Satu, 45, oli aloittamassa IVF-hoitoja, mutta kuukautisia ei kuulunutkaan

Satu tuli raskaaksi 45-vuotiaana. Hän ei ollut kuvitellutkaan enää uutta vauva-arkea. Elämällä oli kuitenkin muita suunnitelmia: Satu tapasi miehen, rakastui, ja toive lapsesta heräsi. Tarinaan kuuluu yksi onnekkaasti väliin jäänyt aika lapsettomuusklinikalla.

Teksti Kia Toivanen
Kuvat Sadun kotialbumi
Satu kotonaan viime elokuussa.

”Tapasin mieheni Mikan kanssa viime vuoden syksyllä. Aikuisella iällä sitä tietää nopeasti, kun oikea ihminen tulee kohdalle.

Rakastuimme. Minulla on edellisestä liitosta kaksi lasta, 19- ja 15-vuotiaat tytöt, ja olin aivan varma, että lapsilukuni on jo täynnä. Kun vietin aikaa Mikan kanssa, ajatus kolmannesta lapsesta alkoi kuitenkin hiipiä kuin väkisin ihoni alle. Mitä jos sittenkin? Pelkästä ajatuksesta nousi kylmä hiki, ja yritinkin työntää ajatuksen mielestäni pois.

Marraskuussa Mika katseli eräänä päivänä kotiin saapunutta joulun lelukuvastoa, enkä enää voinut olla hiljaa. Kysyin häneltä, haluaisiko hän, että hänellä olisi omia lapsia?

Mika oli kysymyksestäni hyvin helpottunut ja onnellinen. Hän on minua vuoden vanhempi, eikä hän ollut halunnut enää painostaa minua lastenhankintaan, vaikka oli sitä itsekin ehtinyt jo pohtia.

Oli ihanaa huomata, että olimme molemmat alkaneet haaveilla samasta asiasta.

Jätimme ehkäisyn pois ja ajattelimme, että lapsi saa tulla jos on tullakseen.”

Raskaaksi 45-vuotiaana: Lääkäri ei antanut paljon toivoa

”Joulukuu ja tammikuu menivät omalla painollaan. Toive yhteisestä lapsesta oli kasvanut ajatuksissani jo hyvin suureksi, ja olimme pettyneitä joka kerta, kun kuukautiseni alkoivat. Sitten aloin lukea netistä, kuinka epätodennäköistä tällä iällä on enää tulla raskaaksi. Se tuntui musertavalta. Ajattelimme, ettei lapsesta olisi pitänyt alkaa edes haaveilla.

Ovulaatiotesteistä ei ollut apua. Epätoivo kasvoi, mutta toisaalta minussa eli myös vahva toivonkipinä. Päätimme hakeutua nopeasti lapsettomuushoitoihin. Kunnallisella puolella hoitoihin eivät pääse yli 40-vuotiaat, joten menimme yksityiselle klinikalle. Sielläkään meille ei annettu juuri toivoa. Ultrassa kuitenkin näkyi, että munasarjani toimivat.

Päätöksiä oli tehtävä nopeasti. Tämä oli meidän viimeinen oljenkortemme, sillä hoidot oltiin joka tapauksessa lopettamassa, kun täyttäisin 46. En halunnut edes harkita luovutettuja munasoluja, mutta päätimme, että aloitan pistoshoidot ja kokeilemme IVF-hoitoja omilla sukusoluilla.

Olin valmis yrittämään vain yhden kerran. En halunnut, että parisuhde ajautuu ahdinkoon siksi, että yritämme epätoivoisesti saada lasta, jota emme voi enää saada.”

Ulkoilu ja liikunta ovat tärkeä osa raskaaksi 45-vuotiaana tulleen Sadun arkea.

”Meillä oli huhtikuussa aika klinikalle, mutta se peruuntui Mikan työmatkan takia. Pistoshoitojen aloitus siirtyi siis toukokuulle. Vein apteekkiin reseptin, mutta päätin, että odotan vielä kuukautisten alkua ja lunastan lääkkeen vasta sen jälkeen. Kuukautisia ei sitten kuulunutkaan. Mietin, sekoittiko jännitys kropan vai mikä oli nyt vikana. Oliko minulla alkanut jo vaihdevuodet?

Oli kaunis toukokuinen päivä, ja olimme pihamaalla puutarhan kevättöissä, kun päätin viikon odottelun jälkeen tehdä raskaustestin. Lähdin sisälle, mutta Mika jäi siivoilemaan pihavarastoa.

Vähän ajan päästä palasin pihalle ja näin, että Mikakin oli jo aavistanut oikein: Meille oli tulossa vauva.”

Kuin kokisi kaiken ensimmäistä kertaa

”Sisälläni kasvava vauva suurelta ihmeeltä nyt kun tietää, miten hankalaa iässäni on tulla luonnollisesti raskaaksi. Täytin kesäkuussa 45, ja raskaudesta uskalsimme vihdoin kertoa syksyllä myös muille kuin lähipiirille.

Teini-ikäiseni oli uutisesta heti hyvin innoissaan. Hän oli jo ennen raskautta todennut, että haluaisi pikkusisaruksen. Sen sijaan esikoisellani oli asiassa sulattelemista. Hän on jo muuttanut pois kotoa ja alkaa olla siinä iässä, että hänestäkin voisi tulla äiti. Mummiksi en kuitenkaan olisi vielä kypsä.

Olemme käyneet rakenneultrassa, ja myös kromosomitestit on tehty. Kaikki näyttäisi olevan pienellä pojallamme kunnossa. Olen voinut koko ajan todella hyvin, ja tuntenut vain pientä väsymystä, sekä suurta himoa punaviinimarjoihin. Söin niitä alkusyksystä pensaasta jopa raakana!”

Satu tuli raskaaksi 45-vuotiaana. Raskausaikana marjoja on kulunut normaaliakin enemmän.

Satu rakastaa marjoja. Raskausaikana niitä on kulunut normaaliakin enemmän.

”Koen myös, että olen melkein kuin ensisynnyttäjä. Edellisistä raskauksistani on niin paljon aikaa, että ne ovat ehtineet jo unohtua. Sain ensimmäisen lapseni 26-vuotiaana, enkä olisi itsekään uskonut, että tulen äidiksi vielä 45-vuotiaana. Nuorempana tein kaiken, niin kuin ”kuuluu” tehdä; hankin ammatin, perustin perheen ja sain lapsia.

Tämä sen sijaan on vain meidän juttu. Elämä ei ole enää niin hektistä, joten raskaudesta osaa todella nauttia ja ottaa ilon irti. Olemme valmiita elämään vauvan ehdoilla.”

Lue myös: Oi vauvavuosi – 9 asiaa, jotka oikeat äidit tekisivät nyt toisin

Lapsi on suuri lahja

”Oikeaa ikää tulla äidiksi ei mielestäni ole, mutta jossain vaiheessa biologia tulee naisille tosiasiana vastaan. Kun menin ensimmäistä kertaa neuvolaan, totesin hieman nolostuneena terveydenhoitajalle, etten varmaan enää kuulu tänne. Hän oli kuitenkin ihanan rempseä ja vastasi topakasti, ettei noin kannata sanoa, vaan tietenkin kuulun!

Haluan antaa myös muille lapsesta haaveileville toivoa. Jos joku miettii, voiko vielä yrittää, niin ei pidä ajatella muiden mielipiteitä – pelkästään sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.

Oma kokemuksemme on kuitenkin myös opettanut, ettei lapsia niin vain tehdä, vaan he ovat suuri lahja.

Menimme syyskuun alussa Mikan kanssa naimisiin. Häät pidettiin Kolin kansallispuistossa ulkoilmassa, vain kaikkein lähimmät ihmiset ympärillä. Hääkuvista näkyy jo kasvanut mahakumpuni, ja niin se saakin näkyä. Poikamme oli juhlassa meidän kanssamme.”

Mikan ja Sadun häitä vietettiin syyskuussa Kolilla.

”Kun vauva ensi vuonna tulee ja pääsemme tutustumaan häneen, lähdemme vauvan kanssa häämatkalle. Pienen vauvan kanssa on hyvä ja helppo matkustaa.

Ystäväni ovat hämmästelleet, miten jaksan elää vielä vauvavaiheen uudestaan. Mutta tämä aika on parempi kuin koskaan ennen.

Minulla ei ole enää kiire minnekään.”

Kommentit

10 kommenttia
Avatar

Missä mielessä? Päinvastoin kun lapsen tuo tähän maailmaan,joutuu unohtamaan itsensä ja omat tarpeet hyvin pitkälle.

Avatar

Mieheni ei halunnut lasta joten olin jo ajatuksen hyljännyt mielestäni. 9 avioliittovuoden jälkeen ollessani 30v hän mainitsi et oishan se kuiteskin kiva jos meillä ois lapsi.
Ei tarvinut kun hyvää tuuria ja olin raskaana. Toisen sain sitten 3 vuotta myöhemmin ja kuopukseni ollessani 45 v.
Ongelmia ei ollut raskauksien aikana ja ylimääräisiä lomia en odottaessani joutunut pitämään.

Avatar

Itse sain 2 iltatähteä 45 ja 46 -vuotiaana. Terveet ihanat lapset. 3 vanhinta jo aikuisia. Välillä olin 10 v. yksinhuoltajana erottuani ja sen jälkeen tapasin miehen joka 7 Alkuun mietinkin ikääni mutta koska olin hyväkuntoinen perusterve päätimme yrittää. Kaikki meni loistavasti enkä ole katunut. T. Onnellinen lapsista

Avatar

Ihana tarina🥰Rohkeutta mennä unelmia kohti, muiden mielipiteillä ei väliä, meillä 12,9,7 vee, itse just täytin 39vee ja kovasti neljännestä haaveilen, mies onneksi myös.

Avatar

Meidän iltatähti syntyi kun olin 43V sisarusten välillä ikä etoa on 18V.En minäkään ollut ajatellut tulevani äidiksi enää ,mutta elämä osaa yllättää.

Avatar

Olin teini-ikäisten lasten yksinhuoltaja kunnes tapasin nykyisen mieheni jolla ei ollut lapsia. Olin 38 ja päätimme aika oian että lapsi saa tulla jos tulee. Niinpä yritimme lasta vaan ei kuulunut mitään. Kävimme lapsettomuus hoidossa sain hormonihoitoa jolloin tulinkin raskaaksi. Raskaus päättyi keskenmenoon. Yritimme vielä uudelleen jonkin ajan kuluttua ja tulin uudelleen raskaaksi, odotimme kaksosia. Kävi kuitenkin todella surullisesti, molemmat kuolivat vatsaani ja synnytin tytöt, mikä oli niin raskas asia että jätimme lapsihaaveet kokonaan. Pian kuitenkin esikoiseni tuli raskaaksi nuorena yllättäen kaikki. Kun hänen raskaus eteni jo loppusuoralla niin yllätyksenä kaikille olin taas raakaana ilman hoitoja, luonnostaan ensi kerran elämässäni. Aiemmat lapseni ovat olleet myös hoitojen avulla tulleita. Lapsenlapsi on 8kk vanhempi kun tyttäreni. Olin melkein 42 kun tulin äidiksi vielä. Nyt on aikaa kulunut jo niin että tämä nuorin tytär on 22 v. Ja olen 8: san lapsen mummo. Päivääkään en ole katunut myöhäistä ikääni tulla äidiksi. Iloa on riittänyt ja kuntoni on pysynyt todella hyvänä. Lenkkeilen tyttären ja mieheni kanssa usein 10 km peruslenkillä ja saamme tavata samalla tytärtä joka muutti vasta pois kotoa tulevan miehensä kanssa. Yli 40 vuotta on meillä asunut lapsia joten nyt olen uuden edessä. On haikeaa mutta iloa kaikesta mitä on elämä tuonut.

Avatar

Ihana artikkeli <3 Paljon onnea teille!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä