Vapaa-aika 20.10.2019 Päivitetty 18.08.2023

Sormia syyhyttävät kuvat: Anni, 33, tekee lapsilleen huikean kekseliäitä käsitöitä – vauvan vaaratilanne pysäytti

Kun 7-vuotias Anni oppi virkkaamaan, käsityöt veivät mennessään. Nyt 33-vuotiaana hän on suosittu DIY-bloggaaja, joka ei hevillä lannistu – vaikka raapii intohimolleen aikaa kolmen lapsen ehdoilla.

Teksti
Anniina Rintala
Kuvat
Anni & Tommi Ignatius

Kun odotetut helteet palasivat viime heinäkuussa Mikkeliin, rannat täyttyivät uima-asuisista auringonpalvojista ja mökkikunnan lapset loiskivat vilvoittavassa vedessä. Sen sijaan Anni Ignatius, 33, hurruutti mökin terassilla ompelukonettaan.

Kolmen lapsen käsityöhullu äiti oli kantanut laitteensa ulos ja tikutti helteen kunniaksi uusia bikineitä itselleen.

– Kun bikinit olivat päällä, tuli huono omatunto. Olisi pitänyt laittaa vuori, ehkä kuminauhaakin, mutta pistelin vaan menemään. Osaisin tehdä huolellisemminkin, mutta miksi en tee! Anni tuskasteli saman tien blogiinsa.

Nyt Anni on jo sinut sen kanssa, että nopeat käsityöt ovat tämän elämänvaiheen juttu. Kolmesta lapsesta vanhin on ekaluokkalainen ja nuorin vasta 10 kuukauden ikäinen vauva. Intohimoiselle harrastukselle pitää raivata aikaa lapsiarjen keskeltä.

– Lapset onneksi viihdyttävät toisiaan. Sekin helpottaa, että työhuoneeni on olohuoneen vieressä, missä lapset leikkivät. Minulla on suora näköyhteys heihin, vaikka puuhailisin omien töideni parissa.

Lumoavia luomuksia lapsille

Mikkeliläinen Anni kertoo, että kolmen tunnin ajomatka haastatteluun kului virkaten. Mies suostui rattiin, jotta Anni sai käytettyä ajan hyödykseen. Käsityöt kulkevat Annin mukana.

Moni Annin luomus on lapsille. Sormustin-blogin lukijoiden rakastamia ompeluksia ovat kylpytakista tuunattu kissa-asu, vauvan mitoilla tehty muistonukke ja täydellisesti lapsen jalkaan sopivat foliotossut.

Annin pidetyimpiä blogiprojekteja on kissamaisen kekseliäs kierrätysasu lasten naamiaisiin.

Vessapaperirullakruunut voivat olla niin helppoja tai taiteellisen haastavia kuin tahdot. Ohjelinkki jutun lopussa.

Lapsille voi askarrella askarreltavaa. Ommeltavien ”väritystehtävien” ohjelinkki jutun lopussa.

Pituus-paino-nuket

Nukke vauvamitoilla muistuttaa lapselle, kuinka pieni hän oli syntyessään.

Lasten kanssa askartelu on tavoite, johon Anni haluaa kannustaa muitakin vanhempia.

– Lapset ovat niin ylpeitä luomuksistaan. Heistä on upeaa, jos aikuinen jakaa tämän innostumisen ja riemun heidän kanssaan.

Esikoisen kanssa Anni pitää ainakin kerran viikossa käsityöhetken. Tällä hetkellä he viimein kunnostavat nukkekotia, joka on odottanut varastossa aika lailla tytön syntymästä laskien.

– Olen odottanut kovasti, että pääsemme yhdessä puuhastelemaan nukkekodin parissa. Tosin välillä esikoinen jää sivustakatsojaksi, sillä talon tapetoiminen on vielä liian hankalaa hänelle.

Vaaratilanne pysäytti

Lasten kanssa aina kuitenkin sattuu ja tapahtuu, oli laji mikä hyvänsä.

Anni kertoo viimekesäisestä läheltä piti -tilanteesta, joka sai hänet kyseenalaistamaan oman tekemisensä.

Anni oli tehnyt kuopusvauvalleen itse kauniin vaunuverhon, jonka kiinnikkeet kulkivat kankaan läpi pienistä metallisista sirkkarenkaista. Vauva oli saanut hypisteltyä renkaan irti Annin huomaamatta.

Äiti onneksi havahtui tilanteeseen, kun metallinpala oli pienokaisen suussa saakka. Episodi kauhistutti.

– Kun tokenin järkytyksestä, ajattelin, että kokemukseni on hyvä muistutus kaikille lapsille ompeleville, Anni sanoo.

– Työtä valmistaessa täytyy käydä kaikki skenaariot läpi. Lapset ovat hirveän kekseliäitä ja uteliaita tutkimaan sekä räpeltämään kaikkea.

Vauva-ajan rankkuus yllätti

Kun Annista tuli äiti, kuvitelmissa oli autuas synnytys lämpimässä vedessä ja vauvantuoksuinen arki kaikessa suloisuudessaan. Haaveen ja todellisuuden välille paljastui valtava ero. Jälkikäteen Anni on tajunnut, että hänellä oli synnytyksen jälkeinen masennus.

– Tätä eivät läheiseni ja neuvolakaan huomanneet. Synnytys oli rankka kokemus. Synnytin ilman puudutteita omasta tahdostani ja sain kolmannen asteen repeämät, hän kertoo.

Vauva-aika oli yksinäistä.

– Opiskelin samaan aikaan ja tein gradua. Kaikki se yhdessä yllätti rankkuudellaan. Myös oman fyysisen rajallisuuden hyväksyminen oli uutta, sillä en juurikaan ollut aiemmin sairastellut tai peräti joutunut sairaalaan hoidettavaksi.

View this post on Instagram

6,5 vuotta sitten olin pienen vauvan äiti ja sillä vauvalla oli seuraavana päivänä nimipäivä. Siinä univajeisessa, hormonintäyteisessä mielessäni sain päähäni, että olisin universumin surkein äiti, jos esikoiseni ei saisi ensimmäisenä nimipäiväaamunaan lahjaa, joten itkua tuhertaen aloin ommella yötä vasten. Valmistui semi-psykedeelinen kissa, jota piti korjatakin heti, kun (oikea) kissa puri siihen reikiä. Ja siitä tuli hassusta ulkomuodostaan huolimatta Een lemppari, joka kulkee mukana yökylät ja kaikki. Aika söpöä! Tämä siis kisakuvana @nukkumimmi n #nukkumimmikisa an . . . #sew #sewing #nähen #sy #ompelu #psychedelic #cat #handmade #craft #crafts #käsityö #loved #unilelu #momlife #äidinelämää

A post shared by Anni Ignatius – käsityöt (@sormustin) on

– Äitikavereitani olen yrittänyt tukea siten, että olen kannustanut sanomaan ääneen, jos ahdistaa. Itse osaan jo kolmannen lapsen kohdalla suhteuttaa tilanteen eri tavalla ja tiedän, että vauva-aika menee kuitenkin nopeasti ohi.

Käsityöhullu äiti koetuksella

Vaikka monella äidiksi tuleminen sytyttää liekin käsitöihin lasten pukemisen kautta, Annin sytyke on erikoisempi – parisuhde miehensä kanssa.

Sormustin-blogi: En pitänyt koulukäsitöistä – nuivat opet ja silmien pyörittelyä omille ideoille

– Innostuin tekemään käsitöitä entistä enemmän, kun tapasin mieheni. Väsähdin joka paikassa riekkumiseen ja halusin viettää enemmän aikaa kotona. Sekin on varmasti saanut minut entistä innostuneemmaksi, että lastenvaatteet ovat niin nopeita ja pienellä budjetilla ommeltavia tekeleitä.

Anni Ignatius on tällä haavaa osa-aikatöissä käsityöliikkeessä, mutta koulutukseltaan hän on opettaja. Anni on pitänyt töidensä puolesta lapsille käsityöpajoja ja huomannut hämmentävän suuria eroja samanikäisten hienomotorisissa taidoissa.

– Näkee heti, kenen kotona askarrellaan ja tehdään käsitöitä: toiset kolmevuotiaat osaavat käyttää hyvin saksia, kun kaikki eivät taida sitä vielä seitsemänvuotiaana.

Todellisen DIY-hurahduksen tunnistaa, kun kesän kauneimpana päivänä ompeleekin bikineitä.

Intohimoiselle tekijälle ei ole aina helppoa tai kivaa askarrella lastensa kanssa.

– Välillä uppoudun itse niin omaan tekemiseen, että ärsyttää, kun vieressä omaa askarteluaan tekevä lapsi kysyy neuvoa, Anni myöntää.

– Yritän opetella esikoiseni kanssa viikottaisessa käsityöhetkessämme, että hän on pääpuuhastelija silloin ja minä olen tuon ajan vain häntä varten. Vielä tulee se aika, kun pääsemme tekemään käsitöitä rinnakkain.

Elämäänsä Anni ei kaipaisi mitään lisää. Paitsi kunnon yöunia ja enemmän aikaa keskittyä vaativiin käsitöihin.

– Olen aika impulsiivinen ihminen ja innostun herkästi. En voi varmaksi tietää, mitä kaipaan vuoden päästä. Mutta olen tosi onnellinen, että tällä hetkellä minulla on aikaa kaikille tärkeille asioille: perheelle, kavereille ja käsitöille, josta saan myös elannon. Mitäpä sitä turhia haaveilemaan muusta, Anni naurahtaa.

Anni kirjoittaa ohjeita myös muun muassa kotiliesi.fi:hin.

Kissanpäivät -ompelukuvat + tulostettava malli

Helppo kruunuaskartelu vessapaperin sisuksista

Kommentit (1)

Kivoja tuotteita. Ja tuo rengas juttu opiksi. Kun omat lapseni oli päiväkodissa joku hoitaja kertoi että joidenkin äitien itse ompelemaan takit on niin huteroita että hiha oli irronnut kesken päivän. Pyysi että ostakaa valmiita tukevia tuotteita.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X