoa, että Petrin seurassa aggressiivinen käytös kuihtuu. Petri on ollut sijaisvanhempi vuosien varrella yhteensä viidelle lapselle ja nuorelle.

Aikuiset ovat kuitenkin toisinaan suhtautuneet epäileväisemmin, Petri kertoo.

– Ei vielä kymmenen vuotta sitten täällä Pohjois-Savossa tullut kysymykseenkään, että mies voisi toimia yksin sijaisvanhempana. Tiedostan kyllä, että jotkut edelleen katsovat vinoon, mutta itse en siitä enää välitä.

Tie sijaisisäksi ei ollut Petrille itsestäänselvyys. Petri oli 26-vuotias, kun hän päätyi tukihenkilöksi tuttaviensa lapselle. Pystyvä aikuinen tuli tutuksi Kuopion sosiaalitoimelle. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin Petrin kotiin muutti pysyvästi asumaan teini-ikäinen poika.

Ennen sitä Petri teki paljon töitä ja vietti elämää sinkkuna. Sen, minkä töiltään ehti, Petri vietti kalastaen, metsästäen, purjehtien ja kavereiden kanssa iltaa viettäen.

Tukena muille sijaisperheille

Sijaisvanhempana työskentelyn lisäksi Petri toimii mentorina muille sijaisvanhemmille. Samalla Petri kokee itsekin saavansa paljon vertaistukea vanhemmuuteensa ja kasvattavansa tietoisuutta siitä, että miehetkin kelpaavat hyvin sijaisvanhemmiksi.

– Toivon, että naisia ja miehiä ajateltaisiin tasavertaisina sijaisvanhempina. Onhan meissä joitakin eroja. Naiset ehkä tekevät enemmän asioita valmiiksi lapsen puolesta. Toisille lapsille sopii mahdollisesti paremmin nainen ja toisille taas mies sijaisvanhemmaksi.

Petri kuvailee itseään lempeäksi vanhemmaksi, joka haluaa kannustaa lapsia pärjäämään itsenäisesti. Silloin, kun perheessä asuu isompia lapsia, he tekevät sopivia kotitöitä ja harjoittelevat arjen taitoja oman tasonsa mukaan.

Sateisena aamuna Petri huomauttaa perheessään asuvalle lapselle, että ulkona sataa ja kysyy, laittaako tämä kumikengät jalkaan tai ottaako sateenvarjon mukaansa.

– Välillä on tullut koulusta viestiä, että miksi en ole pukenut lapselle sitä ja tätä päälle. Leuto syksyhän on nuorelle parasta aikaa harjoitella sopivaa pukeutumista, kun ei ole vaaraa, että hän paleltuisi.

Pukeminen on pikkuhiljaa alkanut sujua, kun apuna on käytetty muun muassa kuvakortteja.

Vertaistukea kasvatuskysymyksiin Petri saa erilaisista koulutuksista, sosiaalityöntekijöiltä ja muilta sijaisvanhemmilta.

– Kun itsekseen pohtii erilaisia näkökantoja ja ideoita, joilla sijoitettuja nuoria voisi auttaa, tuntuu tärkeältä saada keskustella niistä myös muiden aikuisten kanssa.

Tällä hetkellä perheessä on vain yksi lapsi, sillä lapsi tarvitsee Petriltä paljon huomiota ja seuraa. ”Jos toinen nyt tulisi, niin hänestä pitäisi olla kaveria tälle pojalle.”

Tärkeää olisi, että lapsella ja nuorellakin olisi joku, jolle avautua syvimmistä tunteistaan.

– En vaadi, että se olisin minä, kunhan nuorella on joku, jolle hän voi puhua luottamuksellisesti. Muuten ollaan pulassa.

Jokainen heistä on kuitenkin Petrin mukaan pystynyt avautumaan asioistaan jollekulle aikuiselle.

Kiire ei ole pois sijaisperheestä

Useimmat nuorista ovat olleet Petrin luona siihen asti, että tulevat täysi-ikäisiksi ja muuttavat omilleen. Kiire Petrillä ei kuitenkaan ole patistaa lapsia maailmalle. Yksi sijotetuista muutti omaan kotiinsa ollessaan 21-vuotias.

Hän on yksi heistä, jotka askartelivat Petrille isänpäiväkortin. Petri katselee luomusta hymy huulillaan.

Millaisia tunteita Petrissä herättävät isänpäivämuistamiset, joita sijoitetut lapset ja tukilapset hänelle askartelevat? Osa tukilasten äideistä jopa kysyy, saako Petrille tuoda isänpäiväkortin.

– Mukava niitä on saada. Toisaalta on myös surullinen olo, että heillä ei ole elämässä isää, jolle voisivat kortin osoittaa, kun muut tekevät kortit omille isilleen. Toivottavasti he ovat onnellisia siitä, että voivat kortin tuoda minulle, korvikeisälle.

Tällä hetkellä Petrin luona asuva lapsi kutsuu häntä isäkseen.

– Harvempi nuorista kuitenkaan kotona kutsuu minua isiksi. Olen Petri tai Pete. Kavereilleen saattavat kuitenkin sanoa, että olen isä. Se lienee helpompaa, kun ei tarvitse avata omaa elämänstooriaan kaikille.

Tunteita lapsen käyttämä ”isä” kuitenkin herättää, kun Petri kuulee sen ensimmäisiä kertoja.

– Nuoret eivät kehuja jakele, mutta tuollaiset asiat ja heidän ilmeensä kertovat paljon. Lämmittää sydäntä nähdä heidän hymynsä.

Työstään kasvattajana ja perhekäsitysten ennakkoluulojen purkamisesta hänelle myönnettiin Vuoden isä -palkinto. Muut vuoden 2020 isäpalkinnon saajat olivat Vesa Ilola ja Fabrizio Trotti.

Sijaisperhe – Petri Hartikainen on vuoden isä 2020

Palkinnon saaminen naurattaa Petriä.

– Kyllähän palkinto merkitsee paljon. En kuitenkaan ole vielä täysin käsittänyt, että sellainen minulle myönnetään.

Suuri elämänmuutos ei kuitenkaan ole kaduttanut Petriä.

– Nuoret ja lapset tuovat erilaista sisältöä elämääni. Haluan näyttää heillä maailmaa ja uusia juttuja, joista he voivat innostua.

Petri kertoo käyvänsä nuorten kanssa paistamassa usein lettuja ja makkaraa nuotiolla. Alakouluikäisille lapsille uimahalliretki on lähes varma hitti. Myös sulkapalloa, tennistä ja frisbeegolfia Petri on vienyt nuoria pelaamaan.

– Vaikka nuori ei juuri silloin innostuisi harrastamaan kyseistä lajia, saattaa se myöhemmin aikuisena alkaa kiinnostaa. Luonani olleilla nuorilla ei ole ollut aiemmin harrastuksia eivätkä he osaa sellaisiin oikein lähteä. Niinpä yritämme touhuta kaikkea monipuolisesti.

Myös Espanjassa ja Kreikassa Petri on lasten kanssa käynyt silloin, kun perheessä on ollut melko samanikäisiä lapsia.

Haikaileeko Petri koskaan perheeseen toista vanhempaa, jonka kanssa voisi jakaa kasvatuksen?

– Kyllähän minä vuoden seurustelin sijaisvanhempana, mutta ei se ollut maailman helpoin kuvio. Olen asunut pitkään itsekseni. Tuntui, että tuli kaksinkertaisesti työtä, kun ensin piti nuorelle selittää, miten tietty asia hoidetaan ja sitten vielä keskustella seurustelukumppanin kanssa, että meillä on varmasti yhtenäinen linja kasvatuksen suhteen.

Sijaisperhe voi toimia hyvin, vaikka perheessä olisi vain yksi vanhempi. Petri istuu kahvikupin ääressä suunnittelemassa lapsen menoja ja tapaamisia.

Petri on tottunut elämään ainoana vanhempana perheessä ja suunnittelemaan lasten menemiset, tapaamiset sekä ratkomaan kasvatuskysymyksiä.

Petri ei kuitenkaan pidä poissuljettuna, että vielä joskus eläisi elämää yhdessä seurustelukumppanin kanssa.

– Voihan käydä niinkin, että jonkun kanssa tämä olisi jopa helpompaa kuin yksin.

Millaista on saada kasvatettavakseen suoraan teini-ikäinen?

Kun uusi nuori saapuu Petrin luo, alkaa uuteen ihmiseen tutustuminen.

– Jokainen lapsi ja nuori on erilainen kasvatettava. Pitää etsiä juuri hänelle sopiva tyyli. Toiselle pitää sanoa topakkaan ja toisella taas pehmeämmin, koska muuten hän saattaa jumiutua ihan täysin.

Petrin luona olleet ovat pääosin teini-ikäisiä. Nuorin on ollut esikouluikäinen.

Nuorten kanssa oleminen sopii Petrille, eikä hän tunnusta haikailleensa, että pääsisi sijaisvanhemmaksi vauvalle tai taaperoikäiselle.

– Monella sijaisvanhemmalla on odotus, että vauvasta voi kasvattaa halutunlaisen lapsen. Käytännössä se ei onnistu. Jokaisella meistä on omat geenit ja halut. Aika paljon olen saanut vanhemmilta hämmentyneitä yhteydenottoja, miksi lapsesta ei olekaan tullut sellainen kuin he ovat kuvitelleet.

Petri mainitsee moneen kertaan, että aluksi hän etsii lapsen ja nuoren vahvuuksia. Niitä tukemalla on helpompi puuttua myös heikkouksiin.

Omiin vahvuuksiinsa ja isäpestiinsä Petri suhtautuu kuitenkin vaatimattomasti.

– En ole ajatellut sitä, onko tämä arvokasta vai mitä tämä on. Yritän tässä parhaani tukea nuorten kasvua ja itsenäisyyttä.

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Todella hieno tunnustus tälle ”korvikeisälle”, tekee arvokasta työtä!!

Avatar

Hienoa, että myös mies huomioidaan naisen kanssa tasavertaisena sijaiskasvattajana. Myös monessa muussa asiassa pitäisi unohtaa stereotypiat sen suhteen että jonkin asian osaa vain joko mies tai nainen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä